Ensiksi meinasin liittää tämän edellisen postauksen jatkoon, kun on kuitenkin koulutuseen sidonnainen. Hommasta tuli kuitenkin niin pitkä, että päätin laittaa sen ihan omaan postaukseensa. Loin myös uuden tagin, epäsosiaalisuus. Siitä on tullut niin paljon kirjoitettua Ässän kanssa, ja varmaan jatkossakin on blogissa esillä. Pitää joku päivä käydä vanhoja postauksia läpi ja päivitellä tageja fiksummiksi.
Projekti Sosiaalinen Ässä on enemmän tai vähemmän ollut jatkuvasti työn alla saatuani päähän, että Ässä voisi saada totuttamalla sosiaalisemmaksi. Hommaan kuuluu kaksi osaa, joista ensimmäinen ja ehdottomasti helpompi on remmirähjäyksestä pois opetteluna makupaloin, ja homma on jo aika hyvin hanskassa. En yritä opettaa Ässää ohittamaan koiria kontaktissa (vaikka se usein kontaktissa onkin), vaan pääpaino rauhallisella mielentilalla ja välinpitämättömyydellä toisia koiria kohtaan. Sellaista käytöstä siis vahvistetaan. Toinen ja vaikeampi homma onkin saada Ässä suhtautumaan muihin koiriin muutenkin rauhallisesti ja välinpitämättömästi. Olen siis esim. treenitilanteissa ja muissa tilanteissa, jossa on muita koiria, palkannut Ässää rauhallisesta käytöksestä ja vaikkapa rauhallisesta katseesta toiseen koiraan. Rauhallinen toisen koiran nuuskaisu on yleensä jo lottovoitto. Tämä projekti vain etenee äärettömän hitaasti, mutta joitain pientä edistystä on lienee parantunut. Esimerkiksi viimetreeneissä Ässä sieti treenikaverin vilistä lähempänä kuin koskaan ennen. Vilis tosin uskaltautui pyytämään Ässää leikkiin, jolloin sillä kolahti herneet ja veti pienet räyhyt. Yhdellä kerralla Ässä myös nuuhki ohjaajamme rauhallista ja välinpitämätöntä shelttiä rauhallisesti ilman räyhyä!
Välillä kyllä tuntuu, jotta onkohan tämä Ässän "jälkisosiaalistaminen" ikuisuusprojekti.. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole ihan mahdottomat, Ässän ei tarvitse rakastaa kaikkia koiria, mutta sietämään sen tulisi oppia ainakin useampia. Tavoitteena olisi, että se lopettaisi sellaiset turhat puolustusräyhyt. Pohjimmiltaan Ässä kuitenkin tuntuu välillä jopa haluavan muiden koirien seuraan, se vain kokee monet koirat ja tilanteet ahdistaviksi. Itseppä olen Ässän ongelmiin syypää, joten saan niitä nyt sitten loppuelämä korjaillakkin. Eipä tule liian helppoa tai tylsää!
Yksi jännä esimerkkitarina vielä meidän lenkiltä. Kerran kokeilin, minne Ässä menisi lenkillä, jos saisi päättää. Ässä bongasi rauhallisen saksanpaimenkoiran, jota lähdimme seurailemaan. Käyskentelimme heidän perässään, ja Ässä kokoajan rauhallisen kiinnostuneesti tarkkaili koiraa. Kun koira sitten huomasi meidät ja kääntyi rauhallisesti katsomaan, meni Ässällä vähän pasmat sekaisin. Ei se haukkumaan alkanut, mutta selkeästi hieman hermostui, pysähtyi ja katseli minne sattuu. Jos koira olisi jatkanut katsomista, Ässä olisi saattanut haukahtaa, mutta koirakko jatkoi matkaa. Tämänkin jälkeen Ässä olisi halunnut jatkaa seuraamista, mutta minulla oli sitten muita suunnitelmia.
Ja pakko vielä loppuun sanoa, että eihän Ässä mikään mahdottomuus muiden koirien kanssa ole. Ongelma on lähinnä alussa, jossa se on kiihtynyt. Kun odottaa rauhoittumista ennen irtipäästöä, niin säästyy alun tohinalta. Ässä myös usein mielellään vetäytyy tämän jälkeen omaan rauhaansa hajujen pariin ja seurailee muita koiria vaivihkaa. Kyllä se joidenkin kanssa intoutuu myös leikkiin, joskin saattaa siinä helposti kiihtyä liikaa. Jos toinen koira/toiset koirat eivät anna sen olla rauhassa ja ovat liian innokkaita/tulevat iholle, Ässä alkaa helposti räyhäämään. Kuitenkin, jos toinen käy tosissaan vastaan, Ässä alkaa kiljumaan. Koirapuisto on näistä syistä mahdoton, koska siellä helposti joku iso innokas koira ottaa Ässän silmätikuksi ja karkuun ei pääse. Lenkillä kuitenkin ollaan tuttujen koirien kanssa käyty, ja siellä homma on pelittänyt ihan hyvin. Joihinkin nuoriin uroksiin se on suhtautunut haistelun jälkeen hyvin epäluuloisesti, mutta esim. kaverini nuoren havane-tyttökoiran kanssa Ässä on ollut esimerkillisen välinpitämätön ja kohtelias. Ässä ei myös helposti anna anteeksi, jos joku koira heti alussa käyttäytyy Ässän mielestä epäluuloisesti (räyhää, on liian innokas, vetää Ässää kohti), tai jos se myöhemmin vaikka jyrää Ässän tai käy päälle.
Nämä asiat ovat yksi syy, miksi haluaisin toista koiraa. Ässän on niin vaikea luottaa vieraisiin, eikä meillä ole ketään turvallista tuttua koirakaveria jota nähtäisiin säännöllisesti edes kerran kuussa. Tai no Ipsua nähdään aina kerran viikossa treeneissä, jonka jälkeen kävellään jäähdyttelylenkki yhdessä. Tämäkin on ollut jo erittäin hyvä, mutta lenkit tehdään aina hihnassa. Oma lauma on kuitenkin ihan eri asia, ja uskoisin Ässän loppujen lopuksi nauttivan koirakaverista, vaikka alku varmasti olisikin hankala. Monestakin syystä toinen karvakaveri ei kuitenkaan tunnu juuri nyt ajankohtaiselta, vaikka hinku olisikin kova. Ties jos vaikka jo ensisyksynä aika olisi sopiva, vaikka luultavammin pentu tulee aikaisintaan ensivuoden puolella.
Projekti Sosiaalinen Ässä on enemmän tai vähemmän ollut jatkuvasti työn alla saatuani päähän, että Ässä voisi saada totuttamalla sosiaalisemmaksi. Hommaan kuuluu kaksi osaa, joista ensimmäinen ja ehdottomasti helpompi on remmirähjäyksestä pois opetteluna makupaloin, ja homma on jo aika hyvin hanskassa. En yritä opettaa Ässää ohittamaan koiria kontaktissa (vaikka se usein kontaktissa onkin), vaan pääpaino rauhallisella mielentilalla ja välinpitämättömyydellä toisia koiria kohtaan. Sellaista käytöstä siis vahvistetaan. Toinen ja vaikeampi homma onkin saada Ässä suhtautumaan muihin koiriin muutenkin rauhallisesti ja välinpitämättömästi. Olen siis esim. treenitilanteissa ja muissa tilanteissa, jossa on muita koiria, palkannut Ässää rauhallisesta käytöksestä ja vaikkapa rauhallisesta katseesta toiseen koiraan. Rauhallinen toisen koiran nuuskaisu on yleensä jo lottovoitto. Tämä projekti vain etenee äärettömän hitaasti, mutta joitain pientä edistystä on lienee parantunut. Esimerkiksi viimetreeneissä Ässä sieti treenikaverin vilistä lähempänä kuin koskaan ennen. Vilis tosin uskaltautui pyytämään Ässää leikkiin, jolloin sillä kolahti herneet ja veti pienet räyhyt. Yhdellä kerralla Ässä myös nuuhki ohjaajamme rauhallista ja välinpitämätöntä shelttiä rauhallisesti ilman räyhyä!
Välillä kyllä tuntuu, jotta onkohan tämä Ässän "jälkisosiaalistaminen" ikuisuusprojekti.. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole ihan mahdottomat, Ässän ei tarvitse rakastaa kaikkia koiria, mutta sietämään sen tulisi oppia ainakin useampia. Tavoitteena olisi, että se lopettaisi sellaiset turhat puolustusräyhyt. Pohjimmiltaan Ässä kuitenkin tuntuu välillä jopa haluavan muiden koirien seuraan, se vain kokee monet koirat ja tilanteet ahdistaviksi. Itseppä olen Ässän ongelmiin syypää, joten saan niitä nyt sitten loppuelämä korjaillakkin. Eipä tule liian helppoa tai tylsää!
Yksi jännä esimerkkitarina vielä meidän lenkiltä. Kerran kokeilin, minne Ässä menisi lenkillä, jos saisi päättää. Ässä bongasi rauhallisen saksanpaimenkoiran, jota lähdimme seurailemaan. Käyskentelimme heidän perässään, ja Ässä kokoajan rauhallisen kiinnostuneesti tarkkaili koiraa. Kun koira sitten huomasi meidät ja kääntyi rauhallisesti katsomaan, meni Ässällä vähän pasmat sekaisin. Ei se haukkumaan alkanut, mutta selkeästi hieman hermostui, pysähtyi ja katseli minne sattuu. Jos koira olisi jatkanut katsomista, Ässä olisi saattanut haukahtaa, mutta koirakko jatkoi matkaa. Tämänkin jälkeen Ässä olisi halunnut jatkaa seuraamista, mutta minulla oli sitten muita suunnitelmia.
Ja pakko vielä loppuun sanoa, että eihän Ässä mikään mahdottomuus muiden koirien kanssa ole. Ongelma on lähinnä alussa, jossa se on kiihtynyt. Kun odottaa rauhoittumista ennen irtipäästöä, niin säästyy alun tohinalta. Ässä myös usein mielellään vetäytyy tämän jälkeen omaan rauhaansa hajujen pariin ja seurailee muita koiria vaivihkaa. Kyllä se joidenkin kanssa intoutuu myös leikkiin, joskin saattaa siinä helposti kiihtyä liikaa. Jos toinen koira/toiset koirat eivät anna sen olla rauhassa ja ovat liian innokkaita/tulevat iholle, Ässä alkaa helposti räyhäämään. Kuitenkin, jos toinen käy tosissaan vastaan, Ässä alkaa kiljumaan. Koirapuisto on näistä syistä mahdoton, koska siellä helposti joku iso innokas koira ottaa Ässän silmätikuksi ja karkuun ei pääse. Lenkillä kuitenkin ollaan tuttujen koirien kanssa käyty, ja siellä homma on pelittänyt ihan hyvin. Joihinkin nuoriin uroksiin se on suhtautunut haistelun jälkeen hyvin epäluuloisesti, mutta esim. kaverini nuoren havane-tyttökoiran kanssa Ässä on ollut esimerkillisen välinpitämätön ja kohtelias. Ässä ei myös helposti anna anteeksi, jos joku koira heti alussa käyttäytyy Ässän mielestä epäluuloisesti (räyhää, on liian innokas, vetää Ässää kohti), tai jos se myöhemmin vaikka jyrää Ässän tai käy päälle.
Nämä asiat ovat yksi syy, miksi haluaisin toista koiraa. Ässän on niin vaikea luottaa vieraisiin, eikä meillä ole ketään turvallista tuttua koirakaveria jota nähtäisiin säännöllisesti edes kerran kuussa. Tai no Ipsua nähdään aina kerran viikossa treeneissä, jonka jälkeen kävellään jäähdyttelylenkki yhdessä. Tämäkin on ollut jo erittäin hyvä, mutta lenkit tehdään aina hihnassa. Oma lauma on kuitenkin ihan eri asia, ja uskoisin Ässän loppujen lopuksi nauttivan koirakaverista, vaikka alku varmasti olisikin hankala. Monestakin syystä toinen karvakaveri ei kuitenkaan tunnu juuri nyt ajankohtaiselta, vaikka hinku olisikin kova. Ties jos vaikka jo ensisyksynä aika olisi sopiva, vaikka luultavammin pentu tulee aikaisintaan ensivuoden puolella.
2 kommenttia:
Tsemppiä sosiaalistamisprojektiin! Itsekin jouduin harrastamaan jonkin sortin jälkisosiaalistamista Siirin kanssa kaupunkiin muutettuamme pariinkin otteeseen, sillä se alussa vieroksui muita koiria niin paljon, etten voinut kuvitellakaan meneväni sen kanssa esim. koirapuistoon ensimmäisen vuoden aikana. Jossain vaiheessa oli myös remmiräyhä-ongelmaa, mutta huomasin sen liittyvän pitkälti kireään hihnaan ja vapaasti ilman hihnan painetta tapahtuvien koirakontaktien puutteeseen. Ei neidistä koskaan mitään supersosiaalista kaikkien kaveria tullut, mutta rauhallisten tutustumistilanteiden myötä aika lunki ja helppo muiden koirien kanssa siitä kehkeytyi. Et nähtävästi sitä sosiaalistumista voi vanhemmalla iälläkin tapahtua. :)
Kiitos kommentista, kiva kuulla kohtalotovereista, herättää toivoa :D ! Meilläkin tuo kireä hihna ainakin tänne muutettua loi sitä remmiräyhäongelmaa. Nyttemmin ohitukset menee lähes aina paremmin, jos Ässä kulkee mun vierellä kireällä hihnalla tai löysällä, löysä tietysti parempi. Tuntee kai olonsa siinä turvallisemmaksi. Siihen olen pyrkinyt, että voitaisiin ohittaa myös löysemmällä hihnalla niin, että Ässä vain haistelisi maata eikä aina tarvitsisi ottaa sitä vierelle. Se onnistuu vähän toisesta koirasta riippuen.
Meillä tuo koirapuisto taitaa olla ikuisesti poissuljettu, koska Ässällä on sieltä niin paljon huonoja kokemuksia jo ennestään.. Sai pentuna siellä mukavasti turpaan isommilta, ja minä tyhmä vein sen sinne vielä pariinkin kertaan. Ässä jää helposti isompien innokkaiden jalkoihin, ja siellä käy joskus (kuulemani mukaan) täysin puistoon sopimattomia koiria. Joskus ollaan kyllä poikettu, jos puisto on tyhjillään tai siellä on ennestään tuttu/kiltin oloinen koira :) Usein se kyllä on tupaten täynnä isoja juoksevia haukkuvia koiria, jolloin Ässä jo vetääkin mahdollisimman kauas pois..
Lähetä kommentti