lauantai 9. elokuuta 2008

Jännä syksy!

Tässä syksyllä sattuu aika paljon kaikkea jännää eteen, nyt elukoitten kannalla. Esimerkiksi koulun alku. Jännitän aika paljon mitenköhän toi koirulainen täällä meinaa pärjätä sen 5-6 tuntia yksin. Yksinoloa ollaan toki harjoiteltu, ei vaan kauhean pitkiä aikoja. Kun meidän perheellä on loma, niin on melkeen kokoajan joku kotona. Minäkin kun luen ylppäreihin, niin on tullut kotona kökittyä. Pisin aika mitä poika on ollut yksin, on neljä tuntia. On kyllä ollut joitain öitä yksin, kun olen jäänyt yöksi jonnekkin. Silloin Ässä on joutunut olemaan koko yön yksin, mutta ne on mennyt kuulemman ihan hyvin.

Toinen mikä jännittää, on alkava pentukoulu. Se alkaa juuri sopivasti syyskuun alussa, kun Ässä on saanut ne rokotukset. Ollaan menossa tassut ry:n yleiskoulutukseen ja jännittää vähän miten siellä menee.

Kolmas, mikä tässä Ässän kohdalla jännittää, on se, että laskeutuuko ne pallit vai ei. Onhan tässä vielä aikaa, mutta mitä enemmän sitä aikaa kuluu, sitä enemmän alkaa jännittämään. Vaikka eihän se maailmaa kaada, näyttelyt on sitten tietty pois suljettu, mutta onpahan sitä kaikkea muutakin harrastettavaa.

Kuitenkin ehkä yksi jännittävimmistä on asia, joka ei liity Ässään ollenkaan. Meidän Kille-poikamme kun olisi tarkoitus laittaa kylmähorrokseen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että herra sujautetaan jääkaappiin talveaan viettämään pariksi kuukaudeksi. Asiaan liittyy tietysti joitain riskejä, joten täytyy olla tarkkana. Jos esim. suoleen jää sulamatonta ruokaa, voi se aiheuttaa konnan menehtymisen. Parina edellisenä vuotena olen Killen talvilevon hoitanut ns. puolittaisella talvilevolla, jossa konna nukkuu talvella terrassaan, ja se herätetään viikon välein lampun alle syömään. Tämä on riskittömämpi vaihtoehto, mutta kylmähorros on parempi vaihtoehto konnalle. Voi tietenkin olla, että kylmähorrokselle laittaminen kaatuu siihen, että äiti ei halua kilpikonnaa jääkaappiinsa. Syinä Killen salmonella (kyllä, kille varmasti kapuaa horroslaatikostaan ulos ja menee kuseskelemaan perunoihin) ja se, että äiti pelkää Killen kupsahtavan sinne. Kille kun ei aikaisemmin meillä ole ollut kylmähorroksessa, niin äiti ajattelee, ettei se osaa horrostaa. Mitenköhän sitten poikanen, joka ensimmäistä kertaa horrostaa, "osaa" horrostaa? Joku eläinlääkäri oli kuulemma ollut äitin kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa, mutta miten hän voi sen tietää, jossei ole erikoistunut matelijoihin? Käsittääkseni ell.lääketieteelliset opinnot ovat aika suppeat matelijoiden osalta, korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Että tälläistä tällä kertaa.

Eikö ole söpö tuo meidän puikula :)

Heh. Tässä sattui hauska juttu, josta kuva todisteena: Ässä-pässi pissasi lattialle. Iskä heitti siihen päälle ensimmäisen lehden, jonka käteensä sai. Sittenpä hän huomasi, että lattiaan liimautunut lehti olikin juuri kesken ollu Ilta-sanoma! Rupesi sitten lattialla kyykkien sitä lukemaan, kun Ässä äkkäsi tilanteen. Innoissaan pyöri hetken jaloissa ja mätkähti keskelle lehteä nukkumaan (jostain syystä pitää olla aina joku alusta, oli se sitten muovikassi tai sanomalehti). Yritä siinä sitten lukea lehteä, kun et raaski nukkuvaa pentua ajaa pois.. :)



Ei kommentteja: