maanantai 3. joulukuuta 2012

Käpylehmä lumessa

Lunta on tupruttanut oikein kunnolla tänne Tampereellekin, ja eilen paistoi aurinko! Sää oli niin ihana kylmyydestä huolimatta, että lähdettiin Ässän kanssa uusiin maisemiin tarpomaan. Lunta ei ollut metsissä niin paljon kuin pelkäsin, vaan juuri sopivasti Ässän lihastreeniä ajatellen. Risteilimme siis kuusikkoisessa metsässä kameran kera tehden omia polkuja lumeen. Ässä innostui uudesta lumesta, ja onhan sen jahtaaminen aivan ihanaa kaikkien jälkien haistelusta ja seuraamisesta puhumattakaan.






















Aurinkoisesta säästä huolimatta auringon valo ei aina oikein yltänyt koluamaamme soiseen kuusimetsään, joten aurikoisuutta säteilevät kuvat jäivät haaveeksi. Muutenkin pakkanen asettaa omat ongelmansa ainakin tekniikan käyttöön. Pakkasen vaikutuksesta kameran akku "loppui" pariin otteeseen, sitten kuitenkin käynnistettäessä pelasi taas jonkin aikaa. Runsas vaatetus aiheuttaa ongelmia kameralla kuvaamiseen, kun asetukset välillä vaihtuvat kuin itsestään kameran osuessa vaatteisiin. Käyttämäni isot tumput eivät yhtään auta asiaa. Osa kuvista menikin ihan ylivalottuneeksi, hassun värisiksi tai sumeiksi kummallisten asetusten takia.

Edellisessä päivityksessä juttelin Ässän koiraongelmista, ja pelkäsin sen alkavan taas lenkeillä karkailemaan muiden koirien luokse. Nyt muutaman kerran on vastaan tullut kiinni oleva koira Ässän ollessa vapaana, eikä se ole lähtenyt mihinkään. Ässä on yleensä jäänyt katsomaan koiraa, ehkä haukahtanut kerran, ja sitten joku tullut luokse tai odottanut minun kävelevän sen luokse. Näistä tapauksista oli tietysti luvassa ihana piilopalkka kuten kuivattu possunnenä tai purutikku.























Kuten tarkkanäköisimmät kuvista voivat huomata, on Ässän uusi trimmi mallia käpylehmä, ja muodikas onkin. Jätin sen kroppaan karvat vielä talteen lämmityssyistä, mutta kohta nekin täytyy ajella. Eilen tehdylle lenkille otinkin varaksi loimen mukaan, ja heitin sen puolivälissä lenkkiä Ässän niskaan. Ennen se on lenkkeillyt tällaisissa pakkasissa ilman loimeakin, mutta nyt vilu näytti iskevän. Varvasvälin karvat olivat jääneet hieman pitkäksi ja ne keräsivät inhoittavia lumipaakkuja, joita Ässän oli revittävä pitkin lenkkiä. Ässän mielestä trimmaus oli taas ihan turhanpäiväistä, tyhmää ja inhottavaa hommaa, ja se katsoikin trimmauksen ajan minua syyttävin silmin: "Miksi ihmeessä pitää aina surruutella ja pilata minun vaivalla kasvattamaani karvaa??"


                                                                                                      "Inhoittavat lumipaakut!"

Ässä rukka oli tämänpäiväisellä lenkillä kuin maansa myynyt. Eilen lumessa juokseminen oli vielä kohtalaisen kivaa, mutta tänään Ässä vain nosteli tassujaan surkeana ja laahusti eteenpäin. Jokaisesta haarasta olisi pitänyt mennä kotiin, eikä suinkaan poispäin. Lopulta oikaisin lenkkiä, ja Ässä lähti iloisena kiitämään edessäni kotia kohti. Taitaa pienellä olla lihakset taas jumissa kaikesta lumessa reuhtomisesta ja jäisten kohtien aiheuttamasta polvien venkoilusta. Pitää yrittää venytellä ja hieroa lurppakorvaa ja tilata sille ensiviikoksi hieroja.


1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

teille ois tunnustus -> http://pupujenkauhu.blogspot.fi/2012/12/liebster-blog.html