keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kuka huolii eläintarhan

Ensimmäinen työviikko takanapäin ja seuraavaa viedään. Välissä pidetään koulupäiviä ja opiskellaan, huomenne suoraan töistä tenttiin. Onneksi on Ville pissittämässä Ässää. Viikonloppukin meni tenttiin lukiessa ja 10 tunnin talkooreissussa. Vähän on välillä väsyttänyt ja Ässän kanssa puuhailu on ollut minimaalista. Ässä haluaisi taas juuri  nyt puuhailla enemmän, kun olen päivät kotoa pois. Niimpä kompromissiratkaisuna ovat olleet helpot aktivoinnit kuten kongi, makkaraa sisältävä luu, hyvin lyhyt temputus ja namin piilotus. Lenkkeilyt tosin eivät spanielille ole maistuneet sitten ollenkaan, joten tänään se sai tahtonsa läpi eikä käyty pitkällä lenkillä. Sen sijaan se sai opetella uutta temppu (takajalka targetille), mikä herätti suurta riemua. Kipeältä se ei vaikuta, koska metsässä loikkii kivillä ja kalliolla ketterästi, mutta liekö liukkaus, hiekoituskivet ja märkyys vieneet lenkkeilyhalut? Itselle lenkkeily taas maittaisi vallan mainiosti toimistossa istutun päivän päätteeksi..

Kivempi olla kotona ja pussailla marsuja!

Matka senkuin lähestyy, lähtö koittaa jo ensiviikon lauantaina. Sitten tämäkin blogi hiljenee kuukaudeksi, kun reissaan kaverin kanssa Euroopan maita junalla (ainakin Saksa, Amsterdam, Sveitsi, Pohjois-Italia, Rooma, Kreikka). Minullakin kun näitä eläimiä löytyy jo muutama, ei hoitopaikkojen sumpliminen ollut ihan helppoa. Ässä nyt pääsee aina äitini luokse hänen arkeaan ilostuttamaan, gerbiilit ja Kille jäävät Villen hoidettavaksi (ei nyt suorastaan riemusta kiljunut, mutta eipä noille tarvitse kuin kipata lisää ruokaa ja juomaa muutamasti viikossa), mutta marsut olivatkin ongelmaisemmat hoidokit. Kolmen marsun lauma ei enää kivuttomasti mene tehdashäkkiin, joten hoitoon viedessä piti asumisjärjestelyjäkin miettiä. Niitä kun pitää siivoilla matkan aikana, ja se on aina oma hommansa. Kultainen äitini lopulta lupasi hoitaa marsukatrasta, ja ne pääsevät asumaan ex-huoneessani isoon aitaukseen, jolloin siivouskin on helpompaa.

Perjantaina eli ylihuomenna lähden Saloon viemään marsuja ja Ässää sekä moikkaamaan Salokavereita ja perhettä ennen lähtöä. Ässän jättäminen Saloon näin pitkäksi aikaa raastaa jo nyt, sillä tiedän sen jäävän sinne itkemään. Helppohan se sinne olisi jättää, jos viipyisin vaikka vain yön muualla, mutta kuukaudeksi.. Ja Ässä tietysti vaistoaa tämän ja itkee entistä lohduttomammin lähtöäni. Alan varmaan itsekkin vielä parkumaan, kun en ole ikinä ollut mukulasta noin kauan erossa. Suurin murehtimani asia koko reissussa: miten kykenen olemaan koirastani erossa kuukauden. Ensiviikolla se matka-jännitys iskee sitten täydellä teholla!

4 kommenttia:

HooPee kirjoitti...

Kompromisseja joutuu tekemään, varsinkin kun on noita huollettavia. Onneksi jokaiselle löytyi hyvä hoitopaikka, pahinta lienee se oma ikävä. Toivottelen hyvää ja antoisaa lomaa ja siinä uusia maisemia ihastellessa haihtuu osa ikävästäkin taka-alalle!

HooPee kirjoitti...

Kompromisseja joutuu tekemään, varsinkin kun on noita huollettavia. Onneksi jokaiselle löytyi hyvä hoitopaikka, pahinta lienee se oma ikävä. Toivottelen hyvää ja antoisaa lomaa ja siinä uusia maisemia ihastellessa haihtuu osa ikävästäkin taka-alalle!

HooPee kirjoitti...

En tajuu, miksi nää kommentit tulee tuplana ja molemmissa jopa sama kellonaika...

Anne kirjoitti...

Kiitos! Jep, kumpaankin hoitajaan luotan tässä asiassa, joten ihan hyvillä mielin lähden :) Onneksi olen niin harvoin pitempiä aikoja poissa kotoa, ettei hoitajia juurikaan tarvitse. Kotona on niin mukavaa, vaan on se kerran kiva päästä maailmaakin katselemaan.