Sanomattakin on selvää, ettei nykyinen elämäntyylini ole Femmalle kovin mukavaa. Nykyisinhän lähes jokainen viikonloppu kuluu Tampereella, kun taas viikot menee Helsingissä. Tunsin olevani umpikujassa, joten haettiin apua ja päädyttiin kasvattajan vinkkaamana David Applebyn vastaanotolle.
Koska viimekesänä sain Femman suhtautumaan itse autoon neutraalisti, oli meidän ongelmana lähinnä varsinainen matkustus. Silloin tein niin, että yritin syötellä Femmaa ajon aikana, joka ei ottanut toimiakseen ollenkaan. Lyhyesti kerrottuna sain Davidilta ohjeeksi palkata Femmaa vasta matkan jälkeen, jolloin matka on seuraus kivaan toimintaan. Aluksi tietysti aloittanemme 1 m ajomatkoista, sillä matkustus on Femmalle todella hirvittävää. Ajomatkoja pidennetään pikkuhiljaa, ja palkan on oltava tietysti jotain todella superia, kuten esim lintujen jahtausta tai vapaana juoksemista.
Tietysti on olemassa myös se mahdollisuus, että koulutus ei onnistukaan. Femman pelko voi olla niin suuri, että parhaimmalla palkallakaan en saa sitä sietämään autoilua. Tämä tulee vaikuttamaan aika merkittävästi mm. omaan työssäkäymiseeni ja asumisjärjestelyihin, sillä en halua altistaa Femmaa enää jatkuvalle reissu-stressille. Jatkuva stressi kun näkyy myös arjen käyttäytmisessä ja sujuvuudessa. Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä erittäin positiivisella mielellä koulutuksen onnistumisen suhteen, sillä Femmalla on suuria intohimon kohteita (metsä, jänikset, linnut, uiminen, agility), mitä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Lisäksi tarvittaessa saan Davidilta lisäapuja, jos homma ei etene. Autotreenit aloitetaan taas kesän alkaessa, kun suunnataan kokopäiväisesti Tampereelle asumaan.
Treenien lisäksi saadaan Femmalle todennäköisesti lääkeapua, kuten Cerenia (matkapahoinvointiin, sitäkään ei voi sulkea pois) ja Sileo (ahdistukseen). Myös diazepam oli puheena, mutta sitä tuskin käytetään koulutuksen aikana.
Matkustusstressiä lukuunottamatta meillä on mennyt hienosti. Aksatreenit ovat jääneet luvattoman monta kertaa väliin koulukiireiden ja muiden menojen takia, mutta toisaalta ei ole ainakaan tarvinnut reissata hallille. Kevään aikana ollaan treenattu hillintää ja hallintaa metsässä ja noin yleensä, ja se on tuottanut kivasti tulosta. Hirveä hinku olisi näin kevään tullen mennä ja tehdä ja harrastaa, mutta ehkä sitten joskus, kun autoilu sujuu. Myös kevään näyttelysuunnitelmat peruuntuivat, kun siksi päiväksi sattui pakollinen koulupäivä. Toistaiseksi siis keskitytään vain kotona puuhailuun. Kohta alkaa uimakausi, vaikka Femma on jo "pikkaisen" aloitellut viereisessä meressä ja jorpakoissa aina tilaisuuden tullen.
5 kommenttia:
Miten oletko kokeillut jo thundershirtiä tai feromonivalmisteita rauhoittumisessa? Osallahan ne auttaa.
Tai luin tuolta aiemmin että olet antanut ruokaa, niin miten sen olet antanut? Mietin suostuuko Femma syömään jos kongiin laittaa jotain sen superherkkua, jolloin se tietysti joutuu tekemään enemmän työtä ruoan eteen ja keskittymään siihen.
Ja nyt pikaisella lukemisella en löytänyt tietoa miten koirat matkustavat kun ovat yhdessä? Jos Ässä on rauhallinen autossa niin voisiko apua olla että molemmat ovat turvavöissä takapenkillä? Femma näkisi että toinen ei matkustamisesta stressaa.
Yksi tapa vielä mikä tuli mielene on että oletko tehnyt autotreeniä niin että ensin väsytät Femman oikeasti kunnolla? Eli vaikka kunnon pitkä lenkki aivotyöskentelyllä höystettynä ja kun se on saanu energiansa purettua niin sitten kongin kanssa autoon?
Meillä Luna on aikalailla alusta asti ollut rauhallinen autossa, vaikka se alussa pelkästi kyllä kaikkea vierasta, mutta mietin että osasyy voi olla että tädin cockeri oli usein kyydissä mukana ja molemmat oli takapenkillä kiinni. Lola on myös alusta asti ollut rauhallinen autossa matkaaja ja Luna saattoi siitä hieman ottaa mallia ja nyt molemmat käyvät melkein heti maate auton startaessa.
http://redmysterywithpaws.blogspot.com/
Kiitos kommentista! Muut Femman autoilusta kirjoitetut tekstit on tägillä "autoilu". Kaikenlaista tässä onkin jo tullut kokeiltua, vaikka en välttämättä olekaan muistanut niitä tänne kirjailla :D
Femmalla on kokeiltu thundershirttiä, feromonia sekä suihkutettavaa pet remedyä, näistä en huomannut olevan mitään apua.
Femmahan ei tällä hetkellä syö enää autossa (pelkää liikaa), mutta kesällä koulutettaessa söi ihan mielellään. Matkan ajaksi annoin yleensä lihaisen luun, mitä nakerrellessa pysyi rauhallisena. Tosin jos stressi kasvoi liiaksi, ei suostunut enää syömään luuta. Autotreenit myös tehtiin lähes aina lenkin jälkeen, koska näin Femma rauhoittui autoon paljon paremmin. Ennen lenkkiä oli niin innoissaan vaan menossa, että stressikin nousi nopeammin pintaan autossa.
Koirat ovat meillä alusta asti matkustaneet pääasiassa takakontissa, jolloin Femma metallihäkissä ja Ässä häkin vieressä niin, että näköyhteys säilyy. Myös turvavyövaljaita on kokeiltu, niin että molemmat takapenkillä tai Femma etupenkillä ja Ässä jalkatilassa. Valitettavasti Ässän rauhallisuus ei tunnu auttavan Femmaa ollenkaan. :/
Meillähän tuota autopelkoa ei ihan pikkupentuna ollut, se on joskus sen jälkeen kehittynyt takakontissa matkustettaessa. Pelko on niin vahva, joten itse olen jo luopunut minkään "helpon" keinon löytämisestä. :( Kesän koulutus + mahd. lääkkeet alkaa olemaan viimeinen oljenkorsi, jonka jälkeen ainoa mahdollisuus on vain yrittää elää mahdollisimman reissaamatonta elämää ja pitää stressi näin minimissään.
Meidän pentutestaaja eli opaskoirien kouluttaja just kehui painepaitaa / -pukua. Oli käynyt vierailulla jossain firmassa, joka valmistaa niitä. Tuli vaan tuosta thundershirtista mieleen. Kuulemma tää firma tekee paitoja myös mm. kameleille. :D
Ainakin yksi sellainen firma on Tampereella tietääkseni, ja puvun teettäminen kai maksoi n. 100-150 euroa. En tosin tiedä, tekevätkö he pukuja kameleille, mutta koirille ainakin :D Pitääkin perehtyä siihen antamaasi linkkiin asiasta tarkemmin, tämä voisi olla myös hyvä lisä koulutuksessa ehdottomasti!
Lähetä kommentti