Ostin tänään Ässälle uutta shamppoota eläinkaupasta, ja täytyy sanoa, että oli kyllä rahansa väärti! Ennen olen poikaa pessyt jollain apteekin kakka-shampoolla (marsuille muinoin ostettu koirashampoo), ja ero uuteen pesuaineeseen oli huomattava. Aluksi vähän epäröin aineen tervamaista hajua, mutta haju ei onneksi jäänyt turkkiin pahemmin kiinni. Turkki on nyt pitkään tuntunut hieman kuivahkolta ja katkeilevalta, mutta nyt se on silkkisen sileää ja pehmeää.
Nuo shampoopesut ovat kyllä oma operaationsa, sillä Ässä ei niistä pahemmin nauti. Se kyyristelee ja säestää operaatiota ininällä ja vingunnalla. Normaali tassujen ja mahan huuhteluun se suhtautuu kuitenkin tottuneesti, eikä ole niistä moksiskaan. Tänään Ässä kahlasi iloisesti kinnertä myöten mudassa, joten oli helppo pestä liejuinen koira samantein kokonaan kunnolla.
Marsulassakin sujuu hyvin. Masi on jo painoltaan Veetin kokoinen, mutta taitaa saada vielä lisää massaa. Veetin hampaat ovat taas alkaneet katkeilla, joten kyse on lienee heikosta hammasluusta. Asialle ei voi valitettavasti mitään, joten Veeti saa hampaattomana nauttia tuoreruokansa silputtuna. Onneksi etuhampaiden puuttuminen ei estä pienikortisen heinän tai pellettien syöntiä, joten poika ei pääse laihtumaan. Väinö taas pitää edelleen kiinni paikastaan marsulan pomona, vaikka Veeti aina välillä kokeileekin rajojaan. Seurauksena tästä on aina välillä pieniä haavoja, mutta en viitsi Veetiä muista erottaa, kun se kuitenkin on pääasiallisesti tyytyväinen saadessaan elää muiden marsujen keskellä. Parhain vaihtoehto ehkä olisi, että Veeti saisi oman luovutusikäisen junnun pomotettavakseen, mutta siihen tarvittaisiin kaksi aitausta, johon tila ei riitä.
Olen nyt hieman vähentänyt marsujen ulkoilua, kun marsujen papanoista on tullut pariin otteeseen sanomisia. Ihan tyytyväisiltä nuo silti vaikuttavat, sillä niiden aitaus on kuitenkin suht tilava. Onneksi kohta tulee kesä, jolloin marsut pääsevät kirmailemaan ulos aitaukseen ja laiduntamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti