torstai 7. maaliskuuta 2013

Spanielin hepuli

 Aurinkoinen Naava

Tämän päivän ulkolenkki tehtiin ihanassa auringonpaisteessa automatkan päässä metsässä. Mukaan Ässän riemuksi tulivat Naava ja Hilla -chihutytöt, joista Ässä niin kovasti tykkää. Kauniista säästä huolimatta muita lenkkeilijöitä eikä lenkkeilijöiden autoja näkynyt juurikaan, ehkäpä hiihtolomakauden loppuminen vei suurimman osan lenkkeilijöistä pois metsistä päiväsajaksi?  Metsän polut olivat kuitenkin hyvin auki, joten ei tarvinnut ihan lumessa rämpiä. Koiratkin hepuloivat ja Ässä varsinkin rynnisti niin kamalaa vauhtia välillä jonon ohi, että törmäili mennessään sekä ihmisiin että tyttöihin.. On se spanielin ilo sitten koskettavaa, kirjaimellisesti.


Olen huomannut Ässässä tapahtuneen pienen muutoksen. Ässähän suosii vallan tyttöpissa-tyyliä, mitä nyt joskus todella harvoin toisten koirien kanssa lenkillä ollessamme koettaa vähän nostaa koipea. Nyt Ässän koipi on noussut tavallista useammin, jopa kahdestaan lenkkeillessämme! Edelleenhän tuo pissii valtaosan pissoistaan tyttötyylillä, mutta kyllä eron huomaa entiseen. Liekö kevättä rinnassa tai sitten osteopaatin lanteen notkistus on herättänyt Ässän huomaamaan jotta perskules, näinkin voi tehdä! Hitaasti kypsyvä koira, kun viiden ikävuotensa kynnyksellä alkaa jalka nousemaan..


"Höh, mitä juttuja se minusta täällä kertoo.."

Huomenna onkin taas koiratanssitreenien aika. Ohjelmaa ollaan reenailtu kotonakin, mutta edellisen kerran jäätyä väliin on hyvä päästä taas vähän valvovan silmän alle touhuamaan. Ässä on nyt joko liiasta innosta tai liian vaihtelemattomasta reenistä (=osaan jo!) johtuen ruvennut sotkemaan joidenkin kohtien liikkeitä keskenään. Tassujen annossa ei ole niin väliksi tuleeko sieltä yksi tassu vai kaksi, tai jos Ässä vaan hyppääkin tassuilla päiten. Lisäksi istu-käskyllä mennään nykyisin maahan, vaikka se on Ässän ehkä ensimmäisenä oppima käsky ja näin ollen varmempi kuin yksikään muu liike. Korjattaessa alkaa välillä helposti vinku vanku vonku ja sitten tehdään temppuja toisen perään. Noh, malttia malttia ja erottelutreeniä, eiköhän sillä taas loksahda palaset paikalleen! Parempi kaikkia temppuja yhtäaikaa laukova koira kuin perässä vedettävä laama.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on ollut pitkään cocker spanieli mielessä ja nyt kesällä tarkoitus olisi löytää sopiva pentu. Olen paljon lueskellut cockerista, mutta olisi mukava kuulla sinun omia kokemuksia luonteesta yms. :-) Vähän kiinnostaisi myös, miten lähtee karvaa. Kiitos jo etukäteen!

Anne kirjoitti...

No tuoltä yläpalkista pääsee Ässän sivuille, jossa olen kertoillut Ässän luonteesta :) Cockereiden luonteetkin vaihtelevat yksilöittäin, mihin vaikuttaa vanhemmilta peritty luonne, elämän kokemukset ja kasvatus. Ässä oli pentueensa aktiivisin ja sen kanssa on aina harrastettu paljon. Siitä onkin tullut säpäkkä ja mukava harrastuskaveri, joka jaksaa monetkin eri treenit viikossa, mutta on ihan tyytyväinen vähäisemmälläkin toiminnalla. Erittäin sopeutuvainen siis. Ässä on pehmeähkö koira, joten nuoruusajan kokemukset (huonot koirakokemukset -> nykyisin ongelmia vieraiden koirien kanssa) vaikuttavat nykyäänkin sen käytökseen, mutta se kyllä uskookin helpolla kiellot ja on noin muuten ollut aina helppo koira. Cockereita on aika koviakin yksilöitä, jotka eivät niin hätkähdä ja ota itseensä, mutta eivät ehkä kielloistakaan niin hätkähdä. Terveysongelmia on ollut, mutta ei onneksi mitään ihan kamalaa.

Mikään cockeriekspertti en ole, enkä cockereiden kanssa ole ihan hirveästi ollut tekemisissä, mutta mulle on muodostunut jotakuinkin tällainen käsitys cockereista: Yleensä tulevat toimeen niin ihmisten kuin monenlaisten koirienkin kanssa. Nenätyöskentely on ihanaa, joten pärjää usein hyvin esim. mejässä. Teini-aikana ei välttämättä omistajan käskyt kuitenkaan enää niin kiinnosta (esim. luoksetulot), jos löytyy kiva haju ;) Metsässä vapaana ulkoilu on parasta, kun saa rytistää menemään nuuskuttelemaan. Iloisia, häntä heiluu AINA, ja vähän tuollaisia sählääjiä. Turkissa on työtä, joillakin se on runsaampi ja hamppuisempi, kun taas toisilla niukempi ja sileämpi. Sterilointi muuttaa turkin hampuksi. Cockereilla on "miellyttämisen halua", tai se tykkää tehdä ihmisen kanssa, mutta eivät ne mitään paimenkoiramaisen omistautuneita ole. Paljon riippuu siitä, miten paljon cockerin kanssa on pennusta saakka tehty kaikkea. Kiva ja monipuolinen rotu kaikenkaikkiaan, löytyy sopivia yksilöitä niin perhekoiraksi kuin harrastelukaveriksikin. Jos jotain kisatykkiä hakee, kannattaa ehkä katsella toista rotua tai ainakin valita pentu huolella. Cockereitakin on jonkin verran arkoja ja hermostuneita yksilöitä, joten siinä mielessä vanhempiin (ja kasvattajaan) on hyvä kiinnittää huomiota.

Ja tosiaan siitä erittäin mukava rotu, että trimmattavan ja yksinkertaisen turkin omistavana ei karvaa lähde juurikaan ;) Lähinnä se tuntuu kertyvän nurkkiin, eikä esim vaatteisiin ja sohvaan.

Paljon tuli tekstiä, toivottavasti oli jotain apua :) Joltain kasvattajalta saisi varmasti laajemman/tarkemman rotukuvauksen, mutta tämä näin tavisharrastelijan näkökulmasta. Itse en tiedä hankinko cockeria enää heti seuraavaksi, mutta mulla kynnykseksi nousee ehkä lähinnä tuo turkki. Olen niin laiska harjaamaan, ja kaikki eivät katso oikein hyvällä tuota nakuksi ajelua. Mutta onhan tuo aivan ihana höselö aina-iloinen metsäkoira, tiedä osaako sitä ilmankaan olla :)