Leiri tuli ja meni, ja hauskaa oli! Kouluttajina oli Annika Himanen haussa ja Esko Hautala jäljessä. Minä ja Ässä oltiin siis hakuporukassa. Majoituimme Paimion metsäoppilaitoksen tiloissa. Seuraavaksi voisin listata juttuja parista asiasta, jotta saisin jotenkin järkevästi kerrottua viikonlopustamme.
Koulutus: Tavallisesta poikkeavaa, mutta opettavaista. Annika oli keksinyt kaikenlaista jännää päämme menoksi. Ensimmäisenä koulutuspäivänämme lauantaina jaoimme ryhmät ensin kahtia. Kun toinen ryhmä suoritti tehtävää, oli toisen tehtävä avustaa. Tehtävänä oli kävelle Miljööbaanan läpi. Miljööbaana sisälsi kaikenlaisia "esteitä" jotka piti koiran kanssa suorittaa. Oli koiran kävelyttämistä tikapuilla ja ja kolisevalla peltisellä alustalla, piti hypätä koiran kera keikkuvaan veneeseen ja heiluvaan peräkärryyn, oli odottelua isolla porukalla ahtaassa pimeässä tilassa, houkuteltiin koira menemään ahtaan putken läpi ja hypittiin yli ojien ja käveltiin yli tukkien ja muiden esteiden sekä lopuksi ryömittiin traktorin alitse. Tämä kaikki tehtiin kävellen jonossa koirien kanssa, mikä aiheutti Ässässä jatkuvan hihnassa kiskomisen ja joillakin koirilla haukkumista ja rähinääkin. Kaiken tämän "rallin" keskelle oli piiloutunut ohjaajien tietämättä ihminen, jonka hajuun muistaakseni vain pari koiraa reagoi. Lopuksi vielä tehtiin yksitellen pieni hakuharjoitus pihamaalla. Ässän kanssa Miljööbaana meni hyvin, lukuunottamatta jatkuvaa hihnassa kiskomista. Putkestakin se sujahti läpi, kun heitin nakin toiseen päähän. Uudet alustat jännittivät aina aluksi, mutta kehuessa ja nakeilla ne sujuivat aika hyvin. Piiloutuneeseen ukkoon se ei tietenkään reagoinut kaiken hulinan keskellä. Viimeisenä ollut hakuharjoitus sujui vilkkaasti sata lasissa niin, että ukon ohi ensin juostiin, mutta into oli valtaisa maalimiehen löytyessä. Eli ainakin oli asenne kohdillaan ;)
Iltapäivällä harjoitukset jatkuivat. Ohjaajien piti kantaa koiriaan jonkin matkaa ja luovuttaa se sitten avustajan kannettavaksi. Avustaja kävi sitomassa koiran sitten nurkan taakse puuhun muiden koirien keskelle ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Ässä oli kuulemman ollut nätisti ja hiljaa, vaikka olin odottanut sen vinkuvan ja haukkuvan siellä. Hienoa :) Tämän jälkeen oli äärimmäinen haku-harjoitus sisätiloissa. Koira piti lähettää ovelta pimeään käytävään, eikä itse saanut mennä perässä. Huoneessa, jossa maalimies oli, sijaitsi mukava yllätys: oven edessä oli rajatulla alueella tyhjiä kalisevia tölkkejä. Tämän jälkeen maalimies vielä sijaitsi suihkuverhon takana. Monet koirat pysähtyivät pimeyden, ohjaajan suuren välimatkan ja tölkkien yhdistelmään. Kun ohjaaja sitten tuli lähemmäs rohkaisemaan ja ehkä vähän näyttämään valoa taskulampulla, sujui monelta homma hyvin. Tehtävä oli kyllä vaikea, ja muistaakseni yksikään(?) koirista ei suoriutunut siitä itsenäisesti. Ässälle ei tietenkään tehny näin vaikeaa tehtävää, mutta se lähetettiin pitkään pimeään käytävään (peräänlähtö) hakemaan ukkoa. Ensin Ässä yritti etsiä toista reittiä, mutta sitten se meni aika reippaasti hakemaan ukkoa. Olin tosi ylpeä pässilästä :)
Sunnuntaina oli lyhyemmät treenit. Ajoimme oppilaitokselta metsään, ja leikimme ensin sotaa. Toinen ryhmä yritti päästä metsän läpi huomaamatta, kun toinen partioi tiellä valmiina ryntäämään metsäläisten perään. No, lähes kaikki metsässä rymynneet saatiin kiinni, mutta hauskaa se oli. Tämän jälkeen oli normaalit hakuharjoitukset. Ässän kanssa tehtiin sellaista, että se näki ukon lähtevän metsään. Sen jälkeen vein Ässän näköetäisyyden ulkopuolelle maalimiehen kävellessä pois ja mennessä vastakkaiseen suuntaan piiloon. Sitten lähdimme Ässän kanssa jälkeä pitkin sinne, mihin Ässä oli nähnyt maalimiehen katoavan. Tarkoituksena oli se, että Ässä alkoi automaattisesti hakea ukkoa jäljestämällä nenällään, mutta jäljen kadotessa se yrittäisi saada vainua ilmasta. Kuljimme siis jälkeä pitkin, jonka jälkeen teimme mutkan vastakkaiseen suuntaan ja kävelimme hetken. Sitten teimme taas mutkan ja kävelimme. Sitten teimme taas mutkan (teimme siis "siksakkia"). Tehtävänäni oli kävellä suoraan koira hihnassa ja tarkkailla koiraa. Huomasin, kun Ässä sai ukosta vainun, mutta tyhmänä kiskaisin sen pois ukolta, jotta se olisi kiertänyt hihnassa ollessaan puun (tästä tulikin huomautusta). Pääasia oli kuitenkin, että Ässä haki ilmavainua ja että huomasin, kun se sai sen. Annikakin kehui Ässän intoa :) (Ässästä huomasi, että se sai vainun, kun se edestakaisin sinkoilemisen ja kiskomisen sijasta kiskoi ja sinkosi yhteen suuntaan :D)
Majoitus: Majoituin Ässän kanssa Kian ja Fridan kanssa samaan huoneeseen, mutta koska Fridalla oli jalka sökönä, se ei saanut riehua Ässän kanssa. Niimpä Ässä joutui oleilemaan aina huoneessa ollessaan häkissä. Aluksi pelkäsin tämän tuottavan suuria vinkunoita ja haukkumisia, mutta se sujuikin alun vikinöiden jälkeen hyvin! Ässä rauhoittui häkkiin ja oleili siellä suht maltillisesti. Tämä oli hyvin suuri ja positiivinen yllätys, sillä Ässä ei ole koskaan ennen ollut häkissä.
Toiset koira leirillä aiheuttivat sen, että hihna oli jatkuvasti kireänä ja Ässä aluksi haukkui suuntaan jos toiseenkin. Leirin aikana hihna ei pahemmin höllentynyt, mutta haukkuminen jäi selkeästi vähemmälle. Kun koiria oli jatkuvasti joka puolella, ei niitä enää jaksettukkaan kommentoida jatkuvasti kieltojenkaan takia. Hihna ehkä vähän kiristyikin siellä, sillä Ässä pääsi siellä moikkaamaan koiria hihnassa. Ihan lopussa se kyllä hieman väheni, kun pysähtelin ahkerasti hihnan kiristyessä ja syöttelin makkaroita nätisti käveltäessä. Tätä pitäisi kyllä taas vähän treenailla.
Vapaa aika sujui leppoisasti saunoen ja seurustellen. Ässä ei juuri lenkitystä kaivannut rasittavien treenien jälkeen, joten se lähinnä lepäili häkissään. Sunnuntaina kotiin tultuamme makasin Ässän kanssa loppupäivän kotona ottaen rennosti.
Oppiminen: kyllähän siellä leirillä tuli jotain opittuakin. Lähinnä sen, miten kaikilla pienilläkin jutuilla voi muunnella treenistä tavanomaisesta poikkeavan (ja että niin pitäisikin tehdä). Treenatessa sitä vain kangistuu kaavoihinsa ja tekee samanlaisia treenejä päivästä toiseen. Lisäksi sain hyvän muistutuksen, että kahta asiaa ei kannata opettaa samaan aikaan, eli jos harjoittelet ilmaisua et heitä siihen jotain ylimääräistä ja vaikeaa sekaan. Ja että on hyvä edetä maltillisesti, ettei kiiruhtamalla pilaa koiran oppimista. Asioita tuli myös opittua katsomalla kokeneempien suorituksia ja kuunnellessaan Annikan vinkkejä juuri sille koirakoille vaikeista asioista. Opin myös sen, että asiat voi tehdä monella tapaa, ja että jokaisella ihmisellä on siitä oma mielipiteensä (joka on tietysti se oikea ;). Ja vaikka on erilaisia metodeja kouluttaa, niin aina niistä voi löytää jotain juuri omalle koiralle ja omalle koulutustyylille sopivia juttuja. Itse vielä opettelen perusasioita, ja mielipiteeni on vasta muodostumassa eri asioista, mutta on mielenkiintoista kuullu muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia.
Eläimet kotona eivät onneksi kuolleet leirini aikana (jipii!). Veljeni oli ruokkinut marsut kuten lupasi, ja vettä, heinää ja pellettiäkin oli otuksille tarjolla. Kille oli viettänyt "pilvipäiviä" leirini ajan, eli nukkunut. Mutta Nallukka oli unohtunut! En ollut erikseen painottanut sen hoitoa, joten ilmeisesti perheeni ajatteli sen hoitavan itse itsensä. No, kyllähän se itse pärjäsikin nuo pari päivää, sillä vettä ja ruokaa oli hyvin tarjolla vielä kotiin tullessani. Äiti oli sitä ilmeisesti paijailutkin, mutta eipä ollut tajunnut vaihtaa vettä -_- No, eipä se hamsteri siitä pahemmin kärsinyt.
Marsut pääsivät vielä sunnuntaina ulkoilemaankin, sillä lämpöä oli tarpeeksi ja nurmikkoakin jo syötäväksi. Aluksi pojat tietysti taas jännittivät, kunnes Masi (joka nuorimpana ei ole koskaan ollut ulkona) tuli ja pisti ranttaliksi. Pari varovaista ilohyppyäkin näkyi, mutta pääasiassa marsut olivat vielä varuillaan jännässä paikassa. Nurmi kuitenkin katosi kovaa vauhtia parempiin suihin, joten en heitä kauhean kauaa pihassa pitänyt, ettei maha mene sekaisin. Ovathan nuo kyllä jo saaneet jonkinaikaa pihalta tuoretta, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.
Kuvia leiristä ei valitettavasti ole, sillä ainoa kotiin unohtamani asia oli kamera :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti