Ässällä on ollut nyt monta hyvää päivää ja se on iloisesti tehnyt puolen tunnin lenkin joka päivä (kipulääkettä syö toki edelleen täydellä annoksella). Lenkillä olen antanut sen aina valita suunnan, jolloin Ässä on hakeutunut läheiseen puistoon köpöttelemään. Metsistä ollaan pysytty poissa, koska lumihangessa rämpiminen ei tee puolikuntoiselle kipulonkalle hyvää, vaan kipeyttää paikkoja. Mieluusti Ässä onkin tehnyt hihnalenkkejä omaan tahtiinsa kääntyen aina kotiin saatuaan tarpeekseen. Näin lenkit ovat sujuneet ihan mukavasti ja Ässä on tuntunut olevan tyytyväinen.
Ylempään kuvaan palatakseni Ässään iskee lenkin jälkeen joskus pieni virtapiikki. Silloin sen on päästävä takapihalle vähän juoksuttamaan Femmaa ja näyttämään, että vielä vanhastakin löytyy potkua! Eihän sellainen lumessa ryntäily lonkalle hyvää tee, mutta pääkopalle kylläkin. Onneksi sinkoilut ovat aika satunnaisia ja Ässän suunnalta suht maltillisia. Yleensä Ässä tyytyy pariin räkytyskierrokseen ja palaa sitten tyytyväisenä sisälle: saipas kakara taas kyytiä!
Femma on näistä ralleista ihan liekeissä ja se jääkin pihalle yleensä odottamaan, josko Ässä lähtisi uusintakierrokselle. Joskus pikkulikkaa onnistaa ja Ässä käy ajamassa sitä takaa vielä pari kiekkaa ympäri pihaa.
Ässä kävi myös fyssarilla torstaina ollen yllättävän hyvässä kunnossa. Selässä ei isompia jumeja ollut, mutta lannekalvot, oikea hauis, lonkan koukistajat ja yllättäen etureidet (eivät ole hetkeen oireilleet) olivat kipeät. Oikea puoli oli jälleen pahempi, mutta sen puolimmainen lonkkakin on huonompi. Saatiin nyt napakka käsky tehostaa venyttelyjä (nyt ei olla ihan joka päivä tehty) ja ottaa mukaan myös etureisien venyttelyt.
Ässän kanssa on ollut niin ihanaa viimeaikoina, kun se on selvästi iloisempi ja reippaampi. Lenkit se on mennyt iloisena haluten mennä eteenpäin ja kotonakin se tunkee kainaloon onnessaan. Kipeänähän se vetäytyy vain omaan kuoreensa jonnekkin nurkkaan. Myös Femma on saanut osansa Ässän suosiollisuudesta, sillä ekaa kertaa ikinä(!) Ässä makoili vapaaehtoisesti Femman vierellä pitkän aikaa.
Nyt liukkaampien kelien iskiessä Ässä ei ole ollut yhtä innokas lenkkeilijä. Reippaasti se etenee edelleen, mutta nyt ei halua tehdä niin pitkiä lenkkejä. Tämä on ihan hyvä juttu, sillä mielellään tuolla luistinradalla en sitä lenkittäisikään, sillä liukastelu pistää sen herkästi jumiin. Toivotaan pääkallokelien kohta helpottavan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti