Viikonloppu vierähti Salossa, niinkuin tulee seuraavakin viikonloppukin kulumaan. Räyhäämättä paras -projekti on ottanut tuulta siipiensä alle ja hihnassa koiraohitukset ovat sujuneet aika näppärästi Ässän tuijottaessa leuka väpättäen lihapurkkia. Vielä ei itsenäisesti ota kontaktia koiran näkemisestä enkä sitä ihan hetkeen odotakkaan. Hihnalenkeillä Ässä mielestäni kulkee jo rennommin ja toisen koiran nähtyään (jos en ehdi palkkaamaan) säilyy usein rauhallisena menemättä täpäkkään kyttäysmoodiin tai reagoimatta. Edistystä siis! Mokauksilta ollaan aika huolella säästytty ja jos joku reaktio on jonnekkin päässyt tulemaankin, ollaan siitä aina selvitty hyvin eteenpäin.
Vaan vapaana räyhäämättömyys onkin hankalampi homma. Olen treenannut tätä liikkumalla näillä koirarikkaammilla metsäpoluilla Ässä fleksissä, mutta aika huonosti siellä on vastaantulijoita ollut (tietysti heti muut koirat kaikkoaa, kun niitä tarvitsisi!). Ässä on tässä metsässä ollut hyvin kyttäileväinen ja täpäkän oloinen, ilmeisesti tästä tulisi nyt päätellä näiden metsien olevan jatkossa sopimattomia koiran vapaanaulkoilutus alueita, kun se menee tuohon mielentilaan jo siellä kulkiessaan. Eli siellä ne huonot kohtaamiset juuri ovat olleet, kun pitää kytätä kuin mielipuoli. Sinänsä harmi, kun on niin mukava ulkoilualue ihan pikkukävelyn päässä, mutta silläpä sinne eksyvät kaikki muutkin..
Hauska oli muuten verrata kaverin chihuja Ässään lenkillä. Vahti-chihut huomaavat paljon herkemmin kaikki ympäristön tapahtumat tuohon spanielin mentaliteetillä nenän perässä köpöttävään Ässään verrattuna. Ässä voi reagoida voimakkaasti asioita nähdessään ja kyllä se tosiaan välillä kulkee kaikkea kyttäillen, mutta se on lähtökohtaisesti enemmän "pihalla" tapahtumista. Helpompaa siis vahvistaa sitä omassa kuplassa kulkemista ja muiden ignoraamista. Toki Ässä uljaana lauman Uroksena reagoi chihu-tyttöjen reagoimiin asioihin, liekö jopa mielessään puolustaa tyttöjä?
Roope ei huutele vieraille
Välillä saa luvan kanssa räyhätä
"Jos vähän hymyilen, niin heitätkö kepin?"
Laiskasti on kameraa tullut nyt ulkoilutettua, mutta sain napattua sen
mukaan lähtiessämme Roope-collien kanssa lenkille. Runkoon jäi kiinni
lyhyt kittiputki, ja ai että kirosin sen taas alimpaan maan rakoon kuvia
ottaessa ja nyt uudestaan kuvia koneella katsellessani. Putki on
suunnilleen halvin mahdollinen mitä kameran mukana voi saada ja sen
kyllä huomaa. Muistui taas mieleen miksen suunnilleen ikinä käytä kyseistä kakkulaa, ellei sen polttoväli ole ihan ehdoton. Mutta sainpa pitkästä aikaa muutaman kuvan vanhaherra
Roopesta!
2 kommenttia:
Onnea edistymisestä! Teillähän menee ton kuvauksen mukaan jo tosi hyvin. :) Toi kyttäilyhomma on äärimmäisen ärsyttävää, sillä jos otuksen fiilis on jo valmiiks tossa kyttäilymoodissa, on rähinä aika varma ensimmäisen vieraan koiran sattuessa kohille. Meillä, ainaki.
Kiitos! :) Olen erittäin tyytyväinen hyvään alkuun ja rennompaan hihnalenkkeilyyn! Tuo kyttäilyfiilis on kieltämättä vähän hankala, sillä siihen en osaa puuttua muutakun tekemällä tätä vastaehdollistamista tarpeeksi kauan ja olemalla tietty itse rentona. Meilläkin räyhäilyriski kasvaa kyttäilyn myötä, toivottavasti se tässä koulutuksen edetessä vähenee.. :D
Lähetä kommentti