Sähläsätkymakkara

Tänään oli talotreenit Rauhalassa ja treenattiin edelleen Ässän kanssa ilmaisua. Haukku on herkässä ja ihan hyvin se on nyt saanut ideasta kiinni. Maalimiehet oli vielä helppoja peräänlähtöjä, koska Ässä oli tänään poikkeuksellisen täpinöissään ja pelkäsin sen vetävän koko homman sähläykseksi. Ensimmäisen ukon jälkeen se kuitenkin vähän rauhoittui, joten kai ne loput olisi voinut valmiinakin ottaa. Ässä on edelleenkin hyvin into piukassa maalimiehien luona, ja tunkee innoissaan nuolemaan naamaa ja hamuamaan herkkuja. Ja pylly vatkaa tietysti järjetöntä vauhtia. Haukkumista onkin nyt harjoitettu niin, että namit pidetään kädessä ja käsi maassa. Tämä opettaa samalla Ässää menemään maahan, eikä ukon naamalle sätkimään. Ainakin toistaiseksi Ässän on ihan pakko mennä sitä naamaa nuolaisemaan ainakin hiukan ennen maahanmenoa ja haukkumista. Mokomakin ihana ihmisrakassähläsätkymakkara.

Kun mentiin treenien jälkeen Kian ja Fridan kanssa vuohensaareen ulkoilemaan, pääsivät koirat heti ensimmäiseksi fasaania jahtaamaan! Frida syöksyi into piukassa fasaanin perään pusikkoon, mutta Ässästä en ottanut selvää juoksiko se Fridan vai fasaanin perään. Kylläpä fasaaniraukka rääkyi, kun se lähti lentoon karkuun hulluja piskejä. Koko lenkin Ässä sitten sinkoilikin kuin raketti nenä maassa ympäriinsä usein näköpiirini ulkopuolella. Yleensähän se ei näköpiiriä kauemmas lähde, mutta nyt se vaikutti siltä kuin se olisi kokenut jonkinlaisen metsästysvietin uudelleen heräämisen.. :D

Lopuksi voisin taas laitella eilisiä kuvasia minun, Ässän ja Timon lenkiltä tähän lähimaastoon. Kuvaajana olen kerrankin minä Timon kameralla, niinkuin kuvien laadusta voikin päätellä. ;D Lisää kauniisti rajattuja ja liian tummia kuvia voi katsella albumista ! (näitä paria jaksoi vähän onneksi rajailla photoshopilla)

Naamakuva

Ässä poseeraa nätisti

"Onko pakko?"

Ainii, tänne en olekkaan vielä ehtinyt kertoa, että lähdemme huomenna Mikkeliin! Tai tarkemmin tänään, kun kello on jo niin paljon. Luonnollisesti Ässä tulee mukaan, vaikka isä ja pikkuveli jäävätkin kotiin. Onneksi siellä on pelkkää metsää, joten Ässälle on tiedossa paljon vapaana oloa ja maaston tutkiskelua. Takaisin tulemme torstaina, joten meiltä jää tämän viikon tottis välistä, harmi kyllä. Jännittää vain etukäteen Ässän ja sukulaisten katin yhteiselo ja Mikon muistavuus hoitaa marsuja..