Pikku askartelija

Femmalla oli pari vähän tylsempää päivää ja iltavillis sen mukainen. Silloin se mokoma seinä sattu eteen niin hampaillahan siitä piti yrittää läpi. Hupsista. Ja omistaja ei taas mitään tajunnut, vaikka toljotti telkkaa metrin päästä. Vois luulla seinän syömisestä kuuluvan jotenkin kovempi ääni, mutta niin vaan viattomasti kuviteltiin pennun syövän puruluutaan..

 
Aiemmin ei ookkaan osumaa saaneet kuin yhdet crocsit ja reinot, housut ja lipasto pikkaisen (no siihen tipahtanut vitamiiniliuos oli aika namia), plus tietty saatavilla olleet lehdet ja talouspaperit. Taitaa olla ihan sukuvika, sillä tietääkseni Femman emän Lissun edellisessä pentueessa oli ainakin yksi kova remppa-mies ja ainakin yksi Femman siskoista on jo kunnostautunut asunnon muotoilussa. Innolla jäädään odottamaan remppa-Reiskan seuraavaa projektia, onhan se mukavaa kun koko perhe ollaan nyt rakennusalalla.

Ne leikkii!

Tänään sattui kauan odotettu tapahtuma - Ässä ja Femma leikkivät ensimmäistä kertaa! Jo jonkin aikaa on ollut sellaista menoa, että Ässä lenkiltä kotiin tullessaan juoksee villiintyneenä pari spurttia ympäri kämppää saaden Femman mukaansa, mutta ne eivät varsinaisesti juokse yhdessä. Tänään sitten leikitin Femmaa tuolla karvalelulla, kunnes Ässä tuli viereen kärttämään. Sitten se mokoma tarrasikin leluun ja tyypit alkoi vetämään kilpaa keskenään. Femman on näköjään turha kuvitella saavansa voittaa lelun itselleen, Ässä ei hevillä häviä. Voiton jälkeen Ässä nautiskeli lelustaan hetken ja jätti sen sitten vapaasti pennunkin saataville.

Näitä leikkejä en ala niille tyrkyttämään ainakaan sisätiloissa, ettei homma mene  riitelyksi (lähinnä Ässän osalta), eikä polvet kärsi. Mutta ihanaa nähdä, ettei yhteiselämä Ässänkään puolesta näytä olevan enää pelkkää pakkopullaa!

Polvien tilanne

Tänään meillä oli Ässän kanssa lääkäriaika Ässän leikanneelle ortopedille kipuilun ja liikkumishaluttomuuden takia. Kipuilu saatiin kipulääkkeellä kuriin, mutta ulkoilu on silti ollut Ässän kanssa hankalaa. Kirjoitan tähän suoraan, mitä lääkäri kirjoitti käynnistämme:

"Ässä on ontunut hiukan epämääräisesti takajalkojaan tai takapäätään. Välillä Ässä vaikuttaa keventävän vasenta, vuoroin oikeaa takajalkaa.

Takajalkojen kesken tilannetta arvioitaessa vasemman takajalan (leikkaamaton) lihaksisto on huomattavasti kipeämpää kuin oikealla (leikattu puoli) ja etenkin etureisi on kosketusarka. Oikean takajalan kuntoutuminen on vielä kesken ja lihaksisto on vasenta ohuempaa, mutta oikea reisi ei ole aristava. Myös leikattu polvi toimii ja taipuu normaalisti ja kivuitta. Leikkauksessa irroitettu sääriluun etuharjanne on jo luutunut kiinni, eikä implanttien alueella ole merkkejä ärsytyksestä. Polvilumpio pysyy napakasti paikoillaan, eikä polvilumpion liukuliike arista tai aiheuta rutinaa. Selkä on hiukan jumissa, oikeassa etujalassa etenkin hauislihas on voimakkaasti kipeytynyt, mikä viittaa painorasituksen siirtoon etenkin ristikkäiseltä vasemmalta takajalalta.

Vasemman polven polvilumpio on nyt aiempaa selvemmin ja useammin luksoituneena reisiluun pään telauran ulkoreunalle. Toimintahäiriö syntyy spontaanisti aina kun Ässä istuu tai pyörii tiukkaa kaarrosta. Myös juostessa luksaatio varmasti provosoituu.

Oikean polven korjaus vaikuttaa onnistuneen, mutta kuntoutuminen on vielä kesken ja nyt vasemman puolen luksaatiotaipumus ja oireet voimistuvat. Tilanne edellyttää käytännössä nyt myös vasemman polven leikkaamista."

Leikattu polvi on siis hyvin parantunut, mutta kuntoutuminen on vielä kesken. Leikkaamaton polvi on kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, että se haittaa kuntoutumista. Näin ollen se pitää leikata jo nyt, suunniteltua aikaisemmin. Varattiin Ässälle leikkausaika jo ensiviikon tiistaiksi eli viikon päähän. Hui! Kohta saa vihdoinkin alkaa lopullinen kuntoutusoperaatio ja loppukesästä Ässän pitäisi jo saada uida, riekkua metsässä ja muiden koirien kanssa, jos kaikki menee hyvin.

Pääsiäisriennot

Pääsiäisloma kului kuin siivillä ja Femmakin täytti jo kolme kuukautta! Iso tyttö. Perjantaina käytiin vähän hengailemassa koiratanssikisoissa jonkun neljä tai viisi tuntia. Femma oli aika pätevä likka ja rauhallisesti seuraili tapahtumia, vastaanotti rapsutuksia ja tutustui mm. berhandilaiseen, jonka pään kokoinen oli. Vetäisi myös autuaan tyytyväisenä päikkärit kaiken hälinän keskellä metallihäkissä, vaikka itse en ollut edes näköpiirissä. Tästä viikonloppu jatkui meille tulleita Salolaisia kavereita kestiten ja majoittaen, joka oli Femmasta huisin hauskaa. Toiset nukkui kuitenkin lattialla, joten sinne oli aika ihanaa mennä sänkyihin pyörimään ja riehumaan. Rapsuttajiakin oli triplasti enemmän! Ässäkin nautti vierailijoista ja lisähuomiosta varsinkin, kun elämä on taas rajoittunut vahvasti neljän seinän sisälle.

Kuvan otti Liisa

 Tehtiin porukalla ehkä Femman pisin metsälenkki ikinä. Oikealla tytsy hengaa koiratanssikisoissa kisanneen kaverin sylissä.

 Niin ne salaa lähentyy. Tänään otettu kuva, jossa Ässä meni VAPAAEHTOISESTI makoilemaan hetkeksi aikaa Femman viereen. Kipulääke tepsii taas.

Enää ei tarvitse ainakaan hetkeen käyttää pientä pentupantaa, sillä Femma sai kaverin siskon chihulle pieneksi jääneet valjaat lainaan! Kyllä nyt kelpaa ulkoilla. 

Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka en Femmalle opeta vielä juuri mitään "temppuja". Noh, harjoiteltiin yhtenä päivänä istumista ja tyyppi oli niin liekeissä, että pitäähän sen nyt antaa opetella kaikkia hauskoja juttuja. Niinpä harjoiteltiin naksutin ja aloin opettaa sille tassutargettia, jonka kautta on näppärä opettaa muitakin temppuja. Pentu oli ihan ihmeissään tästä uudesta jutusta ja kovin mielissään. Siitä se lähtee.

Yöt ovat edelleen olleet pissattomia ja kakattomia, kunhan noudatetaan tiettyä nukkumaanmeno ja heräämisaikaa. Hihnakävely ja koirien ohittelu on edennyt aimo harppauksin, vaikka puhdasta vastaehdollistamista en nyt ole tehnytkään (älyttömän helppoa olla koiran kanssa, joka lähtökohtaisesti ei yritä hyökkiä vieraita koiria päin!). Ihmetystä on herättänyt se, kuinka helppoa pennelin on vain rauhoittua hengailemaan paikoilleen, se ei meinaan Ässälle vielä tänäkään päivänä ole kovin helppoa..

Huomenna Ässällä onkin lääkäriaika, katsotaan mitä siellä sanotaan.

Kipu jatkuu

Jo on aikoihin eletty, kun lykkää kahta postausta samana päivänä.

Kokeilin viimekertaisen fyssarikäynnin jälkeen meidän leikanneen lääkärin neuvosta vähentää Ässän kipulääkettä ja tulokset olivat karuja. Ensin Ässää ei huvittanut lenkkeily, sitten venyttelyt alkoivat aiheuttaa vastahankaa ja lopulta Ässä alkoi olla tosi ärhäkkä Femmalle. Eilen ja tänään olen antanut kipulääkkeen täyttä annosta, mutta ärhentely senkuin jatkuu ja edes lenkit eivät tunnu maittavan. Aamulenkillä Ässä on yleensä lyönyt jarrut ihan täysin pohjaan ja iltapäivänkin lenkillä hannaillut hieman. Lisäksi olen huomannut sen ontuvan ihan lenkin alussa, eikä loppulenkistäkään liikkumininen näytä enää yhtä hyvältä kuin aiemmin. Ässä myös peitsaa helposti.

Tänään soitin eläinlääkäriasemalle Eläinystäväsi lääkärille lisäohjeistusta. Hoitaja mietti ensin lihasrelaksanttien antoa, mutta Ässän tilanteessa kivulle on monta mahdollista syytä. On huonot lonkat, on huono leikkaamaton polvi, mahdollinen leikatun polven kipeytyminen tai selän kipeytyminen. Niinpä varattiin aika Ässän leikanneelle ortopedille, joka suostui ottamaan meidät vastaan ylimääräisenä työpäivänsä päätteeksi tiistaina. Tuosta lääkäriasemasta on kyllä niin hyvät kokemukset, tuntuvat tekevän työtään suurella sydämellä oikeasti potilaiden parasta ajatellen. Ja on erittäin näppärää, kun ollaan voitu käydä saman aseman fysioterapeutilla, jolloin kaikki tieto kulkee ihmisten välillä hoitokertomusten ollessa samassa järjestelmässä ja tarpeen tullen voi jopa paikan päälle pyytää leikanneen ortopedin vilkaisemaan, kuten meillä viimeksi.

Tiistaihin asti Ässä saa olla edelleen täydellä kipulääkkeellä ja se ei saa lenkkeillä kuin pienenpieniä kävelyitä. Myös venyttelyt ja tasapainoharjoittelut joutuivat pannaan. Toivon todella, että kyseessä ei ole mitään vakavaa. Mun suurin unelma on tällä hetkellä, että voin joskus viedä molemmat koirat metsään, päästää ne vapaaksi ja katsoa niiden yhteistä kivutonta juoksua. Suuret on unelmat.

Pentu oppii

Kauheasti olen kirjoitellut vain meidän menemisistä ja tekemisistä, joten ajattelin tähän väliin kirjoittaa ylös, mitä kaikkea pentu on jo oppinut ja millä tolalla asiat on eri opettelujen suhteen.

Käskyt ja temput (yhdessä tekeminen): Tämä on vähän tälläinen kohta, jota olen pohdiskellut. Mulla ei ole mikään kiire opettaa Femmalle kaiken maailman tokoliikkeitä ja temppuja, niitä ehtii myöhemminkin. Haluaisin kuitenkin opettaa Femmalle, että mun kanssa tekeminen ja oleminen on kamalan kivaa! Joten vähän haen vielä sitä kultaista keskitietä tässä.

Femma osaa luoksetulokäskyn, oman nimensä ja istumisen (ei vielä kunnolla). Vähän ollaan harjoiteltu eri asioita kuten kosketuskeppiä ja luopumista. Olen myös opettanut palkkasanaa "hop", mutta en itse vielä osaa sitä Femman kanssa käyttää. Ylipäätään haluaisin vahvistaa nyt enemmän kaikenlaista omaa hauskaa tarjoamista (vinkki kaverilta), kuten peruuttelua, pyörähtelyitä, esineen tuomista ja kiville kiipeämistä.

Sisäsiisteys: Tässä aiheessa on tapahtunutkin nyt edistystä, sillä viimeyö oli ensimmäinen kotona ollut yö ilman pissaa tai kakkaa! Saa nähdä oliko kyseessä puhdas vahinko, vai saadaanko jo alkaa nauttimaan useamminkin tällaisesta ylellisyydestä. Muutenkin tuo tuntuu pystyvän pidättämään jo kauemmin eikä vahinkoja tapahdu ihan yhtä paljon sisälle.

Leikkiminen: Tätä ollaan yritetty tehdä monessa paikassa ja muutenkin suht paljon. Femma leikkiikin hirveän innoissaan, eli jotain ainakin mennyt oikein. Ässää ei leikkiminen ole ikinä niin kauheasti kiinnostanut, joten tässä on itsellä opeteltavaa.

Vapaana olo: Metsässä kuljetaan paljon ristiin rastiin niin, että Femma joutuu seurailemaan mun menoa. Tällä hetkellä sen toimintasäde ei ole ainakaan kahdestaan ollessa kovin suuri, mistä olen tyytyväinen.

 10 viikkoisena

Yksinolot: Nyt en ole hetkeen edes videoinut noiden yksinoloja, vaan voin luottaa niiden jäävän kiltisti kahdestaan (Femma toki portin takana keittiössä). Ässääkään ei alun mölinöiden jälkeen ole enää kiinnostanut huudella. Jos lähden aamulla koululle, jätän niille yleensä aamuruoat piiloteltuina etsittäväksi, jolloin Femma oikein hinkuu aitaukseensa syömään. Ilman Ässää yksinoloja ei ole montaa, mutta ne muutamat ovat menneet ongelmitta. Jonkin verran Femma saattaa huutaa tai kitistä, muttei enää juurikaan. Ainoastaan myöhään illalla yksinolo on aiheuttanut hieman huutelua, sitä pitäisi nyt päästäkkin harjoittelemaan.

Hihnakävely: Tämä on hyvän alun jälkeen mennyt ihan ketuille tytön keksittyä, kuinka mahtavaa on tempoilla hihnassa eri suuntiin ja juoksennella. Tämä otetaankin nyt tehoharjoitteluun, en jaksaisi enää toista koiraa aikuisiällä opettaa olemaan vetämättä (vaikka vetää se Ässä silti edelleen jonkun verran). Mulla ei ole tavoitteena mitään täydellistä sivulla kävelyä, riittää että koira osaisi kävellä mun edellä tai reunassa (ei sinkoile ympäriinsä) ja vetämättä.

Vastaehdollistaminen: Tuntuu saaneen idean päästä kiinni, mutta vielä on paljon työnsarkaa erityisesti toisten koirien kanssa.

Rauhoittuminen: Tällä hetkellä tehdään syliin rauhoittumista, joka sujuukin Femmalta tällä hetkellä hyvin! On myös tuntunut hiffanneen sen, että kotona enempi lepäillään ja kerätään voimia sitten päivän lenkkiin tai muuhun aktiviteettiin. Kyllä se täällä silti paljon puuhastelee, mutta ei niin paljon enää rieku.

Pureminen: Alun perinkään penneli ei ollut kauhean kova puremaan käsiä. Nyt se on kuitenkin oppinut vielä paremmin, missä menee kovan puremisen raja. Housujen lahkeissa on silti kauheen kiva roikkua ja kengät on ihan parasta askaretta, jos niitä käsiinsä saa. Vielä tosin ei ole niille suurta vahinkoa aiheuttanut.

Hoitotoimet ja pöydällä olo: Nämä ovat jääneet vähän vähemmälle. Kynsien leikkaus ei ole ollut kauhean helppoa tämän luikertelijan kanssa, joten sitä pitäisi nyt kovasti harjoitella. Pöydällä on ollut ja siinä muutama kerta harjoiteltu harjaamista ja saksimista, niissä ei ole ollut kauheasti ihmeteltävää. Pentu on pesty jo kaksi kertaa ja tassuja useammin, se meneekin jo ihan hyvin. Myös hampaiden katsomista ollaan nyt harjoiteltu, kun se eläinlääkärissä aiheutti kovaa vastarintaa.

Piti kirjoittaa loppuun vielä Ässän voinnista, joka on edelleen vähän huono. Tämä postaus venähti kuitenkin niin, että ehkä palaan suosiolla koulutöiden pariin ja kirjoittelen siitä myöhemmin.

Pentupainit

Järkkäsin Tampereen Pikkukoirille eilen pentupainit ja mukaan tulikin kivasti porukkaa! Femma sai kaverikseen jo vanhan tutun tanskalaisruotsalaisen pihakoiran Tähden (4 kk) sekä uudet tuttavuudet havanna Bobon (4,5 kk) ja borterterrierin ja shih tzun rakkauslapsen Brandyn (4 kk). Hyvin Femma pärjäsi joukon nuorimpana (12 vk), kun kokoeroakaan ei kamalasti ollut. Tähden kanssa taisi olla taas parhaat painit, kun se on jo ennestään tuttu. Tähti vetää oikein kunnon ärrieri-äänitehosteilla ja tuntuu jaksavan painaa maailman tappiin asti, mutta kivasti ne yhdessä leikkivät. Välillä Femman tarvitsi ottaa lepiä, mutta sillä aikaa Tähti juoksutti muita. Bobosta Femma sai sitkeän ihailijan, kun Bobo huomasi Femman olevan aika ihastuttava tytteli ja juoksivat ne Brandynkin kanssa rallia. Hauskaa näytti kaikilla olevan! Yhteensä viihdyttiin ulkona 1,5 h eikä kotona illalla kuulunut muuta kuin tyytyväistä tuhinaa.

Kuvia tuli räpsittyä "muutama", mutta aika monessa tarkennus meni metikköön ja penturalli ehti jo livetä kuvan ulkopuolelle. Loput suolsin nettiin omaan kansioonsa ja tännekkin valikoin muutaman  näytille. Femma jäi aika monesta kuvasta pois, oli vissiin kivempi kuvailla vaihteeksi toisten koiria. Tässä nyt jotain parhaimpia ja Femmapitoisiakin kuvia.

Aluksi tutustuttiin, Femma kovasti viestittää isommalle Bobolle olevansa kiltti pikkupentu

 Tutustuttiin myös muihin

 Ja paini voi alkaa!

Korvasta on kiva napata kaveria

"Huusiksä? Mulla ois tässä homma kesken."

 Totista menoa

Homma jatkui juoksuleikein

Sieltä se tulee!

"Mitä sää nyt turvalles lensit?"

 Väistöliike nimeltä päätön spanieli

Femman piti välillä lepuutella, Tähti yritti hakea leikkiin ennenkuin luovutti ja vaihtoi juoksukaveriksi Brandyn

Kuusen alla lepuutellessa on hyvä tehdä välillä yllätyshyökkäyksiä

Kyllä ne tyypit lopulta rauhottuikin, vasemmalla Tähti oikealla Brandy

Bobokin ehti poseerata

 Porukalla rauhoituttiin kepin syöntiin

Eväät mukaan jo kotiin!