lauantai 21. heinäkuuta 2012

Veetin taistelu elämästä

Veeti-marsun sairastelut alkoivat, kun viimeviikolla huomasin sillä olevan ongelmia pissatessa. Päästiinkin heti lääkäriin, ja diagnoosina pissatien tulehdus. Lääkkeeksi määrättiin 10 päivän antibioottikuuri, ditrim antibiootti. Vähän pelotti tuo antibioottikuuri, kun tiedän monen marsun siihen menehtyneen (suolisto menee sekaisin). Veeti on kuitenkin ennenkin antibiootteja saanut, ja selvisi niistä hyvin. Toki sillä on jo ikää lähes kuusi vuotta, joten vanhuuskin saattanee tuoda omat ongelmansa..

Viimeviikko meni antibioottien kanssa ihan hyvin, hieman sillä papana kyllä löystyi. Oli kuitenkin oma itsensä ja söi hyvällä ruokahalulla, joten en ajatellut tässä olevan ongelmaa. Lisäksi punnitsin sitä joka päivä, ja pikkuhiljaa se kyllä pudotti painoa, mutta vain n. 30g. En siis suuremmin huolestunut, mikä oli virhe.

Viikonloppu oli hyvin kiireinen, enkä oikein ehtinyt kuin lääkitä Veetiä. Pissaoireet tuntuivat kuitenkin jo kadonneet, joten olin iloinen. Maanantaina sitten huomasin Rambon astuvan Veetiä hulluna, mitä ei ole koskaan tehnyt. Tässä vaiheessa hälytyskellot soivat jo päässä, ja erotin pojat toisistaan. Veeti kuitenkin söi yhä itse, vaikka oli hieman vaisumpi. Antibiootin viimeinen päivä oli torstaina, joten enää ei ollut paljon kuuria jäljellä.

Tiistai-iltana huomasin Veetin olevan entistä vaisumpi, mutta söi vielä itse ainakin tuoreita. Huolestuin, ja niinpä soitin keskiviikko aamuna eläinlääkärille, josko antibiootin voisi lopettaa. Hetken keskusteltuamme sain luvan, koska pissaoireet olivat kadonneet (olisin muutenkin kyllä lopettanut, kun Veeti oli niin vaisu). Tässä vaiheessa aloin pelkäämään Veetin menettämistä, ja tukiruokin sitä illalla. Netti oli poikki, joten en päässyt kunnon ohjeisiin käsiksi, mutta sain syötettyä sille lusikankärjellä oxbowin kasvatuspellettiä liotettuna, jota ei kuitenkaan paljoa suostunut syömään. Yöksi jätin vielä mössöä tarjolle.

Torstaina Veeti tuntui pirteämmältä, joten kuvittelin sen tokenevan antibioottien lopettamisen jälkeen. Vieläkin oli vaisu, mutta antaessani tuoreita söi kuitenkin.  

Perjantaina koin sitten järkyttävän shokin saapuessani kotiin töistä. Veeti makasi häkissä silmät rähmässä ruoat koskemattomana. Menin ihan paniikkiin ja soittelin eläinlääkäreitä läpi, puolet tietysti kesälomilla ja ajat jo varattuna. Sain onneksi seitsemäksi ajan eläinlääkäri Tuhatjalkaiseen, tosin he totesivat heti kättelyssä, etteivät tiedä jyrsiöistä mitään ja eivät yleensä niitä edes hoida. Sain kuitenkin ajan, ja pääsin lääkäriin. Eläinlääkäri oli tosi mukava, ja tuntui sentään jotain tietävän marsuista (edellinen lääkäri päivystyksessä käydessäni ihmetteli marsun "korkeaa ikää", kun oli nelivuotias ja "suurta kokoa". Liekö sekoitti hamsteriin..?). Ell. antoi Veetille kipulääkettä, nesteytystä ja mukaan silmätipat ja oxbow critical care tukiruokaa. Toivo heräsi, vaikka vielä  kotona olin ihan varma sen kuolevan. Olin haistavinani hengityksestä imelän hajun, joten pelkäsin ketoosia. Ell. ei siihen sanonut mitään.

Illan tukiruokin Veetiä parin tunnin välein ja yöllä heräsin kerran ruokkimaan. Olin varma, että menehtyy yön aikana, mutta selvisi aamuun. Tällä hetkellä on edelleen täysin apaattinen ja makaa vain, jatkan tukiruokintaa ja toivon parasta. Hengitys haisee edelleen mielestäni imelältä, eikä Veeti syö itse mitään. Makaa vain. Puolet ruiskulla antamasta tukiruoastakin tuntuu valuvan suusta ulos, mutta kyllä sitä alaskin menee. Yöllä ja aamulla pieni ilon pilkahdus oli Veetin äännähdys, kun nostin sen, ja aamulla pisti hyvin heikosti vastaan kun syötin. En osaa sanoa, onko hyvä vai huono. Pelkään pahinta ja toivon että jäisi henkiin.

Tällä hetkellä on selvää, että reagoin Veetin huonokuntoisuuteen aivan liian myöhään. Jos olisin aloittanut tukiruokinnan vaikka jo maanantaina ja lopettanut antibiootitkin aikaisemmin, olisi tilanne varmasiti parempi. Jotenkin vain hämäsi tuo pieni painonpudotus, sillä Veetin paino ei ole pudonnut edes 100g siitä, kun antibiootit aloitettiin. Myös korvaamaton tietolähde netti oli tietysti poikki koko viikon. Näin jälkikäteen oli mukava lukea, että "antibiootit olisi hyvä lopettaa heti papanan muuttuessa löysemmäksi". Eivät ne toki missään vaiheessa varsinaista ripulia olleet, juurikin hieman löysähköjä vain. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta/ottaa selvää. Ja nyt sitten maksan siitä rakkaimman marsuni hyvin todennäköisellä kuolemalla.

2 kommenttia:

Jemima kirjoitti...

Voi pientä Veetiä :(. Toivottavasti vointi siitä vielä kohoaa!

Mutta pois tuommoiset itsesyyttelyt, maailma on täynnä jossittelua ja aina on helppo sanoa jälkikäteen. Jokainen toimii tilanteessa parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan ja sitä enempää ei keneltäkään voi vaatia. Se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi tapahtuu.

Voimia ja parantavia ajatuksia että Veeti tuosta vielä paranee.

Anne kirjoitti...

Joo jossittelu on turhaa, olet oikeassa. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että mun olisi pitänyt tajuta ja reagoida. En sitten tiedä, miksen herännyt asiaan aikaisemmin.

Veeti on vielä elossa, mutta parannusta ei ole tapahtunut.