Pää kolmantena jalkana

Tämä viikko on taas vaihdettu paikkaa ahkeraan ja sama tahti jatkuu.Viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhemmillani, missä Femma on salakavalasti alkanut saavuttaa jopa suosikkikoiran asemaa. Super-sylikoiran ominaisuudet ja rauhoittunut hihnakäytös (vaikka työtä vielä piisaakin) ovat parantaneet Femman osakkeita kummasti.

Kulunut viikko on sujunut niin, että jokainen yö on vietetty eri paikassa kuin edellinen. Tämän seurauksena Femma-raukka on saanut istua autossa oikein urakalla, mutta onneksi se tuntuu toipuvan ikävästä matkasta nopeasti. Seuraavat kaksi viikkoa ollaankin sitten autottomia ja kuljetaan julkisilla.

Pää kolmantena jalkana kuvaa myös hyvin Femman menoa metsässä. Irti päästyään se on aina täyttä vauhtia sinkoilemassa ympäriinsä riistaa hakien. Femman vapaanaolon kanssa on saanut paljon tehdä pohdintaa ja kokeiluja, että mikä toimii meillä parhaiten lähellä pysymisen kanssa. Ässän kanssa homma oli hyvin yksinkertaista, kun sillä ei ole mitään motiivia lähteä minnekkään. Rähinäongelmat teettivätkin sitten myöhemmässä vaiheessa töitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei niistä tässä sen enempää. Tällä hetkellä Femman meno näyttää tältä (tosin hanki aikalailla hidastaa vauhtia) ja olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen Femman lenkkeilyetäisyyteen.

Vähän on toisella fantsua kurvaila metsässä

Meillä lähelläpysymisen harjoittelussa avainasemassa taisi olla oma oivallus Femman lenkkeilymotiiveista. Femmalla on tasan kaksi asiaa päässä metsässä: missä menee Anne ja missä riista. Jos Annea ei tarvitse tarkkailla, on aikaa jäljittää riistaa enemmän. Parhaiten meillä onkin toiminut se, että metsässä ollessa liikutaan mahdollisimman paljon pois poluilta ja muutenkin kulkusuunta vaihtelee sinne ja tänne. Tällöin koira ei ikinä tiedä mihin omistaja kurvaa seuraavaksi ja sitä on vaan pakko seurailla. Pysyy kierroksetkin matalampana, kun ei voi koohottaa täysin reikäpäänä ympäriinsä. Kaikenlaista muutakin on matkan varrella tullut kokeiltua, mutta eipä ole puskassa rämpimisen voittanutta.

Loppuun on tosin sanottava, että Femma on ihanan helppo, mitä tulee koirakohtaamisiin. Se ei yleensä ole juurikaan kiinnostunut vastaantulijoista rähinämielessä eikä leikkimielessä. Asia, jota osaa arvostaa erittäin paljon Ässän rähinöiden ja pöhinöiden jälkeen. Irtokoiratilanteissa se on jopa hyödyllinen, sillä yltiöystävälliset moikkaamaan tulijat lähestyvät mieluummin Femmaa jättäen Ässän rauhaan, mikä on selvästi helpottanut Ässän oloa koirakohtaamisissa.

Videossa esiintyvää maisemaa on jo ikävä. Ihana plussakeli toi loskan ja jään, ja meidän Helsingin lenkkipuistomme on muuttunut hyiseksi uima-altaaksi. Onneksi tänään on lämpimässä sisähallissa aksaa. jei!

FemFem 2 vee!

Rakas pieni suloinen FemFem-Vati-Vatussi-Vatuli-pikkulikka-saukko-Femma täytti tänään huimat kaksi vuotta! Jo syksystä saakka on pieni Fem alkanut tuntua Isolta ja Aikuiselta koiralta enenemässä määrin (ainakin omasta mielestään) ja onhan tämä arkinen elämäkin Femman kanssa asettunut uomiinsa.

Femma tuli, kun tarve toiselle koiralle kasvoi liian isoksi ja päätös rodusta "cockeri sen olla pitää!" muotoutui. Jollain tavalla taisin hakea itselleni seuraavaa Ässää, ilman terveysongelmia ja ehkä hippusen sosiaalisemmalla luonteella. Tiesin, että erilainen se tulee silti olemaan ja onhan se ollutkin. Silti niissä on ihanan paljon samaakin, minkä voi parhaiten todeta seuraamalla niiden yhteiskiitoa metsässä hännät heiluen ja naama loistaen. Femma on onnistunut sulattamaan erikoisen herttaisilla sylikoiraominaisuuksillaan monta sydäntä, mutta hankalin pala on ollut Ässä. Kuitenkin juuri Femmasta on nykyisin Ässälle aivan hirveästi iloa ja pikkulikka taitaakin olla paapan paras kaveri.

Tältä näyttää lähes 2 v metsästä juuri rymistellyt Femma

Parin vuoden aikana Femulista on kehittynyt lupaava harrastuskoiran alku, jonka kanssa on aina hauska lähteä treenaamaan. Se on hyvin suloinen ja herkkä pieni sylikoira. Toisaalta se on myös kiihkeä ja nopea. Ässään verrattuna se on välillä hassun totinen otus, vaikka saa senkin tempauksia nauraa päivittäin. Lisäksi pieni sukkavaras pitää huolen, että parillisten sukkien määrä ei pääse kasvamaan liian suureksi.

Kuvakollaasi joululomalta

Nyt kun on rysähdetty takaisin arkeen lomilta (loma on loma vaikka vähän joutuisikin töitä tekemään), olisi oiva hetki kaiholla selata joulunajalta koottuja kuvia. Ihania pitkiä metsälenkkejä vaihtelevissa maastoissa ja keleissä, ilman suurempia aikatauluja. Loman parhaita puolia!

Kaksi ekaa kuvaa on jouluaaton lenkiltä. Jouluiset maisemat ja sillee.

Asiaankuuluvasti joulun jälkeen saatiin vihdoin tänne Etelä-Suomeenkin vähän pakkasta. Tässä vaiheessa koirien lomaan ei kuulunut juuri muuta kuin lenkkeilyä ja yleistä loma-arjessa mukana hössöttämistä. Ässä ehti olla pari viikkoa yksinään vanhemmillani, joten Femman seura piristi sitä aivan silmin nähden. Metsälenkit kuluivat Ässän sinkoillessa haltioituneena Femman vanavedessä ympäri metsiä ja sisälläkin niillä oli aivan omat juttunsa.

Lomalla tuli retkeiltyä myös sukuloinnin merkeissä Itä-Suomessa, jossa pakkasta alkoi pikkuhiljaa olla ihan kunnolla. Mökin jää oli jäätynyt umpeen ollen vain kevyen lumikerroksen peittämä, joten ihanien jäälenkkien lisäksi käytiin koirien kanssa myös luistelemassa. Yritin jättää Ässän siltä reissulta mökkiin, mutta lurjus oli livahtanut ovenraosta eikä tietenkään suostunut jäämään yksin rannalle ruikuttamaan. Liikuntaa siis kertyi aika reippaasti tällä reissulla kummallekin koiralle ja tulipa ulkona muutenkin vietettyä aikaa, ennenkuin kylmä alkoi haitata liiaksi oloa.

Vuosi 2015

Vuosi lähenee loppuaan ja alkaa olla aika perinteiselle vuosikatsaukselle. Olen aina hirveästi tykännyt tehdä vuosikatsausta, sillä on ihana katsoa taaksepäin kaikkea tehtyjä juttuja ja huomata menneensä eteenpäin - vaikkei siltä aina niin tuntuisikaan. Tämä vuosi on ollut hyvin vaiherikasta aikaa muuten kuin koirien osalta, joten niiden osalta on ehkä vähemmän kerrottavaa.

2015

Talvi

- Femma täytti 1 v

- Ässällä oli vielä kuntoutusprojekti vaiheessa. Välillä oli helpompia päiviä ja välillä todella vaikeita. Kipulääkkeellä taidettiin mennä hyvin pitkälti koko talvi ja mielessä kävi olisiko jo aika luovuttaa. 

- Jotain pientä aktivointia Ässälle yritin järjestää mm. muutaman lyhyen kaverilenkin muodossa

- Femman kanssa käytiin ainakin Tappien talviretkellä

- Harrastusrintamalla vietettiin vähän hiljaiseloa pääsykoelukemisen takia, vaikka blogia vielä tässä vaiheessa ehti näköjään päivitellä.

- Samaan aikaan aloitin päättötyöni tekemisen töissä.

- Koiratanssitreeneissä taidettiin käydä ja hyvin harvoin/satunnaisesti aksailemassa.

Kevät

- Pääasiassa koirille varmaan hyvin tylsää aikaa, sillä itse paahdoin pääsykokeisiin

- Ässä "parani" ! Kipulääkkeet lopetettiin kokonaan, eikä niitä siitä eteenpäin ole tarvittu kuin satunnaisia jaksoja. 

- Ässä alkoi lenkkeilemään enemmän ja laihtui vihdoin ihannepainoonsa

- Ässä täytti 7 vuotta

- Femma pääsi tervehtimään kissoja 

- Harrastukset täysin tauolla

- Ässä kävi jälleen selkä ja lonkkakuvissa ennen "parantumistaan"

- Femman autokammoon havahduttiin

Kesä

- Femma aloitti autotreenit, tosin menestystä ei halutunlaisesti saatu

- Femma kävi luustokuvissa loistavin tuloksin (A/A, 0/0 , 0/0 ja selkä ok)

- Femman kanssa oli suunnitteilla mejäkoetta, aksailua ja tanssia, mutta pistettiin viikkotreenit autotreenin takia paussille
- Ehdittiin me kuitenkin muutama jälki ajamaan 

- Mökkeiltiin yksi viikonloppu saaristossa
- Koirat uivat keleistä huolimatta useita kertoja viikossa.
- Femman vapaanaoloa piti tirppojen takia rajoittaa
- Itse olin töissä koko kesän ja sain tiedon opiskelemaan pääsystä
- Ässä oli edelleen loistavassa kunnossa

Syksy

- Muutto Helsinkiin

- Ässä oli pitkän pätkän äidillä hoidossa

- Vietettiin paljon aikaa myös Tampereella ja nautittiin metsälenkkeilystä

- Tutustuttiin uuden kotipaikan lenkkimaastoihin, molemmat koirat kotiutuivat loistavasti

- Femma aloitti viikottaisen aksatreenin ja meillä on ollut joka kerta siellä aivan huippukivaa!
- Käytiin myös tokotreeneissä

- Femman ekat juoksut alkoivat

- Femma matkusti pakon edessä aika paljonkin autolla ja se tuntuu sujuvan aiempaan verrattuna hienosti matkapahoinvointilääkkeen avustuksella.

- Ässällä kävi tassuhaaveri ja huulipoimut oirehtivat

- Itse aloitin opiskelut ja yrittäen samalla kursia päättötyötä kasaan

Kuluneesta vuodesta erityisesti on jäänyt mieleen Ässän loistavan hyvä vointi keväästä eteenpäin ja Femman hyvät terveystulokset. Myös huono omatunto on ehtinyt vaivaamaan kevään ajanpuutteen, myöhään huomatun Femman matkustuskammon tai kesän rajoittuneen vapaanapidon takia. Ihan tyhmää turhaa murehtimista, mutta siihen tuppaan välillä olemaan taipuvainen. Syksyllä mielessä on ollut paljon muuta (koulua, koulua, Tampere), mutta myös himuisesti iloa esimerkiksi meidän agilityn ryhmäpaikan takia. Hassua miten yksi tunti viikossa voi saada niin paljon iloa aikaan pienessä ihmisessä.

Olihan tässä vuodessa paljon tapahtumaa myös koirille, vaikka toisin ajattelin. Mitähän kaikkea kivaa sitä ensivuodeksi keksisikään?

Joululomalla tanssittaa

Vihdoin alkoi joululoma ja se tietää kosolti ylimääräistä energiaa koirankin kanssa touhuamiseen. Alkulomalla teen tosin vielä pientä sivuprojektia (kröhöm päättötyö), mutta loma onkin niin pitkä että ehtiihän tässä. Alkaneen joululoman kunniaksi ollaan saatu nauttia kivoista metsälenkeistä kavereiden kanssa ja käydä treenaamassa aksaa ja pitkästä aikaa vähän koiratanssiakin.

Speck Linet rivissä, eivät tosin mitään sukua keskenään. Eli Uni ja Femma, alhaalla erikennelin Nessi.

Meillähän olisi valmiiksi suunniteltu koreografia Femmalle, mutta muuton myötä tanssahtelut jäivät pois kuvioista. Nyt olen kuunnellut koko syksyn parin kaverin hehkutusta koiratanssin mahtavuudesta, joten olin ihan innoissani lähdössä kaverin mukaan koiratanssiharkkoihin.

Ollaan nyt kotona vahvisteltu muutamia temppuja. Tarvitsin kuitenkin apusilmäparia ohjelman alkuun, koska se ei vain luonnistu multa. Tehtiin tarvittavat muokkaukset ja innoissani halusin tehdä koko ohjelman osaamiltamme osin läpi välipalkkauksineen. Femma oli aivan liekeissä ja vauhti päällä aksaharjoituksien jäljiltä, joten hieman yliampuvaksi sähläilyksihän se meni. Mutta oli meillä hauskaa!

Mun treenailut ovat kyllä juuri tällaisia, että innostuksen kohde vaihtuu kausittain. Ei ehkä mikään hyvä asia, jos haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti kisaamaan tai edistyä ja kehityä pitkäjänteisesti jossain lajissa. Toisaalta jokaisesta lajista oppii jotain hyödyllistä ja harrastamisen tulee olla hauskaa, joten olkoot. Femman kanssa on niin kiva harrastaa!

Korpeen päin me ajetaan

Muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltämme Sipoon korpeen, kun kerrankin päästiin jonnekkin valoisalla kameran kanssa. Retkipaikalle mentiin milläkäs muullakaan kuin autolla.

Kirjoittelin Femman autoilusta pitkän tekstin, mutta se jäi hautumaan ja vanhentumaan blogin perukoille. Jotain päivitystä autoilusta olisi kuitenkin kiva kirjoitella, vaikka oikeastaan sen saralla ei ole mitään hirveän merkittävää mullistusta tapahtunut.

Tällä hetkellä Femma matkustaa takakontissa häkissä, sillä sen pitäminen turvavyövaljaissa ei ole turvallista. Nyt matkustus takakontissa on tuntunut sujuvan kohtuullisen hyvin, joskin Femma ei aina halua mennä sinne itse. Jotain pientä apua on lienee ollut postafen-nimisestä matkapahoinvointilääkkeestä, sillä sen myötä Femman läähätys/kuolaaminen automatkoilla on mielestäni lientynyt. Myös Femman olotila on tuntunut olevan ajomatkan jälkeen parempi, eli se ei ole autosta tullessaan enää niin stressaantunut eikä juo 10 litraa vettä siihen päälle läähätettyään koko matkan.

Olotila autoilun aikana ja jälkeen kuitenkin vaihtelee lääkityksestä huolimatta, enkä oikein tiedä miksi. Varmasti tähän vaikuttaa moni tekijä, kuten miten on ollut stressiä muista asioista lähiaikoina ja esimerkiksi oma stressini. Tai ehkä edellisen ruokailun ajankohta voisi vaikuttaa? Seuraillaan ja ihmetellään. Pääsääntöisesti matkustus tuntuu kuitenkin olevan ihan siedettävää. Harmiksi matkustelua tulee reilusti, joten kestettävä on.

Ikävän automatkustelun vastapainoksi on kerrottava jotain kivaa meidän aksatreeneistä. Keppitreeni Femman kanssa väheni huomattavasti kerrostaloon muuton jälkeen keppien jäädessä toiselle paikkakunnalle. Nyt kuitenkin kahdessa viimetreenissä ollaan tehty useampi onnistunut suoritus neljällä suorassa linjassa olevalla kepillä! Femma sai myös eilen kehuja hyvästä radan lukemisesta ja irtoavuudestaan. Miellyttävä ohjattava se on tällaisen osaamattomammankin käsissä, menee aika hyvin sinne minne pitääkin, vaikka ohjaukset olisi vähän epämääräisempiä. Syksyllä ollaan saatu treenata paljon erilaisia ohjauskuvioita mistä tykkään erityisesti.

Aksan lisäksi voi aina hömpötellä tokoa, temppuja tai muuta supertärkeää. Kuten jugurtti-purkin pitämistä nokassa! Tehtävää tietysti suoritetaan asiaan kuuluvalla vakavuudella, vaikka omistajan pokka ei ihan pitäisikään.

Kirjaanpa tähän loppuun myös, että Femma kävi tänään ensimmäistä kertaa hierottavana. Hyvältä näytti piski eikä löytynyt mitään ihmeempiä. Tasapainoinen, sopusuhtainen ja joustava lihaksisto, hyvät lähtökohdat siis jatkaa harrastuksia kuten ennenkin. Vasemman takajalan lihaksisto oli tosin oikeaa suurempi/kehittyneempi, mutta koska muuten koira oli niin tasapainoin niin eipä siitä tarvinne huolestua.

Stressitöntä tonttuilua

Viikonloppuna kuvailin joulukortteja varten pihalle ilmestynyttä tonttua sekä herra Tähtisädettä ( oli muuten aikamoinen näky tuo mr. tähtisäde riehuessaan ja haukkuessaan ympäri pihaa kimallukset kaulassa). Samalla tuli vietettyä sellaista ihanaa päivää, jolloin ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Päivä kului hyvän kirjan parissa ja metsälenkillä, ihanaa. Tähtisäteen jäädessä vastalauseita sadatellen jo joululomalle palattiin me Femman kanssa takaisin Helsinkiin vielä viikoksi.

Neiti tonttu yrittää ankarasti vihjata, että nyt vois treenata 2on2off:ia

Helsinkiin palatessa olikin kummallinen olo. Sellainen kevyt. Ei väsyttänyt ja kiirekkin tuntui lievittäneen. En heti muistakkaan, milloin olisin viettänyt päivän ilman askareita, suunniteltuja menoja, töitä tai kouluhommia, mutta hyvää se näytti tekevän. Jostain taas kumpusi kummallinen hinku alkaa treenata Femman kanssa kaikenlaista ja panostaa arkeenkin eri tavoin, kun nyt on menty useampi viikko tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Tästä fiiliksestä tykkään!

Monelle taitaa tämä joulunalusaika olla aika stressaavaa, kun pitää saada työt/koulu pakettiin ennen joululomaa (jos nyt edes on lomaa), ja sitä jouluakin varten pitää tehdä vaikka ja mitä järjestelyjä. Liiallinen stressi alkaa väjäämättä aiheuttaa mitä kummallisempia terveysoireita ja -ongelmia, sen sain minäkin yllätyksekseni huomata (enkä edes tajunnut olevani niin stressaantunut!) Välillä on pakko vaan höllätä. Liian usein ainakin itse hoen, että onneksi kohta on viikonloppu/joululoma, silloin sitten ehtii levätä, mutta niitä rentoja hetkiä olisi ihan hyvä saada sinne arkeenkin mahdutettua.

Ensivuotena lupaan ottaa rennommin! Sitä voisin toteuttaa viettämällä vaikkapa vihdoin viimein ensimmäisen viikonloppuni Helsingissä ainaisen reissaamisen sijaan.