Työt ovat minullakin taas alkaneet, joten kiirettä pitää viimeisten harkkatöiden, tenttien ja töiden yhteensovituksessa. Pakko se oli kuitenkin tulla kirjottelemaan koirienkin kuulumisia, miten Ässän paraneminen sujuu ja mitä kaikkea Femma on taas oppinut ja saanut aikaan.
Haava 16 vrk leikkauksen jälkeen, leikkausjälki näkyy enää himmeänä.
Viimeksi Ässän voinnista kirjoitellessani kehuin sen hyvää toipumista, sillä se alkoi todella nopeasti käyttää leikattua jalkaansa. Tämä tietenkin kostautui ja ensimmäisenä leikatun polven lihakset kipeytyivät kovasti. Hetken aikaa Ässä oli aivan haluton liikkumaan ulkona ja veti jarrut pohjaan heti pissattuaan. Olen nyt muutamia päiviä hieroskellut Ässän lihaksia ja yrittänyt vähän venytelläkkin niitä ja Ässän olo tuntuu helpottuneen. Nyt se suostuu välillä pari minuuttia köpöttelemään ja haistelemaan naapurikoirien viestejä. Kipulääkettä ei siis olla saatu vielä vähennettyä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ensiviikon keskiviikkona on fyssari, katsotaan mitä neuvoja sieltä saadaan kuntoutukseen.
Viimepostauksesta lähtien olen kauhistellut tuota Femmasta tänne laittamaani kuvaa. Se näyttää siinä aika, höm, tukevalta. Myös paino oli noussut kovin hurjasti. Kummallista kyllä, seuraavana päivänä paino oli pienempi ja tyttökin sutjakamman näköinen. Koiran kasvu on kummallista, tai sitten olen epähuomiossa syötellyt sille tupla-annoksen. Lihaahan se varmaan söisi maailman tappiin asti, mutta nappuloita syö juuri sen, että nälkä lähtee. Tällä hetkellä mennään näiden sekoituksella. Satunnaisesti saa myös raakoja luita ja jotain muita ylläreitä, tottuupa maha monenmoiseen ruokaan.
No ei se tässä kuvassa ainakaan kovin pyöreältä näytä
Femma on myös aikaansaava ja ahkera pieni tytsy. Puuhakas tyttö on pitänyt itsensä toimeliaana ja se on näkynyt mm. kaijuttimien ja nettipiuhan mysteerisenä katkeamisena, tavaroiden kanteluna, repun tuhoutumisena, kengän tuhoutumisena, kevythäkin nakerteluna ja sen ensimmäisen lattialle laitetun maton silppuamisena. Mutta pitäähän sitä tekemistä olla ja ainakin seinät ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.
Tulipa eräänä päivänä testattua Femman suhtautumista raatoihinkin, sillä se löysi omatoimisesti ikkunaan lentäneen ja kuolleen pikkulinnun. Olin varma, että tyyppi olisi syönyt sen, mutta ei. Nappasi suuhun ihan pokkana ja seisoskeli lintu suussa ja katteli mua. Siinä sitten ihmettelin ja kehuin pentua (?!? no ainakaan ei syönyt sitä). Sitä se sitten onnessaan kanniskeli. Lopulta piti heittää lintu roskiin, kun jokaisella pissatuskerralla olisi pitänyt päästä vain kantelemaan kuollutta tirppaa. Kummia nämä spanielit, vaikka eipä Ässää kiinnostanut tirppa kuin haistelun verran.
Ihmeen hyvin Femma on sopeutunut myös työssäkäymiseeni. Ainoa näkyvä muutos sen käytöksessä on herättely jo viiden ja kuuden välillä aamulla. Tämä on aika raskasta, mutta kai se tästä menee ohitse. Femman kanssa raskainta onkin ehdottomasti ollut tämä valvominen, Ässä oli siinä suhteessa paljon paljon helpompi. Aluksihan Femma meille tultuaan herätteli pitkin yötä. Ässä stressaantui pennusta ja ramppaili myöskin yöllä ja siitähän pentu aina innostui riekkumaan. Välillä meni jo tosi kivasti, mutta Ässän leikkauksen jälkeen heräiltiin sen törmäillessä tötterönsä kanssa pitkin seiniä. Tällä hetkellä Ässä osaa nukkua häiriintymättä pennusta, mutta Femma on nyt jostain keksinyt nämä aamuiset herätykset. Ennen sen kanssa sai nukkua sentään seitsemään. Saatampa seuraavaksi kokeilla laittaa pentupennelin nukkumaan portin taakse, jossei meno ala rauhottua.
3 kommenttia:
Meilläkin oli ehkä siinä puolen vuoden ikäisenä noita keskellä yötä heräämisiä. En tiiä oliko liikaa virtaa vai pitikö tulla tarkastamaan, että ollaan tallella. Kuukausi taidettiin herätä ja käyttää varmuuden vuoksi pissalla, mutta mä sitten hermostuin ja joitaki kertoja ärähdin ja ns. ajoin takasin petiinsä. Ja sen jälkeen on nukkunut n.8 tuntia, 10 jos pääsee samaan sänkyyn nukkumaan ;-)
Hyvin on Ässän haava ainakin parantunut. Kunhan kunto kohenee toipilasajan jälkeen, niin toivon mukaan kaikki on sitten OK. :)
Liekö varhain valoisat aamut yksi syy Femman aikaiseen heräämiseen? Kokeilepas murahtaa/ärähtää sängystä käsin Femmalle, josko sitten ymmärtäisi, että vielä on "yö".
Meillä aikoinaan myös Hessu noin puolivuotiaana valoisana aamuyönä oli intoa täynnä ja piti itsestään selvänä, että nyt me kaikki nousemme leikkimään. Mutta kun meidän vanhempi koiramme Niilo ärähti sieltä omalta petipaikaltaan oikein ruman sanan, niin nuorempi ymmärsi heti yskän. Sen jälkeen nousi herättelemään vasta kun vanhempikin koira nousi.
Anonyymi: Ihanaa saada vertaistukea, tämä osaa olla kyllä ärsyttävää! :D Meidän taktiikka on ollut esittää nukkuvaa, ettei hönttipenneli riehaantuisi meidän nousemisesta.
Hanne: Varhaiset valoisat aamut voivat olla hyvinkin syypää, eipä moinen käynytkään omassa mielessä! Olen reagoinut noihin Femman pyörimisiin esittämällä nukkuvaa, sillä jos se huomaa meidän olevan hereillä niin tulee innoisaan hyppimään sänkyyn ja vikisemään. Ainahan sitä voi kokeilla. Ässä ei pennulle murahtele kuin siinä tapauksessa, jos Femma yrittää tulla sen viereen. Joskus se jopa innostuu ramppaamaan pennun kanssa, mokomakin.
Lähetä kommentti