sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikonlopun teinit

 Kohta jo 8 kk blondi teinilikka

Kuten kuvasta voi päätellä, tämä viikonloppu on kulunut Salossa teinikoirien kanssa. Femma ja Jinna pääsivät treffaamaan taas pitkästä aikaa ja kokoero olikin kasvanut jo aika isoksi. Jinnalla oli myös vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin ennen, mutta hyvin tuolla pöljäkaksikolla näytti silti leikit sujuvan. Jinna vetää pitkällä suoralla kovempaa, mutta Femman pelastus on sen vikkelät käännökset, joilla isompien lomasta on hyvä pujotella. Mukana kakaroita paimentamassa oli myös Roope-pappacollie, kun taas Ässä sai säästellä hermojaan ja käydä omalla yksityisellä lenkillään ilman kakaroita.

 "Minun vahtivuorollani ei kakarat pönttöile!"

 
"Ai siis täh?"

 "Spanielia turpiin!"

"Jihaa!"



 Iso rotjake jo

Ässän tulon jälkeen Femma onkin näytellyt taas teini-ikänsä parhaita puolia ollen välillä aivan täysin korvaton ulkoillessa. Nyt näyttää jo palautuneen entiselleen, eli luoksetulokin toimii taas. Hetken olin jo helisemässä, mutta onneksi kyseessä näytti olevan ohimenevää pönttöilyä. Vaikka toki edelleen on välillä hetkiä ja päiviä, jolloin aivot on jääneet vähän narikkaan. Onneksi muillakin on teinikoiria, joten vertaistukea hönttien kanssa elämiseen löytyy.

Teinin tukkamuotia

Nyt ollaan taas vähän aktiivisemmin aksattu ja ai että kun tuo onkin mahtava harrastuskaveri! Siinä unohtuu tuhotut koulukirjat ja muut pönttöilyt, kun päästään yhdessä kentälle tuulettumaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kysellä kiinnostaisiko ja mentäiskö, vaan likka on heti kärppänä (vaiko sittenkin saukkona) paikalla kyselemässä mitä nyt pääsisin sun kanssa tekemään. Vauhtia ja ketteryyttäkin tuntuu riittävän ja lelu on aivan parasta. Hieman itselläni on opettelua palkan ajoituksen kanssa, kun tuo on Ässää asteen verran nopeampi.


Perinteinen Salo-poseeraus. Iso tyttö jo.

Ässäkin voi edelleen maan mainiosti. Kerran se kipeytyi, kun lenkki vahingossa venyi kohtuuttomaksi ja maastokin oli taas Ässälle vähän ikävämmän puoleista (vaikka itse lenkillä sillä olikin superhauskaa). Pari päivää syöttelin kipulääkettä kävellen vähän lyhyempiä lenkkejä ja äkkiä se normalisoituikin. Nyt mennään taas kivuttomasti eteenpäin elämästä nauttien. Venytyksen sujuvat aika hyvin, välillä hauista kiristelee rankempien päivien jälkeen. Ässä tuntuu nykyisin jopa nauttivan Femman seurasta ja likka pistääkin siihen lenkeillä ja arjessa ihan uudenlaista vauhtia ja intoa, jota saa välillä olla toppuuttelemassa.

3 kommenttia:

Celestia Olli kirjoitti...

Ihania kuvia! :) Kiva, kun tulevat nykyään juttuun tuo Ässä ja Femma. Lueskelin jotain vanhoja tekstejä siitä, kun Femma tuli kotiin ja Ässä ei hyväksynytkään sitä.. :D Saas nähdä mitä mieltä Snuba on tulevaisuudessa, jos perheeseen toinen koira tupsahtaa..

Anne kirjoitti...

Juu Ässällä otti aikansa hyväksyä Femma ja oikeastaan vasta nyt tuntuu, että nuo ovat kaverukset. Osasyy tähän varmasti on ollut Ässän kivut, mutta ei se kyllä muutenkaan ole mikään maailman sosiaalisin koira.. Mielenkiintoista on kyllä seurata noiden yhteiseloa. :)

Anne kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.