Eläinlääkärireissu sitten tuli ja meni. Mukaan saatiin Ässälle korvatippoja, kun sillä on jotai hiivaa korvassa. Jännitin aluksi lääkärireissua, mutta hyvinhän se meni. Ässä vähän vinkuili vieraassa paikassa, kun kukaan ei tullut edes silittelemään. Hölmö. Eläinlääkäriä Ässä-poika pusutteli tavanomaisen innokkaasti, ihastuksissaan siitä, kun joku vihdoin huomioi. Piikkiä ei edes huomannut, kun lääkäri nappasi pari kissanruoka nappulaa pojan naama neteen. Poika myös punnittiin, ja hän oli huikeat 5,5 kg. Isopoika jo ^^
Tuntuu, että Ässä tässä Oulusta tulon jälkeen olisi jotenkin kummasti rauhottunut. On ruvennut uskomaan paremmin eitä, ja lahkeissa riekkuu enää harvoin. Johtuisikohan siitä, että opetin poikaa väistämään? Eli aina kun sanon hus, niin poika väistää. Noh, enpä tiedä, mutta ainakin rauhoittuminen on tapahtunut (mielestäni) suht äkkiä sen jälkeen. Noh, ota ja tiedä mitä tuonkin päässä liikkuu.
Isi on muuten ihan ihastuksissaan nyt, kun Ässä osaa jotain "temppujakin" (istu). Istuttaa aina Ässää, ja osaa käyttää vapaa-käskyäkin (vapauttaa Ässän istumisesta). Rupesi jopa opettamaan Ässälle pidempiaikaista istumista niin, että istuttaa pojan ja laskee hitaasti makupalan lattialle ja sitten vapauttaa. Minusta on hauskaa, että iskä tykkää puuhailla Ässän kanssa. Kiva katella kun toinen ihan tosissaan kouluttaa :D Hän tosin väitti Ässää kovapäiseksi (leikkimielellä), kun vasta kolmannella kerralla tajusi mitä iskä halusi. Minusta Ässä oppii ainakin tosi nopeasti asiat (ainakin verrattuna Tessuun), ja tekee mielellään mitä pyydetään. Ässälle on kiva opettaa uusia asioita, kun se selvästi tykkää siitä :) Minulle hän ainakin on se kaunein ja viisain, mutta kelleppä oma koira ei olisi se paras ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti