Täällä on vietetty viikonloppua sairastelun merkeissä, joten Ässä-rukka on joutunut olemaan vähällä tekemisellä. Torstaina tauti iski, ja maanantai oli eka päivä ilman lämpöä. Vielä vähän yskityttää enkä juoksulenkille lähtisi, mutta normi treenailu ja lenkkeily onneksi jo onnistuu!
Ässä sieti yllättävänkin leppoisasti pakkolevon, sillä Villekään ei voinut flunssansa takia tehdä pitkiä lenkkejä. Mulla nousi kuume jopa yli 39 asteen ja olin vähän pihalla. Ässä oli kuitenkin mitä huomaavaisin, ja lepäili rauhallisesti kerjäämättä huomiota. Välillä se hyppäsi sohvalle mua tervehtimään, nuuski naaman kohteliaan etäisyyden päästä ja kävi kerälle kylkeen. Kyllä siinä tulikin parempi mieli, kun toinen tuhisi kainalossa.
Kuumeilusta huolimatta yritin oman jaksamisen mukaan järjestää Ässälle vähän puuhaa. Kerran jaksoin jopa temppuilla, muuten annoin aktivointilelua, ydinluuta tai Ville piilotteli nakinpalasia. Ässä myös järjesti itselleen puuhaa murtautumalla marsujen pellettisäkkiin ja napsimalla sieltä.. Kuten arvata saattaa, tuollainen vilja/heinä/kasvis-pelletti ei pahemmin koiran mahassa sula, ja seurauksena saatiinkin seuraavana yönä rampata kolmeen otteeseen pihalla, tuloksena hevosen lantakasaa muistuttavia jättiläiskekoja :D
Yhdellä kakatusreissulla saimme sitten Ässän kanssa kimppuumme ties minkä rapun ovella roikkuneen känniläisen. Juoksi mölyten kohti riehumaan, ja nappasi Ässän hihnasta kiinni ja alkoi kiskoa kaikin voimin. Itse tietysti kiskoin ja huusin hulluna, Ässä pyöri siinä välissä. Onneksi joku tämän känniläisen kaveri tuli kiskomaan kaverinsa irti, että päästiin pois siitä. Että niin, Hervannassa on varmasti hyvä sosiaalistaa koiraansa, kun kerran ollaan saatu myös narkkari kimppuumme (keskellä kirkasta päivää), ja sitten kaikenmaailman juopot tulee välillä selittelemään mitä sattuu ja yrittää lääppiä Ässää. Tämä oli kuitenkin tähän mennessä pahin, koska ensimmäistä kertaa pelästyin oikeasti..
Harmikseni sairastelun takia meiltä jäi Ässän kanssa välistä haku-kurssin ensimmäinen kerta ja kaksi kertaa kestäneen tanssikurssin viimeinen kerta, höh! Onneksi päästii maanantaina tokoon ja kohta painutaan agiin. Tokosta Ässä saikin itselleen uuden ihanan tuttavuuden samanvärisestä tyttöcockeri-Adasta! Ada oli niiin ihana tyttö, ja ei edes välittänyt Ässän turhanpäiväisestä rähähtelystä. Ässäkin näytti tykkäävän Adasta, ja olivathan ne suloinen parivaljakko. Ehkäpä joskus päästään juoksuttamaan näitä yhdessä.
Ässän kanssa on muutenkin mukava lökötellä sohvalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti