Ruokintaa pohtimassa

Ässän kanssa on nyt oltu tällä kavennetulla ruokavaliolla kolme viikkoa, mutta eipä näytä muutosta parempaan tapahtuneen.. Korvissa ei tosin enää ole töhnää, mutta sitä ei ennenkään pahemmin ollut. Korvat kuitenkin kutiavat edelleen, ja kaula- ja tassukarvat kasvavat juuresta edelleen punaisena. Turhauttaa, kun nämä oireet eivät katoa mihinkään, ja näin suppeaa ruokavaliota en kauempaa uskalla syöttää ilman purkista annettavia lisävitamiineja. Olenkin alkanut miettiä, josko siirtäisin Ässän takaisin nappularuoalle, sillä Orijenia annettaessa sillä ei ollut oireita. Siihen olisi sitten helppo alkaa oireiden kadottua lisäilemään lihoja. Toisaalta kuitenkin nappularuoan syöttäminen inhottaa.. Eikä sitäkään tiedä, jos se onkin nyt herkistynyt kalalle, jota orijenissakin on. En kuitenkaan haluaisi mielelläni alkaa säätämään lisävitamiinien kanssa, koska silloin stressaisin jatkuvasti saako se tarpeeksi/liikaa kaikkea. En myöskään oikein tiedä, mitä lihaa sille alkaisin seuraavaksi syöttämään, sillä se on kuitenkin syönyt kokoajan melkein kaikkea kaupasta saatavaa. Ääh.. Allergiat ovat todella raivostuttavia..

Mutta jotain iloistakin! Täällä satoi eilen ensilumi, ja se on maassa edelleen. Lunta on kylläkin todella vähän, mutta ompa kuitenkin. Piristää kummasti näin pimeyden ja allergiaongelmien keskellä..

Kettistä ja turhaa hutkimista

Oltiin Ässän kanssa tiistaina kettistelemässä täällä Tampereella, ja meillä molemmilla oli kivaa. Tein kettistelyt namilla, jota Ässä rohmusikin into piukassa, mutta hävisi myös vähän turhan helposti hajujen pauloihin.. Suurin syy miksi meillä tottistellaan lelulla. No, kettis meni ihan kivasti, ja Ässä meni tikapuitakin hienosti, vaikka vähän ne jännittivätkin. Ässälle opetettiin myös pituushyppyä niin, että yksi porukasta meni toiselle puolelle houkuttelemaan. Tämän Ässä käsitti pariin kertaan väärin, sillä se juoksi esteen ohittaen "ukon" eteen haukkumaan. No, kyllä se parin kerran jälkeen tajusi, mitä tässä haettiin takaa. Poika oli ihan innoissaan, kun ihmiset jakelivat namuja ja kehuivat.. :) Harjoiteltiin vähän kanniskeluakin, ja poika ei siitä ollut moksiskaan, mitä nyt vähän innostui hytkymään, jos kanto-ote oli huono. Muuten oli kannossa yllättävänkin rauhallisesti.

Tottis on vähän niin ja näin. Itselleni iski pieni kyllääntyminen/turhautuminen, kun tuntui, että junnaamme vieläkin vain tässä samassa etenemättä. Se vaikutti taas siihen, että tein tottista liian "ilottomassa" tilassa, ja se välittyi heti koiraan. Ei siis ihmekkään, jos leikki ei ollut niin hienoa ja iloista.. Kaiken kukkuraksi patukan toisessa päässä ollut naru läimähti Ässää oikein kunnolla turpaan, kun vedin sitä Ässän editse. Ei ollenkaan hyvä.. Sen jälkeen se oli leikissä vähän pidättyväisempi, mutta unohti moisen onneksi pian. Huh. Eli selvittiin säikähdyksellä. Lienee turha sanoa, että leikkasin sen narun heti irti sieltä toisesta päästä, niinkuin minun olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Kuvastaisikohan tämä kuva hyvin mielialaani?
(Ässä siinä avuliasti toimii pipon pidon verran mallina kaverini tulevaa blogia varten.. Hyvin tyytyväisenä kuten naamasta näkee :)

Nyt olen pitänyt parin päivän taukoa tottistelusta, mutta olen kyllä huvikseni leikkinyt Ässän kanssa, ja silloin sen fiilis on ollut todella hyvä! Eli kyllä sillä se fiilis tuntuu siellä olevan, kunhan en itse pilaa sitä ilottomuuksilla tai tyhmyyksillä. Eilen sitten vähän tottisteltiin ja pelkästään leikittiin hyvällä fiiliksellä, ja kummallakin oli ihan kivaa!

Lenkeiltä on taas kerynyt pari kuvasta. Viimeyönä oli sen verran pakkasta, että läheinen järvikin sai pienen jääpeitteen! Tänään myös satoi lunta, joka jopa jonkin aikaa pysyi maassa.

Jäässä koko järvi

Aikaisemmalta lenkiltä

Viikonlopun raunioseminaari

Tampereella järjestettiin raunioseminaati 23-25.10. Luennoitsijoina olivat ruotsista tulleet Ritva ja Leif Sundberg. Kielimuuria ei kuitankaan tarvinnut pelätä, sillä Ritva entisenä suomalaisena suomensi Leifin opetukset myös ruotsinkieltä taitamattomille. Luentojen ja käytännön harjoitusten aiheena oli heidän tapansa kouluttaa koirakkoja kansainväliseen pelastustyöhön.

Perjantaina 23.10 aloitimme teorian läpikäynnin kuuden maissa kivirannassa Tampereella. Kävimme läpi heidän koulutusohjelmaansa, jolla he valmentavat koirakkoja pelastustehtäviin. Lyhyesti kerrottuna heillä homma meni niin, että ensin sopivat koirakot valittiin soveltuvaisuuskokeella. Sitten alle kuuden kuukauden harjoitusten jälkeen oli ensimmäinen osakoe. Sen jälkeen oli toinen osakoe 12-15 kk harjoitusten jälkeen. Lopuksi oli vielä loppukoe ennenkuin 18 kk harjoitteluaika tuli täyteen. Tämän jälkeen ohjaaja joutui jos jonkinlaisille kursseille, ennenkuin koirakko oli valmis tositoimiin. Koirakon jatkuvaa toimintakykyä kontrolloitiin aina kerran vuodessa erilaisilla testeillä. Lisäksi katsoimme videoita eritavoin ilmaisevista koirista.

Lauantaina 24.10 aloitimme raunioradalla klo 9 aikoihin. Joukostamme valittiin kolme koirakkoa, joiden avulla havainnollistettiin mm. eilen läpikäytyä soveltuvaisuuskoetta. Jokaisen koirankon suoritukset käytiin aina tämän jälkeen läpi. Testeissä testattiin lähinnä koiran innokkuutta maalimiehelle, jota Sundbergit kovasti painostivatkin. Lopuksi otettiin vielä kaikki koirat raunioille, ja tehtiin ennestään tuttua "miljööbaanaa" (en kyllä muista käyttivätkö he siitä jotain toista nimeä, mutta tätä samaa me tehtiin paimion leirillä). Miljööbaanassa siis käveltiin jonossa pitkin raunioita erilaislla alustoilla kiipeilten, ja lopussa nostettiin koira korkealta alas. Sitten tehtiin harjoitus, jossa koirat menivät kahteen riviin niin, että väliin jäi kuja. Siinä vietiin vuorotellen oma koira kujan alkuun, ja kutsuttiin se kujan läpi luokse.

Miljööbaana-mikälie

Koirakuja

Leif näyttää hyvää nostotekniikkaa (mahan alta sekä pannasta kii ja menoks!)

Lauantaina huomasin kyllä hyvin, että Ässän käytöstavat olivat aika retuperällä. Se tempoili ja räksytteli muille koirille minkä kerkesi. Hävetti. Ensin en edes yrittänyt sitä pyytää liki (vierelle), kun ajattelin ettei kuitenkaan tottele siellä. Sitten paloi naama, ja käskytin sen siihen ja sehän tuli hienosti! Sen jälkeen poika olikin hienommin, kun sain pidettyä sen huomion paremmin itsessäni. Tuolla koirakujalla se oli muuten nätisti, mutta hinkui aina räksyttelemään ohi juokseville koirille. Ihan hyvin sekin alkoi sujumaan, kun namilla pidin sitä siinä vierellä. Eli siinä ainakin on parantamisen varaa.

Kuvatodiste, että kyllä se nätistikki oli!

Lauantaina oli illalla taas teoriaa, jossa käytiin läpi mm. koiralta toivottavia ominaisuuksia, erilaisia ympäristöjä, joihin rauniokoira kansainvälisissä hommissa törmää, koiran opettamista itsenäiseen työskentelyyn.. Ja tietysti painotettiin taas moneen kertaan sääntöä numero yksi: Koiralla pitää olla hauskaa! Se koko leiristä jäikin päällimmäisenä mieleeni. :)

Sunnuntaina 25.10 käytiin aamulla lyhyesti raunioilla, jolloin esimerkkikoirilla tehtiin taas pari havainnollistamista. Sitten joukko jaettiin neljään pikkuporukkaan, joissa treenasimme jokaisten koirat. Tässä saatiinkin treenattua tosi hyvin Ässän alustajännitystä, sillä Leif tuli neuvomaan treeniämme.

Raunioilla oli pieni talo, jonne vei ylös metalliset ristikkorappuset. Ylös heitettiin koko pikkuporukkamme, ja sinne lähetin Ässän. Siellä sitä kehuttiin ja syöteltiin, ja kyllähän se siellä iloisesti juoksentelikin, ristikkoalustasta piittaamatta. Itsekkin kiipesin sinne, ja sitten koitti alastulon hetki. Suunnitelman mukaan porukan piti tulla alas Ässä mukanaan, mutta Ässä oli asiasta eri mieltä. Sinne se jäi ylös katselemaan ja tärisemään ja ihmettelemään (Ässällehän tuo alastulo on nyt ollut vähän vaikeaa ennenkin). Sitten Leif käskytti minut sinne ylös laittamaan koiran naruun, ja tulemaan sen kanssa alas kuin en huomaisikaan sen jännitystä, kuin olisin päivälenkille menossa. Kyllähän se sieltä sitten alas tulikin - vetämällä. Harjoituksessa nyt siis näytettiin koiralle, että tässä asiassa ei ole mitään ihmeellistä eikä jännittävää. Ei siis houkutteluja tai muuta häsläämistä. Ja nyt voin kyllä sanoa, että se todella auttoi! Eilen kävin treenien jälkeen testailemassa taas rappusia Ässän kanssa, ja koira tuli kiltisti hihnassa perässäni alas, vaikka vielä vähän jännittikin. Oli kyllä hyvä mieli kotiinpäin ajaessa :)

Alaspäin-hinausta

Olipa hyvä leiri, kun tuli taas opittua uutta. Samalla myös huomasi pari muuta asiaa, joihin osaa taas panostaa (kuten nämä kadonneet käytöstavat). Seurakin oli mitä parhain, kuten myös valokuvaaja ( Timolle kiitokset kaikista kuvista!). Kyllä meidänkin pikku-spanielista vielä jotain tulee, kunhan vain muistetaan sääntö nmr. 1 : PIDETÄÄN HAUSKAA! ;)

Lisää Timon ottamia kuvia voi katsella albumista.

Pari treeniä Salossa

Vietettiin Ässän kanssa tämä viikonloppu Salossa. Aika meni leppoisasti lenkkeillen, sienestäen ja treeneissä visitoiden. Sieniä ei enää ollut enää paljoa visitoimassamme paikassa, mutta kyllä se rämpiminen silti kivaa oli. Lenkeille saimme myös seuraa Katista ja Roope-koirasta.

Pojat tuoksujen äärellä

Treeneissä visitoimme sunnuntaina ja maanantain, eli haussa ja raunioilla. Haussa Ässälle iskettiin kolme ukkoa, joista kaksi ekaa otettiin valmiina ja vika taputuksilla. Kahdella ekalla Ässä teki hienot pistot, ja löysi ukot hienosti. Haukutkin meni mielestäni putkeen. Vika taas meni hassusti, sillä taputuksista huolimatta Ässä alkoi jäljestää tallaamiamme jälkiä, ja suoraan etenemisen sijaan se kaarsi kauas oikealle, ja lopulta kiersi taaksemme. Hienostihan se jäljesti, mistä lie oppinut? Pitäisiköhän taas alkaa sitäkin treenaamaan.. Muutkin koirat kyllä tuppasivat vähän menemään jälkiä pitkin, taisi siis olla aivan ihanteellinen jäljestys-ilma. No, kyllä se Ässä toisella lähetyksellä sitten pääsi sinne ukolle asti, vaikka pikkaisen ensiksi jatkoikin jälkiä pitkin. Haukku tuli sielläkin hienosti. Haukkuja pyydettiin joku kymmenen.

Maanantaina treenailtiin raunioita, ja siellä tulikin vähän toheloitua! No, opinpa taas tärkeitä oppeja, kun ovelat reenikaverit pistivät ukon jännään paikkaan piiloon. Halusin siis treenata Ässälle sellaisia piiloja, joissa se ei pääse maalimiehen luokse. Ukkoja oli kolme.

Opetus numero yksi: Älä lähetä koiraa väkisin eri suuntaan, mihin sen nenä näyttää. Alussa ihmettelin, että miksi se ei asettunut suoraan vaan sinkosi aina poikittain, kun yritin lähettää sitä. Nina asiasta huomautti, ja niinpä lähetin koiran sitten sen nenän näyttämään suuntaan. Ja jo nousi ukko! Ekan ukon jälkeen koira sinkosikin taas nenänsä mukana ihan eri suuntaan, kun olin ajatellut edetä. Nyt kuitenkin seurasin kiltisti koiran nenää, ja ajattelin tutkia tuon alueen sitten myöhemmin. No, ukko löytyi jälleen. Sen jälkeen tutkin loput alueet, eikä koira oikein vetänyt mihinkään. Pyysin opastusta, ja minulta kysyttiin, että tutkinko jo kaiken. Iloisena vastasin, että joo. Väärin! Raunioiden takainen rinne jäi tutkimatta!

Opetus numero kaksi: älä oleta mitään! Nyt oletin, että rinteessä ei ole ukkoja, koska ei ole koskaan ennenkään ollut. Sinne siis suuntasin, ja johan koira jo osoitti merkkejä hajun saamisesta. Siellä se pyöri ympäriinsä, eikä oikein osannut edetä. Rinteen allahan oli sellainen tähystystorni-hökötys, jossa joutuu pari porrasta nousemaan päästäkseen sen alatason päälle. Siellä sitten oli laatikko, jossa ukko odotteli. Ässä vain ei oikein osannut itse hakeutua sinne, vaan lähti kauemmaksi hakemaan hajun lähdettä. Niimpä opastin sen sinne, ja kyllähän se ukko sitten löytyi.

Rauniotreenit olivat todella hyvät, sekä koiraa että minua ajatellen. Koira sai harjoitella umppareita, ja minä koiran ohjaamista. Muistutettiinpa taas siitäkin, miten omalla liikkeellään voi ohjata koiran kulkua. Sitä yritinkin nyt harrastaa, ja onnistuinkin kai ihan ookoosti. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Tottistakin jonkin verran tein, niin että joku katsoi ja kommentoi. Ässän leikki on kuulemma parantunut paljon, ja nyt siltä voi alkaa pikkuhiljaa vaatimaankin asioita. Pari juttua jäi jopa mieleen ohjeistuksesta:

1. Leikki ei saa mennä tylsäksi, jos menee, niin pikainen fiiliksen kohotus ja siihen lopetus.
2. Ei liikaa vaatimuksia uudessa paikassa, vaan sitä leikkiä.
3. Parempi edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti, mutta aina voi kokeilla!

Siinäpä se. Ihan hyvä välillä tehdä tänne itselleen muistilistaa, vaikka noita ohjeistuksia on ennenkin tullut. Ehkä tohon treenaamiseen saa enemmän järkeä, kun kirjoittaa tarkat ohjeet istselleen näkyviin ylös. :)

Ihana allergia

Tällä hetkellä meillä on kova tappelu tuon Ässän allergian takia. Pari viikkoa sitten huomasin Ässän korvien kutisevan, ja lisäksi sen tassukarvat alkoivat punertaa. Lääkäriin mentiin, ja siellä oli pieni keskikorvan tulehdus, joka oli aika varmasti allergian aiheuttama. Ässälle tehtiin korvahuuhtelu, ja iskettiin korvalääkitykseen ja tuleheduslääkitykseen. Lisäksi Ässän ruokavaliota yksinkertaistettiin, mutta vaiva tuli takaisin. Nyt ruokavaliota siis pelkistettiin lisää, ja tällä hetkellä Ässä ei saa syödä muuta lihaa kuin lammasta, peuraa, poroa ja hevosta. Nyt siis odotellaan, josko tämä auttaisi.. Vahvoina epäilyksinä mulla on epämääräiset nappulanamit ja nauta. Voi se tietysti olla joku muukin, mutta sen näkee sitten.. Kanaa Ässä ei ole saanut ollenkaan, sillä sillehän se ilmeisesti on jo ennestään allerginen. Tällä hetkellä Ässällä on oireina kaulan punerrus, tassunpohja karvojen punaisuus ja tuo korvatulehdus. Lisäksi silmät vuotavat ehkä hitusen normaalia enemmän. Toivonpa vain, että täästä päästäisiin äkkiä eroon, ja saataisiin se aiheuttajakin selville!

Kävimme muuten 3.10 helvetinjärvellä patikoimassa Kian ja Mian sekä noutajaneitien ja Ässän kera. Oli aivan mahtireissu, kilometreja kertyi n. 14 ja maisematkin olivat ihan mukavat. Seurakin oli mitä mahtavinta, ja tällä kertaa Ässäkin oli samaa mieltä. Joskushan se tuota Dorista ujosteli, mutta nyt ne juoksivat siellä keskenään ja pientä leikinpoikastakin oli näkyvissä. Paluumatkaksi Ässä suostuikin vastustelematta neitien kanssa takakonttiin, joskin änkesi itsensä sieltä pois, kun kukaan ei ollut enää takapenkillä estelemässä.. Hemmoteltu nulikka.

Kuviakin löytyy Mian galleriasta sekä omastani.

Tottisteltiin tänään taas Ässän kanssa, ja pyysin kämppikseni häiriöksi. Leikiskeltiin Ässän kanssa ensin niin, että kämppis seisoskeli jonkin matkan päässä. Sitten mentiin siihen viereen leikkimään, ja lopuksi pyysin häntä kävelemään ympärillämme (on ihanaa, kun on näin avulias kämppis!;). Homma meni todella hyvin, Ässä ei kiinnittänyt kämppikseen huomiota ollenkaan! Se on ihan innoissaan tuosta lelusta, ja siltä voi alkaa pikkuhiljaa tosiaan vaatimaankin jotain. Tänään tein vain tuon yhden treenin, enkä siinä vaatinut kuin pikaisen katsekontaktin lelun päästessä Ässältä irti. Olen nyt yrittänyt tehdä treeniä erilaisissa paikoissa, ja paikan vaikeuden mukaan pyytänyt pieniä tekemään pieniä juttuja. Tähän on kyllä nyt kehkeytynyt yksi ongelma, jota yritän pikkaisen karsia pois. Annoin Ässän alussa haukkua ennen leikkiä, kun se tuntui innostuvan siitä. Nyt siitä on tullut tapa, että kun sanon "tottista" niin toinen haukahtaa pari kertaa. Eikai se pahemmin haittaakkaan, mutta nyt tuo yrittää tarjota sitä haukkumista muutenkin. No, eiköhän siitä päästä, kun en palkkaa sitä siitä. Hyvähän se kai on, että se rupee itse tarjoilemaan jotain saadakseen lelun takaisin. Saa nähdä, toivottavasti en nyt mokaa tuon koiran kanssa mitään kovin pahasti!

Käytiin nyt muuten viikonloppuna taas Salossa, ja oltiin sienestämässäkin. Ässä on nyt oppinut, että suppilovahverot ovat huisin hyviä, joten siellä saa olla silmä tarkkana, että saa itselleenkin jotain poimittua. Kyllä niitä siitä huolimatta tuli ihan kivasti, joten nyt täällä nautiskellaan sieniherkuista! :)

Koirapuistoilua

Kyllä on taas kiirettä pukannut! Ollaan käyty Ässän kanssa tapaamassa koirakavereita, mutta treeneihin päästään vasta ensviikon tiistaina. Nyt viikonloppuna on sitten aikaa rauhoittua, kun vietämmekin sen rauhaksiin Tampereella.

Tottistelu on lähtenyt nyt hyvin sujumaan patukalla, vaikka Ässä aluksi ei meinannut kunnolla tarttua moiseen. Nyt sillä alkaa olemaan aika hyvä innostus sen kanssa leikkimiseen, ja olen vaatinutkin siltä jo pieniä katsekontakteja, jotka ovat sujuneet hyvin kiinnostuksen säilyessä. Toistaiseksi en ole lelupalkalla enempää vaatinut, koska Ässän kiinnostus herpaantuu vielä helposti hajuihin, jos palkan saanti kestää tai vaikeutuu liikaa liian nopeasti. Tässä pitää nyt edetä hitaasti ja kärsivällisesti (tuottaa välillä tuskaa, kun haluaisi vain rynniä eteenpäin), mutta on kyllä kiva huomata, että se on oikeasti edistynytkin. Vaikkakin sitten vain vähäsen. Olen nyt ottanut lelun aina pitkälle lenkille mukaan, jossa sitten olen leikkinyt sen kanssa lyhyesti useampaankin otteeseen. Se on nyt mielestäni nostanut Ässän innostusta leluun aika paljon lyhyen ajan sisällä.

Treeneistä puheenollen, oltiinkin taas pitkästä aikaa visitoimassa Salossa vanhassa treeniporukassa sunnuntaina! Treenailtiin siis hakua suomusjärvellä. Pistettiin Ässälle kokeilun vuoksi kaksi ekaa valmiina, ja ne se löysikin todella hyvin ja ilmaisikin hienosti. Viimeinen otettiin sitten taputuksilla, ettei tauon jälkeen olisi tullut heti liian raskasta treeniä. Oli kyllä tosi kiva nähdä vanhaa treeniporukkaa, ja koirallakin oli suu korvissa haun jälkeen. Nyt vaan innolla odottelen ensviikon tiistaita, jolloin päästään täällä ekaa kertaa treenaamaan joko raunioita tai tottista.

Eilen oltiin Ässän kanssa myös moikkailemassa koirapuistossa koirakavereita, eli leonbergi Wandaa ja australiankelpie Tupua, sekä tietenkin heidän omistajiaan Iidaa ja Miraa. Ässä ei aluksi kauheasti innostunut leikkimään, kun koiria oli niin paljon. Kun porukka väheni, innostui Ässäkin kirmailemaan Tupun kanssa ympäriinsä. Koirapuistossa kävi myös (monien muiden lisäksi) yksi cockeri ja walesinspringerspanieli. Cockeriä Ässä vaan jännitti, eikä se sitä pahemmin nuuskinut, mutta sprigeri olikin sitten ihan kiva, ja sitä piti seurailla nenä toisessa kiinni. Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia eleitä Ässällä oli muiden spanielien kanssa, varsinkin tietty cockerin. Ainakin kaikilla yhteistä oli jatkuvasti heiluva häntä ja pieni hössötys. Ja mahtavan ihana ulkonäkö myös ;) Ässä tosin oli koirapuistossa lähinnä nenä maassa ja omissa oloissaan, koska se ei pahemmin välitä olla suurissa koiralaumoissa. Välillä se tosin leikki jonkun mäyräkoiran ja Tupun kanssa, kun porukkaa oli vähemmän. Oli kyllä kiva päivä, kun sai jutustella ummet ja lammet marsuista, hiiristä, koirista ja vähän muustakin siinä sivussa. Lopuksi vielä käytiin ihailmessa Iidan marsuja ja siimahäntiä! (sivuilta löytyy myös Wanda). Oli kyllä kiva päivä, ja otetaan varmaan joskus taas uusiksi! :)

Mulle on nyt vihdoinkin kertynyt taas kuvia Ässästä! Viime viikonloppuna Salossa ollessa käytiin sienessä, ja kun oli hyvä ilma niin otin kamerankin mukaan. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva kuvailla, pitäisipä joku kerta täälläkin tarttua kameraan. Tässä nyt pari "posetuskuvaa" Ässästä, loput löytyy albumista. Ei nyt tullut mitään huikeanhyviä tällä kertaa..

Aivan, unohdin ihan kirjoitella vielä parista viimekerralla mainitsemastani asiasta! Eli ainakin tuosta Ässän stressaamisesta mun poissaoloni takia. Olen nyt tehnyt niin, että heitän Ässälle huoneeseeni pari namia aina ennen lähtöä, joten nykyisin lähtö ei ole ollenkaan kamala. Lisäksi meille on nyt tullut tämä tietty päivärutiini, joten se on ihan tyyni, vaikka tietääkin minun kohta lähtevän. Enää se ei siis kuljeskele perässäni eikä hauku ihmisten lähtiessä. Ihanan sopeutuvainen koira!

Vielä tähän perään pikkaisen juttua tottistelusta. Tuossa pihalla käydessämme tänään taas tottisteltiin (leikittiin) hiukan, ja vaadin istumisen. Napakasti istahti, eikä keskittyminen herpaantunut muualle. Lelun vaihto rättinarusta tähän patukkaan on osoittautunut myös aika hyväksi, sillä tämän kanssa pystyn paremmin "taistelemaan" Ässän kanssa, eli otan molemmilta puolilta kiinni sen riepotellessa keskeltä. Tämä taas tuntuu olevan oikein kovasti Ässän mieleen. Nyt ollaan Ässän kanssa tottisteltu monessa paikkaan, mutta lähinnä rauhallisissa paikoissa mm. metsässä, sillä Ässä ei vielä kestä ihmisten ohittelua liian läheltä. Tänäänkin se herpaantui hetkeksi ihmisen kävellessä kauempaa ohi, mutta onneksi jatkoi lähes samantein leikkiä, eikä jäänyt haahuilemaan. Ihanaa ihanaa, oma motivaatio kasvaa tässä samalla koiran innon kanssa!

Tampereella

Nyt onkin ollut kunnon päivitystauko, kun meillä on ollut netin kanssa vähän ongelmia. Nyt sen kuitenkin pitäisi toimia joten kuten, joten pääsin vähän blogiakin vihdoin päivittelemään :) Parissa viikossa on kyllä tapahtunut hirveästi kaikkea, joten en mitenkään muista/jaksa kirjoittaa tähän yhteen päivitykseen kaikkea kerralla. Jos vähän yrittäisin ryhmitellä asioita, ja kertoilla niistä sen mitä muistan..

Ässän sopeutuminen Tampereella asumiseen on sujunut oikein mallikkaasti. Vähän poikaa hämmästytti ja stressasi alussa lauman pieneneminen, mutta hienosti se on nyt ottanut Liisan (kämppikseni) laumansa jäseneksi. Poikaa on myös alkanut hieman stressaamaan poissaoloni, mutta sekin on nyt helpottanut. Lähinnä stressaaminen on ilmentynyt minun jatkuvalla seuraamisellani kotona ollessani. Joskus Ässä on myös alkanut ulista minun lähdettyäni, mutta on yleensä lopettanut sen pian.

Katukuvaan sopeutumisessakin oli aluksi joitain ongelmia. Vastaantulevia ihmisiä ja pyöräilijöitä piti pällistellä ja tien reunassa kävely oli vähän hakusessa. Uuden paikan jännitys lisäsi myös hihnassa vetämistä. Niimpä ensimmäisillä lenkeillä Ässä risteili tien laidasta laitaan jatkuvasti vetäen. Nyt poika on kuitenkin oppinut kävelemään reunassa, mitä nyt joskus pitää jonkun ihmisen perään tulla keskelle tietä kyttäämään. Vetäminen on myös vähentynyt harjoittelun myötä ja jännityksen vähennettyä.

Treenauksen puute on aiheuttanut sen, että Ässä välillä tulee luokseni seisoskelemaan ja katselemaan sen näköisenä, että annas jotain hommia. Se on myös hakenut itselleen puuhaa lenkeiltä, jolloin se kulkee entistä enemmän nenä maassa. Meidät onneksi hyväksyttiin nyt Pirkanmaan Pelastuskoiriin treenaamaan, joten ensi viikolla on taas luvassa äksöniä. Johan sitä rupesi itsekkin kaipaamaan..

Matkustaminen busseilla ja junissa on alkukankeuden jälkeen sujunut aika mallikkaasti. Ensimmäisellä junareissullaan Ässä inisi ja ulisi, eikä oikein suostunut rauhoittumaan. Bussissa se myös mekkaloi aina, kun joku nousi kyydistä pois. Toisella kertaa se oli jo junassa paljon rauhallisempi, mitä nyt välillä haukahti muille koirille ja ynisi matkan loppuvaiheessa. Bussissa se osaa jo rentoutua kunnolla, ja makoilee vain rauhallisesti lattialla.

Ulkoilumaastot ovat oikein mukavat täällä Hervannassa. Metsää on paljon vieressä, ja vaikka suuren alan siitä vievätkin kuntoilupolut, niin on siellä tilaa myös pitää koiraa irti. Ässä onkin aina ihan innoissaan, kun se pääsee metsään vapaana kirmaamaan. Monet kerrat olen siellä jo vähän eksynytkin, mutta aina olen kuntopolulta löytätänyt jonkun ystävällisen ihmisen suuntaa neuvomaan. Joka päivä en kuitenkaan metsään jaksa lähteä tarpomaan, mutta onneksi tässä vieressä on kaunis Ahvenisjärvi, jonka ympäri menee polku. Siellä sitten teemme hihnelenkkejä, jolloin Ässä saa tilaisuuden kyttäillä lammen sorsia. Koirapuistokin on ihan vieressä, ja siellä Ässä tykkää käydä nuuskimassa muiden hajuja. Joskus olemme menneet myös muiden koirien kanssa samaan aikaan, ja onpa tuo pari kertaa leikkimäänkin innostunut. Hajut kuitenkin vievät yleensä lopulta voiton kaikesta.

Marsujen kerroshäkkikin on viimein valmis! Ja siitä tulikin todella hieno, vaikka itse sanonkin. Marsut ovat myös sopeutuneet uusiin asuntoihinsa vaivatta, ja minusta on ihanaa, että ne asuvat huoneessani. Aluksi ne tosin valvottivat öisin konserteillaan, mutta nyt saan nukkua yöni jo ilman korvatulppia. Olen myös kiintynyt marsuihin taas huimasti enemmän, kun ne ovat tuossa vieressä kokoajan puuhailemassa ja pulisemassa. Onnista en olekkaan ennen jostain syystä jutellut tänne mitään (kai?), mutta Onni on siis pieni trikkipoika, ja hän tuli tänne Veetin kaveriksi. Onni oli todella piskuinen tullessaan, mutta nyt se on kasvanut ihan hyvin. Voisinkin laittaa tähän kuvan Onnista ja Veetistä Onnin tulopäivänä (oli silloin 5vk). Nykyisinhän se on jo isompi.