Pari treeniä Salossa

Vietettiin Ässän kanssa tämä viikonloppu Salossa. Aika meni leppoisasti lenkkeillen, sienestäen ja treeneissä visitoiden. Sieniä ei enää ollut enää paljoa visitoimassamme paikassa, mutta kyllä se rämpiminen silti kivaa oli. Lenkeille saimme myös seuraa Katista ja Roope-koirasta.

Pojat tuoksujen äärellä

Treeneissä visitoimme sunnuntaina ja maanantain, eli haussa ja raunioilla. Haussa Ässälle iskettiin kolme ukkoa, joista kaksi ekaa otettiin valmiina ja vika taputuksilla. Kahdella ekalla Ässä teki hienot pistot, ja löysi ukot hienosti. Haukutkin meni mielestäni putkeen. Vika taas meni hassusti, sillä taputuksista huolimatta Ässä alkoi jäljestää tallaamiamme jälkiä, ja suoraan etenemisen sijaan se kaarsi kauas oikealle, ja lopulta kiersi taaksemme. Hienostihan se jäljesti, mistä lie oppinut? Pitäisiköhän taas alkaa sitäkin treenaamaan.. Muutkin koirat kyllä tuppasivat vähän menemään jälkiä pitkin, taisi siis olla aivan ihanteellinen jäljestys-ilma. No, kyllä se Ässä toisella lähetyksellä sitten pääsi sinne ukolle asti, vaikka pikkaisen ensiksi jatkoikin jälkiä pitkin. Haukku tuli sielläkin hienosti. Haukkuja pyydettiin joku kymmenen.

Maanantaina treenailtiin raunioita, ja siellä tulikin vähän toheloitua! No, opinpa taas tärkeitä oppeja, kun ovelat reenikaverit pistivät ukon jännään paikkaan piiloon. Halusin siis treenata Ässälle sellaisia piiloja, joissa se ei pääse maalimiehen luokse. Ukkoja oli kolme.

Opetus numero yksi: Älä lähetä koiraa väkisin eri suuntaan, mihin sen nenä näyttää. Alussa ihmettelin, että miksi se ei asettunut suoraan vaan sinkosi aina poikittain, kun yritin lähettää sitä. Nina asiasta huomautti, ja niinpä lähetin koiran sitten sen nenän näyttämään suuntaan. Ja jo nousi ukko! Ekan ukon jälkeen koira sinkosikin taas nenänsä mukana ihan eri suuntaan, kun olin ajatellut edetä. Nyt kuitenkin seurasin kiltisti koiran nenää, ja ajattelin tutkia tuon alueen sitten myöhemmin. No, ukko löytyi jälleen. Sen jälkeen tutkin loput alueet, eikä koira oikein vetänyt mihinkään. Pyysin opastusta, ja minulta kysyttiin, että tutkinko jo kaiken. Iloisena vastasin, että joo. Väärin! Raunioiden takainen rinne jäi tutkimatta!

Opetus numero kaksi: älä oleta mitään! Nyt oletin, että rinteessä ei ole ukkoja, koska ei ole koskaan ennenkään ollut. Sinne siis suuntasin, ja johan koira jo osoitti merkkejä hajun saamisesta. Siellä se pyöri ympäriinsä, eikä oikein osannut edetä. Rinteen allahan oli sellainen tähystystorni-hökötys, jossa joutuu pari porrasta nousemaan päästäkseen sen alatason päälle. Siellä sitten oli laatikko, jossa ukko odotteli. Ässä vain ei oikein osannut itse hakeutua sinne, vaan lähti kauemmaksi hakemaan hajun lähdettä. Niimpä opastin sen sinne, ja kyllähän se ukko sitten löytyi.

Rauniotreenit olivat todella hyvät, sekä koiraa että minua ajatellen. Koira sai harjoitella umppareita, ja minä koiran ohjaamista. Muistutettiinpa taas siitäkin, miten omalla liikkeellään voi ohjata koiran kulkua. Sitä yritinkin nyt harrastaa, ja onnistuinkin kai ihan ookoosti. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Tottistakin jonkin verran tein, niin että joku katsoi ja kommentoi. Ässän leikki on kuulemma parantunut paljon, ja nyt siltä voi alkaa pikkuhiljaa vaatimaankin asioita. Pari juttua jäi jopa mieleen ohjeistuksesta:

1. Leikki ei saa mennä tylsäksi, jos menee, niin pikainen fiiliksen kohotus ja siihen lopetus.
2. Ei liikaa vaatimuksia uudessa paikassa, vaan sitä leikkiä.
3. Parempi edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti, mutta aina voi kokeilla!

Siinäpä se. Ihan hyvä välillä tehdä tänne itselleen muistilistaa, vaikka noita ohjeistuksia on ennenkin tullut. Ehkä tohon treenaamiseen saa enemmän järkeä, kun kirjoittaa tarkat ohjeet istselleen näkyviin ylös. :)