lauantai 6. huhtikuuta 2013

Osteopaatilla osa kaksi

Eilen Ässällä oli toinen aika osteopaatti Maaria Kaiperlalle koirakoutsin tiloissa toisella puolella Tamperetta. Merkinnöistäni huolimatta katsoin ajan väärin ja olin paikalla tunnin etuajassa, mutta päästiin kuitenkin lopulta oman ajan koittaessa tiloihin. Paikka oli Ässälle taas ihan uusi, joten se siinä pyöri ja hyöri ja yritti kovasti päästä haistelemaan kaikkea ympärillä olevia ihanuuksia (tiloissa oli esimerkiksi ruokasäkkejä). Lopulta se kuitenkin rauhoittui makuulle.

Ässällähän on ollut nyt joidenkin koiratanssiliikkeiden kanssa ongelmia, kuten takaperin mun ympäri kiertämisen ja hyppyjen kanssa. Lisäksi se on kirputellut kovasti takajalkojaan polven yläpuolelta, välillä jopa ihan ärsyyntyneen oloisesti tai kuin sähköiskun saaneena ponnahtaa kirputtelemaan. Joskus nostaminen tai työntäminen on saanut takajalkojen osalta (vaikka niitä varonkin) kovan rähähdyksen tai ulvauksen aikaiseksi. Lenkit ovat kuitenkin sujuneet pääsääntöisesti hyvin, mutta rankempaa liikutusta saadessaan (juoksulenkki, poikkeuksellisen innoissaan juoksi jäällä) on ollut ainakin seuraavana päivänä ihan liikuntahaluton. Jotain ongelmaa (ja mahdollisesti kipuja) on siis ilmeisesti vielä ollut ja takaosan lihakset ovat heikohkot.



Heti alkuun Kaiperla totesi Ässän tilanteen olevan hyvä, ehdottomasti parempi kuin viimekerralla ja tehty hoito lanneseudulle tepsi nyt hyvin. Vasen polvi Ässällä on heikompi, ja Kaiperla kyselikin kovin onko Ässä pomputtanut tai ontunut sitä mitenkään, jota Ässä tosiaan ei ole ikinä tehnyt. Puhuessani leikkauksesta (joita aikojen saatossa jotkut tahot ovat jollain asteella ehdotelleet) Kaiperla sanoi sen voivan jopa pahentaa tilannetta Ässän tapauksessa. Eihän leikauttu polvi ole ikinä terveen veroinen..

Osteopaattihoito ei enää ole kuulemma tarpeellista ainakaan hetkeen, mutta hieronnassa käydään ainakin välillä. Venytyksiä tulee välttää ainakin takajalkojen osalta, Ässä saa venytelle itse miten parhaaksi tuntee. Nyt kesäksi saatiinkin ohjeeksi harrastaa paljon uimista (Ässä tykkää!), juoksulenkkeilyä ja metsässä vapaana viilettämistä. Myös peruutusharjoituksia voi pikkaisen tehdä, jotta Ässän takapäänkäyttö nyt aktivoituisi. Ässän takapään ollessa heikohko se ilmeisesti välttää sen käyttöä, jolloin lihaksetkaan eivät vahvistu ja tue esimerkiksi juuri niitä polvia. Mitään jumppia ei kuitenkaan tulla tekemään, luonnollinen liikunta on kuulemma paljon parempaa. Toivottavasti talvella tilanne ei taas taannu kylmän ja liukkauden myötä, mutta se on sitten sen ajan murhe..

Muuten Kaiperla kommentoi Ässän olevan huomattavasti iloisemman ja rennomman oloinen, kun vertaa viimekerran kivuliaaseen ja takakireään koiraan. Tästä en ole hirveästi uskaltanut puhua, ettei kaikki mene heti hehkuttaessa sitten mönkään, mutta tottahan se on. Ässä on aivan kuin eri koira muiden koirien seurassa. Pahimmallaan ollessa talvella se huusi ja hyökkäili kuin raivopäinen jopa rauhallisen ja loittonevan koiran perään, mutta nyt voidaan mennä monenlaisten koirien ohi ilman, että sanon tai teen mitään. Ässä voi tällöin toki kytätä toista koiraa (josta en tykkää), haistella tienpenkkaa välinpitämättömänä tai haukahtaa kerran - muutamia kertoja tyyliin "äläs tule lähemmäs". Pienellä ohjauksella se sitten menee ohi nätisti myös niistä raivopäisistä koirista. Ässän puolelta sellaista aivotonta rähinää en ole nähnyt hetkiin ja myös irtokoirien kohtaamiset eivät ole tuntuneet enää yhtä traumatisoivilta. 


 Kotona on taas hyväntuulinen höpsö, joka keksii kivoja hömpötyksiä


Kaikenkaikkiaan Ässä on siis tällä hetkellä ihanan helppo ja letkeä kaveri kaikkialla (ainakin edelliseen verraten). Myös blogikirjoitusten sävyssä on tapahtunut muutos tässä ajassa, eli myös oma mieliala koiran kanssa on nykyisin paljon parempi. Kyllähän munkin mieliala koiraan vaikuttaa, mutta niin vaikuttaa koirankin meiningit mun mielialaan. Se on kuitenkin fakta, että parannusta on tapahtunut. Osa on varmaan myös koulutuksen ansiosta, mutta epäilemättä suurin osa johtuu siitä, että enää minulla ei ole kipeää koiraa. Eli kyllä, näistä hoidoista on ollut meille apua.

Viimekertaisen hoidon jälkeen taisin jutella siitä, miten Ässä rupesi nostamaan välillä jalkaa, mitä ei ole ennen juurikaan tehnyt. Jonkin aikaa hoidon jälkeen se koiven nosto kuitenkin katosi, mutta tänä aamuna Ässä teki taas aamupissat komeasti toinen jalka ylhäällä. Ehkä pieni asia, mutta kyllä sekin minusta jo jotain kertoo koiran voinnista ja mielialasta :) Nyt siis täysillä nauttimaan tulevista retkistä, harrastuksista ja keväästä !


3 kommenttia:

Mai kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen postaus, kiitos kun jaksoit jakaa tärkeän asian muiden kanssa. Rupesin ajattelemaan Arttua ihan uudesta näkökulmasta, koska sillä on jotain jumitusta alaselässä, joka voi heijastuakin myös käytökseen. Pitääpä perehtyä asiaan paremmin.

Ihanaa ja liikunnallista kevättä teille!

Anne kirjoitti...

Ihana kuulla, jos näistä omista höpinöistä on apua myös muille. Itse en aluksi edes meinannut uskoa, miten paljon nuo kaikki ovat yhdessä vaikuttaneet Ässän käytökseen. Olin ihan helisemässä, että miten tämä koira nyt on tällainen, mitä teen tämän kanssa väärin.. ja suurin syy olivatkin kivut, jotka noista jumeista ja siitä lanteen virheasennosta (josta kirjotin ekan käynnin yhteydessä) aiheutuivat.

Kiitos ja samoin teille! :)

Saana kirjoitti...

Ihanan positiivinen teksti. Välillä koiran käyttäytymisen syitä on vain niin vaikea ymmärtää, mutta hyvä kun teilläkin tilanne selvisi!

Aurinkoisia päiviä ja iloista mieltä myös jatkossa! :)