Oulusta kotiin

No nyt on sitten sekin reissu tehty. Pelkäsin etukäteen vähän autoreissuja, mutta hyvin poika jaksoi kummatkin 8 tunnin reissut. Energiaa tosin piisasi automatkojen jälkeen niin perkuleesti. Kun Ouluun saavuttiin, niin mentiin aikapian väsyneinä nukkumaan, kun kellokin oli jo ties mitä. Ässääpä ei nukuttanut lainkaan joten sain kuulla vankan mielipiteen siitä, että olen ihan tylsä vanhus. Kyllähän sekin sitten nukkumaan rauhoittui, kun ei muutakaan tekemistä ollut.

Mummolassa oli kiva olla, kun siellä maalla kykeni pitämään Ässää jatkuvasti vapaana. Hyttyset kyllä hieman rajoittivat ulkona olemista, niitä kun parveili siinä aurinkoisena säänäkin. Yh. Päivät menivätkin lokoisasti, tiistaina käytiin Oulun keskustassa. Oli kyllä tavattoman jännittävää Ässä pojalle, mutta selvittiin siitäkin. Keskiviikkona kakara sai harjoitella yksinoloa, kun käytiin iskän siskon luona Haukiputaalla kylässä. Hyvinhän sekin meni.

Mitäs muuta erikoista? Matkalla sain inspiraation ruveta opettamaan Ässälle maahan menoa. Ja hyvinhän se onkin tässä sujunut. Nyt mennään suoraan seisoaltaan maahan, jos pidän namia kädessä lattialla. Hyvin oppii poika. Lisäksi ollaan tota hihnakävelyä ruvettu harjottelemaan niin, että käydään joka päivä tossa parin talon ympäri pyörähtämässä (ellei sitten käydä metsässä tai jossain muualla jännässä paikassa). Ässällä kun on taipumista vetää kotiin päin mentäessä, ja siitä pitäisi oppia pois. Lisäksi yritän opettaa häntä kulkemaan hihnassa vierellä, eikä edessä metrin päässä.

Ainiin! Sattui matkalla yksi ärsyttäväkin tapahtuma. Menomatkalla pysähdyttiin yhelle huoltsikalle tankkaamaan. Otin Ässän autosta juomaan ja pisslle. Pienen matkan päässä oli joku rouvashenkilö pienen ruskean koiran kanssa. Hän sitten huomasi Ässän ja alkoi jo tulla koiransa kanssa kohden. Alan huutelemaan että:"Ei ei ei älä tule koiras kanssa tänne, kun tällä ei ole vielä rokotuksia!" ja huidon siinä kädellä. Ällistyksekseni nainen ei reagoinut puheisiini kuin hymyilemällä ja tunki koiransa kanssa siihen viereen. Sitten tajusin, että eihän toinen suomea ollenkaan osannut, osoitti vaan Ässää ja kysyi: "Cockerspaniel?", johon nyäkkäsin. Että näin Ässä sitten pääsi kontaktiin jonkun ulkomaalaisen tuntemattoman koiran kanssa, hienoa! Siinä pari seuraavaa päivää silmä kovana seurattiin Ässää, että tuleeko mitään oireenpoikasta. No eipä tullut. Harmittaa kuitenkin, kun itse meni siinä tilanteessa jotenkin lukkoon. Olisi pitänyt nostaa Ässä syliin ja telkeytyä autoon karkuun. Onneksi täällä kaikki on uskonut (ja ymmärtänyt), jos on ihan siististi ilmoittanut, että koiralle ei ole rokotuksia, pysyisittekö kauempana.

Noh, että sellanen reissu.

Oulun keskustassa

Ainiin! Käytiin merenrannassakin. Oli Ässällä siinä veden määrässä ihmettelemistä! :D Aaltoja yritti suuhunsa pyydystää, höpsö.

Palloleikkejä! Ässä osaa jotenkuten noutaa palloa, kun ensin sanon "hae" ja sitten hoen "tuo tuo tuo!"

Poika riehuilee pallon perässä!

Palloleikit väsyttää.

Kotimatkalla pysähdyttiin Suomen suurimmalla tekojärvellä. Ei nyt muistu nimeä mieleen.