Viimeksi kirjoittamani kertomuksen "Kissan kaveri" jälkeen ystävyys kissojen kanssa on edistynyt edelleen parin käynnin myötä. Tällainen oli tilanne eilen pienen (Ässän) houkuttelun jälkeen:
Sakaria kuvaaminen potuttaa
Sakari on ollut mitä oivallisin harjoittelukappale "Kissasta kaveri" -projektillemme. Se on hyvin rauhallinen, sopivasti rohkea ja kuitenkin omaa tilaa antava, luotettava ja keskustelee yllättävän hyvin eleillään Ässän kanssa. Kun molempia jänskättää Sakari monesti esimerkiksi siristelee silmiään ja voi kellahtaa kyljelleen. Jos Ässää jännittää liikaa ja se lähtee pois tilanteesta, Sakari antaa sen mennä. Se ei myöskään säpsy tai tee äkkinäisiä liikkeitä ja antaa Ässän monesti rauhallisesti haistella itseään.
Ässää vähän jänskättää olla näin lähellä kissaa, ja Sakari seuraa kiinnostuneena Ässää
Käyntien myötä Ässän luotto Sakariin on lisääntynyt jatkuvasti. Se mm. antoi Sakarin haistella naamaansa pitkän aikaa, vaikka selvästi jännää olikin. Se myös menee itse rohkeammin haistelemaan Sakaria ja ei jännitä sen kohtaamista ja lähelläoloa enää niin paljon. Pipa taas on pysynyt porukoista ulkona, se viettää mieluusti aikaansa sohvan alla ja sieltä tullessaan ei ole kiinnostunut tulemaan Ässän lähelle vaan katselee mielummin kauempaa Ässän ja Sakarin puuhia. Eilen koko porukka pötköttikin loppuillasta reporankoina ympäri huonetta, kissat korkealla ja Ässä pitkin pituuttaan sohvalla. Välillä on rankkaa olla kissan kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti