Olen jo vähän aikaa miettinyt, että olisi kiva nähdä, miten Ässä suhtautuu vaikkapa variksen raatoon. Onko kiinnostunut, ottaako suuhun. Kialla sitten sattui olemaan varis ja päätön fasaani, (Fridahan sen pään innostuksissaan söi :D) ja hän kutsui meidät testaamaan niitä.
Ensin Kia veti Fridalle variksella jäljen. Koiraha juoksi samantien hienosti mutkitellen varikselle, nappasi suuhunsa ja kuljetti eestaas. Oli hienon näköistä menoa, tyttö näytti olevan ihan innoissaan mokomasta. Sen jälkeen heitettiin varis pussiin fasaanin seuraksi, ja annettiin kakaroiden leikkiä jonkinaikaa. Ässä kovin yritti pomotella Fridaa, ja haukkui niin, että toisella oli ihan niskakarvat pystyssä. Mokomakin elvistelijä, kyllä se vielä alakynteen jää, kun tytsy tuosta vähän kasvaa ;) Harjoiteltiin siinä pikkaisen luoksetuloa, sitten Kia vei Fridan sisälle, ja päästiin näyttämään Ässälle harakkaa ja fasaania. Aloitettiin variksella, jolla leikitettiin poikaa. Innostunut oli, ja kovin haisteli. Vähän otti suuhun siipeä, mutta ei muuten. Kun heittelin varista, niin juoksi perään ja jäi kiinnostuneena nuuskimaan. Fasaanista oli innostuneempi, yritti vähän syödäkkin. Suuhun ei kuitenkaan ottanut pahemmin. Harmi kun kamera jäi kotiin :(
No, aikahan siinä riensi riekkuessa, ja mulla tuli vähän kiire bussiin. Koira tosin ei suostunut tulemaan luokse, ennenkuin lähdin itse lätkimään. Oli niin hyvät fasaanihajut vielä siellä maassa. Siitä sitten hivenen myöhässä juostiin bussille, mutta eipä keretty. No, tulipahan kunnon ulkoilut, kun ensin käveltiin Kialle, riekuttiin siellä jonkin aikaa, ja käveltiin kotiin. 2,5 tuntiahan siinä yhteensä meni, ja kyllä Ässä nyt onkin rauhaksiin lopun iltaa.
On meillä kyllä elukat oppineet monenlaisia taitoja. Ässä osaa vahtia: öisin se aina herää pieniin ääniin, kuuntelee, ja sitten herättää minut jos tarpeellista. Jos joku kävelee käytävässä, Ässä ei reagoi, mutta jos joku hiipii, niin poika herättää minut. Herätys tapahtuu erikoisella "voh" haukahduksella, jota se toistaa kunnes herään.
Myös marsuilla on "uusia" taitoja, joita testattiinkin viimeyönä iloisesti. Marsuilla kun on eräs erikoinen ääntelytapa, jonka syytä kukaan ei tiedä. Marsut vain päästävät sitä ääntä joskus, jolloin muut marsut yleensä rauhoittuvat kuuntelemaan. Lieneekö jotain marsulaulua. Ääntä kutsutaan sirkutukseksi, ja sen sanotaan muistuttavan linnun sirkutusta. Minusta nuo meidän marsut kuulostavat kylläkin enemmän natisevilta renkailta. No, kuitenkin. Sirkutus on vähän "mystinen" juttu, ja olen aina halunnut kuulla sen. Väinö on todistettavasti kerran sirkuttanut, mutta en ollut silloin kuulemassa. Pari päivää sitten kuulin kuitenkin pienen laulunluikautuksen, ja olin haltioissani. Vähemmän haltioissani olin serenadin alettua viimeyönä. Ja sehän kun ei meinannut ottaa loppuakseen. Toisen mukavan herätyksen pojat soivat minulle karkaamalla häkistä yöllä, niin että sain onkia heitä tietokoneen takaa unenpöpperössä. Toivottavasti tämä yö sujuu vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Loppuun hieno videonpätkä Ässästä, joka kauniisti säestää Äitini viulunsoittoa :D Sain Ässältä pahan mulkaisun, kun en osallistunut lauluun. Loppu alkaa kuulostaa jo aika turhautuneelta, kun se vingutus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti