maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hellevaroitus

Ässä ja kesäturkki

Helteet senkuin jatkuvat, joten uiminen on kuulunut lähes päivittäin ohjelmaan. Femman ruokahalu on huonompi kuin aikoihin, onneksi sentään namit pääsääntöisesti kelpaavat lenkillä. Ässä taas on viettänyt hellelomaansa nyt vanhemmillani makoillen pimeässä kylmässä vessassa ja uiden. Tampereelle se palaa viikonloppuna (vihdoinkin!). Kuntoutuminen sujuu kohtalaisen hyvin, vaikka Ässä ei ehkä helteidenkään takia ole ollut nyt kovin innokas lenkkeilemään. Uiminen kuitenkin maittaa aina, jopa liiankin kanssa. Sehän on kesässä parasta!

Kuten yläkuvasta näkee, seisoma-asento on sillä vähän hutera. Kintereet kääntyvät sisäänpäin, polvet ulospäin ja alaselkä menee vähän köyryyn. Vielä ei siis kroppa toimi kuten pitäisi ja selkä kipeytyy herkästi. Tässä kuvassa seisominen on kuitenkin aika hyvässä jamassa, väsähdettyään Ässä menee joskus ihan köyryyn jalkojen harottaessa sammakkona. Kipulääkettä ollaan nyt useaan otteeseen yritetty vähentää huonoin tuloksin - Ässän liikkumishalu vähenee kipulääkkeen myötä. Joku paikka sillä siis ilmeisesti on kipeä, liekö sitten selkä? Ensiviikolla on fyssariaika, ehkä sen jälkeen ollaan viisaampia.

 
Kesän ikävämmät puolet. Ässästä on löytynyt kesänä vain yksi punkki, tämä möhkäle. Sen myötä ajelin turkin alas, on taas helpompi tarkkailla näitä ällöytyksiä.

Ässän ollessa pitkällä kesälomallaan olen saanut keskittyä rauhassa Femman kanssa puuhailuun ja opetukseen. Itsellänikin on todella paljon opittavaa ja välillä tuntuu, että tämä meidän "Femma vapaaksi" projekti ei etene sitten ollenkaan. Se on edelleen aivan yhtä hullu lintujensa perään ja tekee kaikkensa niiden jäljittämiseen käyden kaiken tieheikön tarkasti pyörien läpi hajuja etsien. Pitkä tämä tie epäilemättä onkin, mutta ainakin hallittavuus on jo parantunut. Katsotaan muuttuuko tilanne teini-iän iskiessä kuvioihin. Aiemmin en ole käyttänyt vastaehdollistamista lintuihin kuin aluksi, mutta nyt ajattelin ottaa senkin työkalun kunnolla käyttöön. Ehkä mulla vielä jonain päivänä on vapaana hienosti ulkoileva ja metsästysharjoituksissa hallinnassa pysyvä spanielineiti. Ehkä. Parin viikon päästä mennäänkin taas metsästyskoulutukseen saamaan oppia.

Toistaiseksi ulkoillaan siis vielä 15 m liinassa vältellen pusikkoisimpia alueita (pitkä liina + pusikkoa rakastava siksak-spanieli = palaneet hermot), mutta on sitä jo uidessa voinut pitää vähän vapaana. Silloin täytyy tietysti itse olla hyvin tarkkana ja valita paikka tarkoin, mutta eipä tätä saukkoa pahemmin veteen tarvitse houkutella.

Femman siro saukkopää ja Ässän komea turpavärkki.

2 kommenttia:

Jannika kirjoitti...

Kuulostaa meiltä :D Jediä ei voi millään vapauttaa metsään ja aatella et se pysyy lähellä (niinkun Raxun voi). Sen verran on kovat vietit.

Anne kirjoitti...

Tä on tällaista näiden riistaviettisten kanssa :) Femma ei kauas lähde, mutta yritän nyt opettaa sille tuota ylösajoon pysähtymistä ja muuta. Ei siis parane päästää pööpöilemään metsään miten sattuun, ennenkuin hallinta alkaa olemaan kunnossa.

Vaikka en tiedä, millainen siitä ajan kanssa tulisi jos sen antaisi vapaasti vaan toteuttaa itseään. Ehkä se pikkuhiljaa rohkaistuis lähtemään hajujen perässä kauaskin, vaikka tällä hetkellä pysyykin lähellä (vaikka enhän mä sitä kauas päästäisikään, liinassa kun on ;) )