Vasemmalla Merri, oikealla Pippin.
Niinpä koitti se päivä, kun toinen gerbiileistä, Pippin, nukkui pois. Pojilla oli ikää jo päälle kolme vuotta, joten olin osannut varautua tähän. Etukäteen olin päättänyt, että jäljelle jäävälle pojalle tulisin etsimään uuden kaverillisen kodin. Gerbiilit ovat laumaeläimiä ja tämäkin kaksikko nukkui hyvin usein kasassa heräten välillä pesemään toisiaan, ja lattialla juostessa ne leikkivät keskenään. Uusia gerbiileitä en enää halunnut ottaa ja Merrin mahdollisesti jäljellä olevat pari vuotta olisivat olleet aika ankeita asua yksinään.
Kaveria voi käyttää vaikka ruokapöytänä
Onneksi Merrille löytyi kivan oloinen uusi koti, jonne se pääsi kahden nuoren gerbiilipojan kaveriksi. Muutaman kerran olen joutunut jyrsittimille etsimään uusia koteja syystä tai toisesta ja aina on ollut kyllä hyvää tuuria matkassa. Lähes kaikista kodeista olenkin saanut jälkeen päin kuulumisia ja kuviakin, että kaikki on mennyt hyvin.
Tähän loppui tällä erää minun jyrsijäharrastukseni. Kaikenlaisia jyrsittimiä tässä onkin matkan varrelle mahtunut, paljon niiden kanssa on puuhattu ja paljon niistä on ollut iloa. Ehkä niitä jossain vaiheessa taas ilmaantuu, mutta nyt on hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti