Siivouspäivän vihaaja

Tänään meillä oli kunnon kevätsiivouspäivä. Vietiin matot ulos tampattavaksi, imuroitiin, pestiin lattiat sekä tuuletettiin. Tämän jälkeen oli ihana istahtaa tekemään kouluhommia, kun ympärillä oli siistiä ja hyväntuoksuista.

Kouluhommien jälkeen ajattelin antaa Ässälle iltapalan ja tehdä sen ohessa hieman tokoa. Pohjustukseksi pitänee sanoa, että Ässähän hyvin ahneena koirana odottaa yleensä koko päivän ruokaansa. Nytkin luiden ollessa sulamassa se ponkaisi ylös aina, kun nousin kouluhommieni äärestä, ja juoksi vessan ovelle odottamaan (sulatan luut siellä ja se myös syö ne siellä). Niimpä asetin ruoan lattialle odottamaan, ja aloin harjoittelemaan liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Tämän jälkeen siirryin kaukokäskyihin, jotka sujuivatkin mallikkaasti. Juuri, kun ajattelin tehdä viimeisen maasta istumaan nousun ja päästää koiran syömään, Ässä jumahti. Sen naamalle levisi tuttu hieman epätoivoinen katse, ja se makasi täysin liikkumatta. Yleensähän se on hyvinkin levoton ja vinkuu ja piippaa ruoan ollessa esillä. Nyt se vain makasi liikkumatta, nuoleskeli huuliaan ja tuijotti epätoivoisesti. Juuri kun hoksasin, mistä on kyse, se nousi tärisevin jaloin. Allaan pissalammikko.

Ässällähän tosiaan on jonkinsorttinen pissavika, mutta se on nyt ollut kauan oireettomana. Itseasiassa sen pidätyskyky on ollut loistava, se ei ole enää rynnännyt pissalle eikä pissaa tuhottoman kauan. Raakaruokinta on parantanut Ässää entisestään, eikä sitä uskoisi pissavikaiseksi ollenkaan. Siksipä teinkin sen ultimaattisen unohduksen, että kiihtyessään se saattaa kusaista alleen, jos viimepissatuksesta on jo aikaa. Tänäänhän se oli käynyt viimeksi aamulla, ja päiväpissatus oli vasta edessä. Onneksi sain Ässän kannettua kylppäriin, ettei tarvinnut koko lattiaa pestä uusiksi. Siinä kyllä menivät niin housut kuin koirakin pesuun.

Onneksi Ässä ei jäänyt murehtimaan tapausta sen enempää, kun ruoka oli odottamassa. Pikapissatuksen jälkeen vedettiin vielä lyhyet kaukot samassa kohtaa, ettei jää mitään ei-haluttuja mielleyhtymiä, ja sitten nälkää näkevä koirarukka pääsi syömään. Nyt on maha täynnä ja elämä taas mallillaan.

Korkeilla paikoilla on kiva nukkua. Tässä Ässä on ominut kaverilta lainaamani taiteltavan vieraspatjan omaan parempaan käyttöönsä.