Se ois kesä ny

Viikonlopun lämpölukemat ovat kohonneet kesäisiin lukemiin, joten kai se vihdoin ois kesä! Käytiin tänään Femman kanssa tunnin verran haahuilemassa metsässä järven rannalla ja samalla ulkoilutin taas kameraa. Jännä reissu oli, Femma pääsi riekkumaan järveen ja itse tipuin jonnekkin kaatuneen puun repäisemään sammaleenpeittämään koloon. Säikähdin ihan tosissani, mutta Femmasta kaikki oli jotain hauskaa leikkiä ja se punnersi itsensä päälleni ähistessäni pois kolosta. Sitten se totesi "luolan" (oli niin syvä, että pudotessani olisin mahtunut sinne kokonaan) olevan huisin nastaa ja änkesi itsensä sinne. Kummallinen koira.

Oli huisin hauskaa läträtä vedellä ja sen jälkeen hepuloida ympäriinsä  

 

 Sinne tipahdin, Femma kipittää siellä jossain

Ja eikun järveen!

Ja loppuhepuli 

Pentupenneli touhuaa ja 16 vrk leikkauksesta

Työt ovat minullakin taas alkaneet, joten kiirettä pitää viimeisten harkkatöiden, tenttien ja töiden yhteensovituksessa. Pakko se oli kuitenkin tulla kirjottelemaan koirienkin kuulumisia, miten Ässän paraneminen sujuu ja mitä kaikkea Femma on taas oppinut ja saanut aikaan.

Haava 16 vrk leikkauksen jälkeen, leikkausjälki näkyy enää himmeänä.

Viimeksi Ässän voinnista kirjoitellessani kehuin sen hyvää toipumista, sillä se alkoi todella nopeasti käyttää leikattua jalkaansa. Tämä tietenkin kostautui ja ensimmäisenä leikatun polven lihakset kipeytyivät kovasti. Hetken aikaa Ässä oli aivan haluton liikkumaan ulkona ja veti jarrut pohjaan heti pissattuaan. Olen nyt muutamia päiviä hieroskellut Ässän lihaksia ja yrittänyt vähän venytelläkkin niitä ja Ässän olo tuntuu helpottuneen. Nyt se suostuu välillä pari minuuttia köpöttelemään ja haistelemaan naapurikoirien viestejä. Kipulääkettä ei siis olla saatu vielä vähennettyä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ensiviikon keskiviikkona on fyssari, katsotaan mitä neuvoja sieltä saadaan kuntoutukseen.

Viimepostauksesta lähtien olen kauhistellut tuota Femmasta tänne laittamaani kuvaa. Se näyttää siinä aika, höm, tukevalta. Myös paino oli noussut kovin hurjasti. Kummallista kyllä, seuraavana päivänä paino oli pienempi ja tyttökin sutjakamman näköinen. Koiran kasvu on kummallista, tai sitten olen epähuomiossa syötellyt sille tupla-annoksen. Lihaahan se varmaan söisi maailman tappiin asti, mutta nappuloita syö juuri sen, että nälkä lähtee. Tällä hetkellä mennään näiden sekoituksella. Satunnaisesti saa myös raakoja luita ja jotain muita ylläreitä, tottuupa maha monenmoiseen ruokaan.

No ei se tässä kuvassa ainakaan kovin pyöreältä näytä

Femma on myös aikaansaava ja ahkera pieni tytsy. Puuhakas tyttö on pitänyt itsensä toimeliaana ja se on näkynyt mm. kaijuttimien ja nettipiuhan mysteerisenä katkeamisena, tavaroiden kanteluna, repun tuhoutumisena, kengän tuhoutumisena, kevythäkin nakerteluna ja sen ensimmäisen lattialle laitetun maton silppuamisena. Mutta pitäähän sitä tekemistä olla ja ainakin seinät ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Tulipa eräänä päivänä testattua Femman suhtautumista raatoihinkin, sillä se löysi omatoimisesti ikkunaan lentäneen ja kuolleen pikkulinnun. Olin varma, että tyyppi olisi syönyt sen, mutta ei. Nappasi suuhun ihan pokkana ja seisoskeli lintu suussa ja katteli mua. Siinä sitten ihmettelin ja kehuin pentua (?!? no ainakaan ei syönyt sitä). Sitä se sitten onnessaan kanniskeli. Lopulta piti heittää lintu roskiin, kun jokaisella pissatuskerralla olisi pitänyt päästä vain kantelemaan kuollutta tirppaa. Kummia nämä spanielit, vaikka eipä Ässää kiinnostanut tirppa kuin haistelun verran.

Ihmeen hyvin Femma on sopeutunut myös työssäkäymiseeni. Ainoa näkyvä muutos sen käytöksessä on herättely jo viiden ja kuuden välillä aamulla. Tämä on aika raskasta, mutta kai se tästä menee ohitse. Femman kanssa raskainta onkin ehdottomasti ollut tämä valvominen, Ässä oli siinä suhteessa paljon paljon helpompi. Aluksihan Femma meille tultuaan herätteli pitkin yötä. Ässä stressaantui pennusta ja ramppaili myöskin yöllä ja siitähän pentu aina innostui riekkumaan. Välillä meni jo tosi kivasti, mutta Ässän leikkauksen jälkeen heräiltiin sen törmäillessä tötterönsä kanssa pitkin seiniä. Tällä hetkellä Ässä osaa nukkua häiriintymättä pennusta, mutta Femma on nyt jostain keksinyt nämä aamuiset herätykset. Ennen sen kanssa sai nukkua sentään seitsemään. Saatampa seuraavaksi kokeilla laittaa pentupennelin nukkumaan portin taakse, jossei meno ala rauhottua.

Femma 16 vk ja nenäpunkki

Penneli kasvaa vaan, mutta tällä kertaa säkäkorkeutta ei ole tullut yhtään lisää. Vissiin takajalat ovat kasvaneet senkin edestä, sillä joissain kuvissa tyyppi näytti aika takakorkealta. Painoakin on kroppa saanut huimasti ja ompa se kasvattanut itselleen villahousutkin. Tällä hetkellä mitat siis edelleen 32 cm, mutta jo 6,9 kiloa!

Eilen käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia, mutta saatiinkin sen sijaan nenäpunkkilääkitys. Femma on jo muutaman päivän niiskuttanut, aivastellut ja saanut nenäpunkkitartunnalle tyypillistä "reverse sneezing" niiskutuskohtauksia. Niiden aikana pikkuisen pitää oikein mennä istumaan, kun niistämiseltä kuulostava ilman veto nenään alkaa sarjana. Varmuutta nenäpunkista ei kuitenkaan saatu, sillä siitä on vaikeaa saada näytettä. Niinpä on pieni mahdollisuus, että Femmalla olisi alkava kennelyskä, jonka takia vietetään nyt pari päivää hiljaiseloa. Penneli on kuitenkin ollut reipas iloinen itsensä ja niiskutukset ovat jo eilisen lääkkeen myötä vähentyneet, joten kauheaa huolta tässä ei ole. Rokotukset mennään hakemaan oireiden poistuttua, varmaan yritän varailla ne samalle päivälle Ässän fyssariajan kanssa.

Lopussa vielä kännykkäräpsyjä Femmasta ihmettelemässä heppaa ja meidän läheisen ankkalammen ihanat sorsat. Tirpat ovat alkaneet vetää kovin puoleensa.. Myös into kantaa kaikkea näkyy esimerkiksi Femman valloittamassa säkkituolissa, minne roudataan muun muassa harjoja, ruokakippo, kenkiä, vaatteita ja leluja.

 Ylpeä aarteiden keräilijä

Matka kohti arkea alkaa nyt!

Tänään Ässällä oli aika tikkien poistoon ja kontrolliin leikanneelle lääkärille. Etukäteen vähän jännitti, vaikka Ässän vointi antoi osviittaa leikkauksen sujuneen hyvin. Leikannelle lääkärille tuli ikäväksi este, mutta saatiin ortopediksi opiskeleva lääkäri katsomaan Ässän jalkaan. Ja uutiset olivat hyviä!

Lyhyesti referoiden kotiutusohjeita. Ässä käytti lääkärin mukaan jo hyvin jalkaansa (niinhän se tekee, paremmin kuin viimeleikkauksen jälkeen). Taivutellessa polvi taipui hyvin ja pysyi napakasti paikoillaan! Tämä oli se, mitä etukäteen jännitettiin, eli alkaako polvi leikkauksen jälkeen luksoitua toiselle puolelle tai jotain muuta menee pieleen. Nyt näyttää hyvältä sen suhteen, eli tavalliseen elämään palaaminen siintää aina vain lähempänä!

Jaba daba duu!

Kuntoutusohjeiksi saatiin neuvo varata fysioterapeutille aika (varasin jo parin viikon päähän), sekä lisätä kävelyä pikkuhiljaa Ässän kunnon mukaan (eli esim 5 min lisää per viikko kuten viimeksikin). 2 - 3 kk liikuntaa kytkettynä ja varottava liukastelua ja hyppimistä. Saatiin myös ohje yrittää vähentää kipulääkettä puoleen täydestä annoksesta, katsotaan miten käy. Viimeksihän se ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta tällä kertaa ei olekkaan toinen polvi enää rasitteena. Saatiin myös uusi Cartrophen-pistos ja kolme pistosta mukaan kotiin viikon välein annettavaksi.

Vielä pari päivää tylsä tötteröä päässä ja sitten koittaa vapaus!

Pätevä pikkulikka

Meidän saukko eli Femma on ollut varsin pätevä. Salo-visiitin jälkeen se on ilmeisesti keksinyt, että pissojen tekeminen ulos on huisisti kivempaa kuin sisälle. Vaikka en tiedä voiko vielä parin päivän jälkeen juhlia, mutta juhlin kuitenkin. Salossa pääsi niin näppärästi takapihalle milloin tahtoo, täällä kerrostalossa palvelusväki on liian hidasta ja pikkupenneli ehtii kyykkiä milloin missäkin. Salovisiitit siis kannattavat, siellä oppii sisäsiistiksi. Sen jälkeen on ollut yksi kokonaan pissaton(!!!) päivä ja kahtena jälkimmäisenä päivänä on tullut vain yhdet pissat sisälle per päivä. Aikamoista.

Femuli-Hemuli kävi tänään myös ensimmäisissä itsejärkätyissä Toko-treeneissään esittelemässä jälleen pätevyyttään. Meidän lisäksi oli vain yksi koirakko, mutta päästiinpä vähän harjoittelemaan kontaktia häiriössä. Penneli oli niin huisin hauska, namit ja lelujen repiminen oli kamalan kivaa ja toista koiraa sai käydä aika lähelläkin kiertelemässä sen häiritsemättä. Femmalla on myös hauska tapa tulla välillä tyrkyttämään lelua mun naamaan: "siis kato, mullon lelu, hei jee, lelu, oon pätevä, nääksää!" Istuminenkin onnistui, tosin olen onnistunut näköjään liittämään siihen myös hauskan käpälöillä läpsyttelyn. Eipä mene tokottelu liian totiseksi. Treenin jälkeen Femma pääsi rallaamaan päälle vuosikkaan kääpiösnautserin kanssa, joten kaikin puolin taisi olla aika mahtistreenit Femmankin mielestä. Nyt voinkin loppuillan keskittyä kouluhommiin riiviön vedellessä hirsiä.

On se vaan mahtava penneli.

"Siis meitsi on vaan niin pähee!"

Kukkiva kevät - 5 vrk

 Haavakuva 5 vrk, hyvältä näyttää jo!

Viikonloppu vierähti Salossa vapun jälkimainingeissa. Ässän vointi on ollut mitä loistavin, melkein liiankin hyvä. Se vain painaa menemään koivellaan ja hyppäsi tänään sänkyynkin. Paraneminen tuntuu tapahtuvan nopeammassa tahdissa kuin viimekerralla, kai liikkuminen on mukavampaa molempien polvien pysyessä paikallaan? Vähän siis pitää toppuutella menoa, mutta ennemmin näin päin kuin katsella kipeää koiraa. Torstaina on polvikontrolli, siellä kuullaan onnistuiko leikkaus yhtä hyvin mitä Ässän koheltaminen antaa ymmärtää.

Ohessa kaksi videota Ässästä, takapihalla oleilua (näkee vähän polven käyttöä) ja keväästä nautiskelua. Kuviakin on taas tullut räpsittyä, joten ne puhukoot puolestaan.

Käytiin retkellä Vaisakon luonnonvaraisessa tammimetsässä. Isoja lehtipuita, muitakin kuin tammia, sekä erilaisia kukkia. Femma pääsi mukaan retkeilemään.

Pystykiurunkannus

 Imikkä

 Sinivuokkoja

 Keltavuokko

Menossa mukana, loppuillasta vähän nukutti

Vappurieha - 2 vrk

Varoitus, tästä tulee varsin sekalainen päivitys. Ensin tärkein, eli onnentoivotus meidän pienelle kuusi vuotiaalle Ässälle! Vappuna syntyneelle ja sen myötä ilmeisesti luonteensakkin saaneelle hullunkuriselle väkkärälle. Vielä ei ikä paina ja pentumaista toheluuttakin on havaittavissa, mutta kyllä herra omasta mielestään on jo varsin Arvokas ja Tärkeä Hieno Mallikansalainen. Ainakin hönteille pikkupennuille.

Maailman paras kuusivuotias 

Femma pennelikin on juhlistanut vappua oikein urakalla. Eilen tehtiin retki Helvetinjärven kansallispuistoon chihutyttöjen Hillan ja Naavan kanssa. Naava on toipunut hienosti polvileikkauksestaan ja juoksutti Femmaa pariin otteeseen. Femma oli ihan onnensa kukkuloilla ja yritti pyydellä Naavaa juoksukaveriksi, vaikka eihän se vielä vikkeläliikkeistä Naavaa kiinni saanutkaan. Maasto oli haastavaa ylä- ja alamäkeä, kivikkoa ja suota, joten illalla oli ainakin yksi väsynyt spanieli kotona. Kolme kiinnittynyttä punkkiakin nypittiin Femmasta reissun aikana, ne tosin olivat tulleet jo aiemmalta Hervannan metsäreissultamme. Tuolla punkkeja ei näkynyt.

Mihin se meni?

Sieltä tulee!

Sainpas!

 Leiki mun kaa pliis?

 Jee!

Hilla antoi hönttien painaa ja keskittyi retkeilyyn

Video Femman ja Naavan rallista

Tänään vappurieha jatkui Femmalla edelleen, kun painuttii Tampereen keskustaan seuraamaan teekkareiden härvelikulkuetta ja muuta häppeninkiä. Siinä olikin pienellä ihmeteltävää, suuria ihmismassoja, kuulutuksia, metelöiviä joukkoja, musiikkia ja outoa käytöstä. Möreämmän miesäänen pitämät kuulutukset lähietäisyydeltä olivat aluksi kovin jänniä, mutta muita asioita ei kauheasti hätkähdetty. Bussissa oli kiva nukkua, jotta kotona pystyi taas vähän riehumaan.

Oma teekkarihattu hukkui jo muistaakseni viimevappuna, mutta sain lainata Villen yli-isoa lakkia. Takana härvelikulkueet tekevät lähtöä.

Oli myös toinen kulkue, jossa porukka tanssahteli ja soitti kovaa iloista musaa. Femma istui ja katseli. Eräs nainen ihaili sitä ja luuli englanninsetteriksi.

Keskustarundin jälkeen jatkettiin vapun viettoon Saloon, jonne Ässäkin pääsi mukaan. Sillä on ollut tänään ihan erilainen ääni kellossa. Aamulla kannoin sen pihalle ja se yritti jotain nostettaessa rähistä, mutta unohti mokoman kun ei sattunutkaan. Loppupäivän olen saanut sitä nostella ja kannella rauhassa vain pienellä ärinämuistutuksella. Ässä myös klenkkaa menemään erittäin hyvin ja on käyttänyt leikattua jalkaa jo tukena kävellessä. Se on myös maannut leikatun jalan päällä, eli kaikenkaikkiaan käyttää sitä jo paremmin kuin viimeleikkauksen jälkeen. Tuntuu kummalliselta, sillä tämänhän piti olla viimepolvea kivuliaampi? Varjopuolena Ässän haava on vuotanut hieman, liekö ärtynyt liiasta menosta. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan välttymistä tulehduksilta, mutta olen kyllä aika iloinen Ässän tämänhetkisestä voinnista.

 Video Ässän kävelystä, kovassa vauhdissa mennään kolmella jalalla, mutta hitaammassa maltetaan avittaa leikatulla jalalla. Päällä löysäksi säädetyt autovaljaat.

2 vrk leikkauksesta, vähän on haava vuotanut, muttei näytä muuten pahalta. Turvotuskaan ei ole enää yhtä paha.