Tiistaina oli agitreenit, jotka suoritettiin ilman A-esteitä, puomia ja rimoja. Tuntui hieman hölmöltä ohittaa puomi ja A ja ohjailla koiraa tyhjien siivekkeiden välistä. Tämä kuitenkin kannatti, sillä radan lopussa Ässä näytti tuttua ihanaa iloista naamaa hypätessään jalkaani vasten palkkiotaan saamaan. Treenit siis sujuivat rauhallisemmissa merkeissä erittäin hyvin!
Tänään oli taas hierontaa, ja jälleen Ässällä oli jumia. Molemmilta puolilta alaselkä jumissa, nyt vasemmalta puolelta myös muu selkä (viimeksi oli oikealta puolelta). Kaikki jumit saatiin onneksi aukenemaan, ja seuraava aika varattiin kahden viikon päähän. Uudenlainen epäily on, että Ässän jumit johtuvat liukkaudesta, jolloin se joutuu löysän polvensa takia jännittämään lihaksiaan enemmän lonksumisen välttämiseksi. Tätä tukee Ässän alaselän jumit sekä suuri varovaisuus liukkaita alustoja kohtaan. Liukkaiden kelien jälkeen nähdään, pitääkö oletus paikkansa. Toivotaan parasta!
Hoidoksi saatiin päivittäin lämmintä kauratyynyä selälle ja back on track selkään yöksi + venyttelyä niin usein, kuin jaksaa (vaikka parikin kertaa päivässä). Agilityssä voidaan ensikerralla tehdä jo mini-korkuisilla tai pienemmillä esteillä. Muuten lenkkeillessä pitää nyt välttää liukkaita paikkoja ja niillä revittelyä. Eli vapautta pitänee rajoittaa, vaikka Ässä osaakin hyvin vapaana varoa riikaa revittelyä.
Mielenkiintoisia pointteja: Ässän ranka on kuvattu terveeksi, joten siinä ei pitäisi olla mitään. Olen kyllä kuullut, että rangasta on jotain ongelmaa löytynyt, vaikka röntgen olisikin ollut puhdas. Yksi vaihtoehto saattaa olla myös nivelrikko, sillä Ässän polviahan ei kuvattu. Vaihtoehtojahan on tietysti muitakin, mutta tuo liukkauteen liittyvä kipuilu näyttää todennäköisimmältä tällähetkellä. Tämähän jatkossa rajoittaa treenailua sitten liukkaiden kelien aikaan, jota ei onneksi vuodessa tuskastuttavia määriä ole. Hieroja myös huomasi Ässän lihasten pienentyneen, joka epäilemättä johtuu kipuilusta ja siitä seuranneesta liikkumisen varomisesta. Lihakset ovat erityisen tärkeitä Ässälle polvien takia, joten niitä pitäisi saada takaisin heti liukkauden ja lihasongelmien jälkeen.
Näillä mennään ja seurataan tilannetta. Tokoilukin on ollut molemmista varsin hauskaa viimeaikoina, ja kotonakin on kiva temppuilla. Ässä nauttii uusien asioiden opettelemisesta, kunhan vain osaan opettaa. :) Myös hupitemppuja ollaan opeteltu, joista Ässän uusi lemppari on "pum", eli "kuolleen" esittäminen. Tosin Ässän tapauksessa selällään/kyljellään sätkivä hylje olisi todenmukaisempi, kun temppu on niin vallan ihana! Ja mikäs sen parempaa, jos sillä saa ihmiset nauramaan. Sitä on myös kiva tarjota muissa asiayhteyksissä tokossa, jos pieni spanieli ei jaksa enää keskittyä liian yksityiskohtaiseen treenaamiseen tai ei ymmärrä vaadittua asiaa. Sillä kun ainakin saa ohjaajan nauramaan ja unohtamaan turhat pikkuseikat. Olen muutenkin miettinyt, ettei välttämättä ikinä mennä kokeisiin asti, kun toko on ihan kivaa näin puuhastelutasollakin.. Tai mikä ettei, jos joskus 3 vuoden päästä oltaisiin valmiita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti