Super-Ässä

Ässä on edelleen viettänyt tyytyväisenä "eläkepäiviään" vanhemmillani. Kuuleman mukaan päiviin on kuulunut paljon marjareissuja ja muutakin metsässä menoa. Välillä on vietetty rennompia lepopäiviä isän kanssa äitini potiessa työkiireitä. Lähes päivittäin saan siitä kuvia metsämaisemissa lenkkeillessä ja säkkituolissa rötköttäessä. Viikonloppuna käytiin Femman kanssa visiitillä katsomassa, miltä arki näyttää entisen polvivaivaisen ja nykyisen ilmeisesti innokkaan metsäreissarin kanssa.

Vanhemmilleni saapuessani kävin heti ensimmäisenä Ässän läpi hieroen ja kokeillen venytysten sujuvuutta. Välillä pitkienkin metsälenkkien takia pelkäsin sen olevan salaa aivan jökkiytynyt. Yllättäen venyttelyt sujuivat suhteellisen hyvin ja Ässä muutenkin oli iloisen ja pirteän oloinen. Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa, kun en ole jatkuvasti seuraamassa Ässän vointia ja venyttelemässä ja hieroskelemassa sitä. Oli huojentavaa huomata, että kyllä ne muutkin osaa (kiitos Äiti!) ja Ässä oli ihanan hyvässä kunnossa.

Viikonlopun aikana testailtiin Ässän kuntoa mm. kolmen tunnin marjareissulla suolla. Upottava maasto oli raskas ja kaiken lisäksi siellä oli vielä vähän märkää ja vilpoistakin. No, ainakin marjastuksessa Ässä sai liikkua juuri niin paljon kuin sitä huvitti, ja kyllähän se liikkuikin pitäen tuttuun tapaan huolta, etteivät lauman jäsenet eksy toisistaan. En lähtisi sitä roudaamaan tuollaisille reissuille mitenkään säännöllisesti ja meilläkin reissun aika triplaantui aiotusta (hups), mutta illan kankeutta lukuunottamatta Ässä selvisi reissusta hienosti. Enpä olisi puoltakaan vuotta sitten uskonut, että tällainen olisi vielä mahdollista! Hieno pieni Super-Ässä.

Saloon kotiuduttuani sain kuitenkin muistella, millaista onkaan elellä Ässän kanssa, kun eläinlääkärikäyntejä tulee vähintään parin kuukauden välein. Femman kanssa ei ole pahemmin tarvinnut lääkärissä rampata (kopkop), joten ei ole moisesta huvista tarvinnut hetkeen nautiskella. Onneksi kyseessä oli ilmeisesti "vain" roska silmässä ja Ässä sai mukaansa silmätippakuurin. Helpolla selvittiin.

Femmalle oli pieni järkytys jakaa omistajansa taas toisen kanssa. Kuin huomaamatta se pieni hölmöläinen onkin hitsautunut entisestään minuun kiinni Helsingissä keskenämme asuessamme. Onneksi ovat sen verran helppoja spanielimaisia myötäeläjiä, ettei jakamisen vaikeudesta tarvinnut edes keskustella. Femma tyytyikin seuraamaan hellittelyhetkiä vierestä niiin surkeana, vaikka sai toki myös osansa. Reissu siis sujui hyvin ja Ässä oli riemuissaan Femmaseurasta ja lisärapsuista, ja Femma puolestaan pitkistä metsäretkistä.