keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ne leikkii!

Tänään sattui kauan odotettu tapahtuma - Ässä ja Femma leikkivät ensimmäistä kertaa! Jo jonkin aikaa on ollut sellaista menoa, että Ässä lenkiltä kotiin tullessaan juoksee villiintyneenä pari spurttia ympäri kämppää saaden Femman mukaansa, mutta ne eivät varsinaisesti juokse yhdessä. Tänään sitten leikitin Femmaa tuolla karvalelulla, kunnes Ässä tuli viereen kärttämään. Sitten se mokoma tarrasikin leluun ja tyypit alkoi vetämään kilpaa keskenään. Femman on näköjään turha kuvitella saavansa voittaa lelun itselleen, Ässä ei hevillä häviä. Voiton jälkeen Ässä nautiskeli lelustaan hetken ja jätti sen sitten vapaasti pennunkin saataville.


Näitä leikkejä en ala niille tyrkyttämään ainakaan sisätiloissa, ettei homma mene  riitelyksi (lähinnä Ässän osalta), eikä polvet kärsi. Mutta ihanaa nähdä, ettei yhteiselämä Ässänkään puolesta näytä olevan enää pelkkää pakkopullaa!

4 kommenttia:

Mai kirjoitti...

Mahtavaa, leikkiessä unohtuu viimeinenkin kyräily :)
Mitenkähän saisin saman tilanteen Artun ja naapurin pennun välille... Olemmeko me ihmiset olleet liikaa sotkemassa koirien tutustumista, kun hetken kestäneen ärinävaiheen jälkeen Arttu on siirtänyt totaaliseen väistelyyn ja paikalta poistumiseen...

Anne kirjoitti...

Ässällä on sama kuin Artulla, ensin äristään sitten väistellään. En ole mitenkään yrittänyt saada noita leikkimään (ihan jo Ässän polven takia), mutta ilmeisesti Ässä tänään päätti pienen leikin olevan jees.

Jos kokeilisitte tehdä usein pieniä lenkkejä yhdessä, hajujen haistelu ja kulkeminen kimpassa lähentää koiria kummasti? Jos Arttu on vaikka samanlainen hitaasti lämpeävä jörrikkä, niin ottaa aikansa luottamuksen syntymiseen. Ässällä ainakin :) Sitten kun toiseen luottaa, uskaltaa vähän yrittää leikkiäkin ja muutenkin ottaa kontaktia väistelemisen sijaan.

Aiemmin Ville oli koittanut tarjota Ässälle lelua revittäväksi pennun sitä jo repiessä. Silloin Ässä tuumasi, etten varmana koske kun tuo kakara on siinä. Tänään sitten tuli ihan oma-alotteisesti lelua retuuttamaan. Ilmeisesti siis jonkinlainen lähentyminen ollaan nyt saavutettu :)

Hanne kirjoitti...

Tuosta alkaa ystävyys, kaveruus! Ja mikä parasta, se, että Femma on pieni kooltaan, ei siis kykene laittamaan liikaa kampoihin huomioon ottaen Ässän terveydelliset rajoitukset. Sitten kun Femma on kasvanut aikuiseksi, niin silloin on Ässäkin jo terve ja voivat leikkiä tasaväkisinä kavereina.
Tuo lelusta "taisteleminen" vahvistaa juuri sopivasti Ässän vanhemman asemaa laumassa, tärkeää juuri nyt, kun Ässä on itse vielä vajaakuntoinen ja on uusi "hurtta" laumassa.

Anne kirjoitti...

En malta odottaa aikaa, kun Ässä on terve ja Femma kasvanut ja voivat vihdoin rallata yhdessä ilman rajoituksia :)

Joiltain olen kuullut vanhemman koiran luovuttaneen lelun taisteluleikeissä usein tahallaan pennulle, meillä ei taida ihan heti olla tuollaista nähtävillä :D Ässä on muutenkin hieman herkästi kuumeneva tuollaisissa leikeissä, joten pitää seurailla leikkien kehittymistä.