Jälkiä monenmoisia

Kuluneella viikolla Femma pääsi kokeilemaan kahta uutta lajia, verijälkeä ja ihmisjälkeä.  Tarkoitus ei ollut tutustua lajeihin ihan noin lähekkäin pienen koiran sekoittamiseksi, mutta kun nyt sattui hyvät mahikset päästä tutustumaan niin mentiin. Torstaina aloiteltiin ilta ihmisjäljellä ja sunnuntaina oli vuorossa koko päivän kestävä mejäily-kurssi.

Ihmisjälkeä meille opasti pk-puolella bortsullaan kokeissa käynyt kaveri ja meitä oli kolme ensikertalaista. Femmalle hommaa aloiteltiin makkaruudulla (kuten Ässälläkin aikoinaan), eli tallattiin maahan joku metri x metri neliö, johon ripoteltiin osa Femman iltaruoasta. Ideana siis se, että koira yhdistää palkan ihmisenhajuiseen jälkeen, jotta sitä olisi kannattavaa seurata. Femma oli harjoituksesta mielissään ja napsi ruudusta ruokaa. Osa ruoasta jäi kylläkin syömättä ja myös lintuja piti välillä katsella puiden latvoista, mutta muuten homma meni ihan hienosti. Tällä kertaa ei enempää harjoiteltu, joten Femma lepäili autossa minun tehdessä muille harjoitusjälkiä ja seuratessa heidän suorituksiaan. Lopuksi käytiin vielä porukalla lenkki sekalaisella seurakunnalla: 2 aikuista bortsua Kinna ja Danny, Kide-bortsupentu, Hilla ja Naava -chihut ja perhoskoira Wilmeri.

 Lenkin sekalainen seurakunta, isot menivät suurimman osan lenkistä hihnassa kuten myös Wilmeri. Kuva Liisa-Ida

Myöhäisemmällä yhteislenkillä Femma ja Kide poseeravat. Femma ei ole oikeasti noin paljon isompi, kuva hämää. Kuvan otti Liisa-Ida.

Sunnuntaina vuorossa oli westie-yhdistyksen järjestämä mejä-kurssi dreamteam areenalla, jossa muut kurssiosallistujat olivat Femmaa ja yhtä saksanseisojaa lukuunottamatta westieitä. Ässän kanssa verijälkeäkin on jonkin verran tehty, mutta lähinnä netistä luettujen ohjeiden mukaa tai vähän sinne päin. Femman kanssa olisi tarkoitus mennä ihan kokeisiin asti, joten jäljenteon olisi hyvä olla oikeasti hanskassa.

Päivä alkoi lyhyellä teorialla, jonka jälkeen suunnattiinkin heti maastoon. Maastossa tehtiin ensin hyvin lyhyt harjoitusjälki, jossa vähän testattiin koirien suhtautumista vereen. Femmahan jännitti viimeksi verijälkeä, mutta nyt se jäljesti hienosti ja innolla. Kokeilun jälkeen siirryimme porukalla syvemmälle metsään tekemään jokaisen koiralle oman jäljen ja oppimaan sen tärkeimmän eli jäljen teon. Paljon siinä olikin huomioon otettavaa..

Kun jäljet oli tehty, siirryimme takaisin sisätiloihin tihkusadetta karkuun kuuntelemaan tarkemmin jäljestyksen teoriaa sekä ruokailemaan. Femma oli riemuissaan tutusta treenipaikasta, jossa se pääsi pienen riekkumisen jälkeen harjoittelemaan häkissä rauhoittumista. Kun teoria oli käyty päästettiin koirat tutustumaan peuran sorkkaan, ettei se ole sitten jäljen päässä yllätys. Femmasta sorkka oli ihana ja sitä piti kantaa ja tuoda luokse, vaikka muutamalle sorkka oli vähän jänskä.

 Femma ja sorkka. Kuvan otti Outi Tastula.

 Femma ja Lili-westie poseerasivat hallilla. Lili jäljesti myös kovalla innolla ensimmäisen jälkensä, joten treeniseuraa löytyy tulevaisuudessakin.

Kun jäljet olivat vanhentuneet pari tuntia lähdettiin porukalla jäljestämään. Femman vuoro oli aika loppupäässä ja sitä autosta ottaessani se tuntui hieman väsyneeltä. Femman jäljeksi valikoitui minun ja kaverini tekemä mutkitteleva ja osittain sammaleen peittämässä kivikossa kulkeva jälki, jolla pituutta oli ehkä 250 metriä. Hieman siis epäilin tytön jaksamista, mutta jäljelle päästyään väsymyksestä ei ollut merkkiäkään. Alkumakuu tutkittiin tarkasti ja alun kieputtelun jälkeen Femma alkoi vetää tarkasti ja tarmolla jälkeä eteenpäin. Muutamia kertoja se eksyi jäljeltä, mutta osasi hienosti itse etsiä tien takaisin jäljelle. Oli upeaa seurata ipanan menoa, kun se jostain vain tiesi tehtävänsä ja seurasi jälkeä innolla. Kerran se tosin halusi lähteä jäljeltä livohkaan, kun nenään kantautui joku tuoreen riistan jälki, joka olisi ollut mieluisampi. Kun tytteli ohjattiin takaisin jäljelle, se veti sen kuitenkin loppuun löytäen jäljen päästä sorkkansa. Loppupalkka oli unohtunut minulta autoon, mutta sorkka näytti olevan Femmalle kovin mieluinen loppupalkka myöskin.

Tässä nyt pohdin, kumpaa jälkeä tämän kesän teen. Molempien tekeminen yhtäaikaa ja varsinkin näin alussa tuntuu itselleni hankalalta ja sekoittavalta, vaikka kai koira sen oppisi erottamaan. Verijälki on tietysti Femmalle paljon luontaisempi ja ensivuonna olisi jo kiva mennä kokeisiin, joten saatan hyvinkin kallistua sen puoleen. Vaan on ihmisjälkikin kivaa..

"Jipii jälkeä!"