Saatiin Femman kanssa kämppis hetkeksi aikaa. Kämppiksen mukana tuli Nika the bostoninterrieri. Tyypit ovat nähneet toisensa pari kertaa aiemmin ja sitten ne jo lätkäistiinkin saman katon alle. Koska Femma on sosiaalinen kaikkien kaveri ja Nika lunkki sopeutuja, ounastelimme niiden tulevan hyvin juttuun. Femma oli aluksi aika järkyttynyt, kun näin joutui jakamaan asuntonsa (ja omistajansa!!) vieraan kanssa, mutta sittemmin yhteinen sävel on löytynyt. Parasta hupia on varastella Nikan leluja ja esitellä niitä ylpeänä kelle tahansa, joka sattuu huomaamaan. Oli kyseessä sitten Nika itse tai joku ihmistyypeistä.
On kyllä hauskaa, kun kämpässä on kaksi koiraa, jotka vielä poikkeavat toisistaan näin kovasti. Nikan pienen töpöhännän heilahduksia ei meinaa huomata, kun Femman pitkä piiska viuhuu puolelta toiselle kylkiin hakaten. Lisäksi se röhisee leikkiessään, huomiota saadakseen tai muuten vain, mikä on aiheuttanut Femmassa kovasti ihmetystä. Joskus voi olla pitkään ihan hiljaista, kunnes yhtäkkiä jostain kuuluu kovaääninen "röh" sen nukkuessa myttynä jossain vaatekasan alla. Sade tai pureva tuuli ovat ehdoton nou nou lenkkisääksi, mutta käypä se silti juoksulenkeillä ja tallilla omistajansa matkassa. Ja onhan se muutenkin rauhallisempi, hötkyilemättömämpi ja itsetietoisempi tyyppi.Varsin hauska tapaus.
Näin meillä hymyillään vieraille (oikeasti ikkunasta kuului titityy)
Ässä on luonnollisesti viettänyt tämän ajan taas vanhemmillani, sillä se tuskin arvostaisi koira-kämppistä. Vaikka Nika onkin sen tyyppinen koira, joista Ässä useimmiten tykkää. Äidilläni Ässä on kasvattanut itselleen megajättikarvapuuhkan partoineen ja viiksineen, sekä käynyt tarkastuttamassa huulipoimunsa terveiksi tulehduksesta, jes! Äidin lähettämiä kuvia katsellessa sormet syyhyävät trimmerin virtanappia, joten talviloman ensimmäinen askare taitaa olla nahkaspanielin esiinkaivaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti