keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Marsupallo ja uusivuosi

Olen tässä viimeaikoina huomannut, että Ässästä on tullut enemmän "yhden ihmisen koira", kuin ennen. Nuorempana se oli lähes yhtä innoissaan tekemässä vaikka mitä kaikkien kanssa, minun kanssani ehkä eniten, kun kuitenkin vietin Ässän kanssa eniten aikaa puuhaillen kaikkea. Nykyisin se on enemmän ottanut minut semmoiseksi, jonka kanssa aina puuhaillaan kaikkea kivaa. Kun äiti on lähössä lenkille Ässän kanssa, niin poika ei ole juurikaan innoissaan. Minun kanssani se taas riekkuu, että "jee jee ulos jee mennään jo!". Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että äiti vetää Ässän kanssa aina saman lenkin ja minä vedän eri paikoissa ja usein metsässä koira vapaana. Muutenkin Ässä tuntuu tottelevan mua paremmin, ja välillä se seurailee mua ympäri taloa. Kun olin päivän laivalla, joutui äiti ulkoiluttamaan Ässän kokonaan. Hän sanoi, että isä oli joutunut työntämään koiran pihalle, kun sitä ei muuten olisi huvittanut tulla. Ehkäpä Ässä luuli, että joku ryöstää talon kun minä tai se ei ole vahtimassa :D

Ässästä on tullut ovela. Nyt lomalla olen iskenyt koiralle ruoan heti kun herään, koska nukun niin pitkään (10-11). Nyt se onkin oppinut, että kun minut herättää, niin voi saada ruokaa. Niinpä tänään aamulla se vinkui "pissalle" kuudelta ja yhdekältä. Hieman läpinäkyvää tosin, kun Ässä ulko-oven sijaan ryntää keittiöön tuijottamaan intensiivisesti ruokakuppiaan. Nyt sovin iskän kanssa, että tulee päästämään koiran huoneestani aina kun herää. Ja sitä ennen en sitä ulos päästä, vinkui kuinka paljon tahansa. Tosin parhaassa tapauksessa Ässä vinkuu takaisin huoneeseeni syötyään, minun vielä nukkuessani siellä. Vaikka onhan tässäkin se etu, ettei tule nukuttua liian pitkään.

Tänään ulkona Ässän kanssa käydessäni vähän jännitti. Tänään kun on uusivuosi, niin ihmiset tuppaa niitä raketteja ampumaan. Ja usein jo ennen kuutta, jolloin vasta on luvallista ammuskella. Ässä ei kylläkään parille kaukaiselle pamaukselle korvaansakkaan lotkauta, mutta en voi olla miettimättä niitä, joiden koirat ovat paukkuarkoja. Taitaa siinä jäädä päivän lenkit kokonaan väliin, ellei sitten jo ihan aamulla aikasin lähde lenkkiä vetämään. Minä suhtaudun ainakin uudenvuoden sujumiseen luottavaisesti, sillä Ässä ei tunnu paria paukausta pahemmin hätkähtävän. Että musaa vaan päälle ja luu jyrsittäväksi, eiköhän se tuossa mun vierellä pötköttäen pärjää. Itse jätän tämän päivän menemiset väliin, niin on Ässällä seuraa. Ja kyllähän maanantaisella laivareissulla tuli jo juhlittua tarpeeksi, niin voin aivan hyvin istua tänään kotona syömässä hedelmäsalaattia ja nörtteillä koneella myöhään yöhön :)

Mutta nyt nopeasti marsu-uutisia! Tämä on nyt lähes suora kopion marsut.net foorumin päiväkirja-osioon kirjoittamasta selostuksestani, koska en jaksa kirjoittaa samaa uusiksi. Joten tässä tulee!

Meillä oli sitten marsupallo pyörinyt edellisiltana minun poissaollessani (marsupallo= marsut tappelevat, ja pyörivät pallona toisissaan kiinni). Veetin ja Väinön välillä on sitä kitkaa nyt ollut, kun ennen Veeti on saanut tehdä mitä huvittaa, ja Väinö ei ole paljoakaan jaksanut pitää jöötä. Nytkun pikkuinen Masi saapui talouteen, on Väinöstä tullut paljon topakampi, ja sillä ja Veetillä on paljolti ollut kinaa. Veetihän ei helpolla alistu, kun ennen on saanut kukkoilla vähän miten tykkää, joten marsupallo siitä sitten seurasi. En kuitenkaan ainakaan vielä erota poikia, koska näyttää siltä, että sana meni perille. Veeti on nyt sangen nöyrää poikaa Väinön edessä. Mutta jos vielä kerran ottavat yhteen, niin sitten kyllä isken aidan väliin, ja Veeti saa oman yksiönsä aitauksessa. Aitaus on nyt kokoajan auki, että Veeti pääsee karkuun tarpeen tullen.

Väinö näyttää olevan hyvässä kunnossa, en löytänyt siitä yhtäkään naarmua. Veetillä oli korvassa haava, mutta aamulla huomasin myös toisen seikan: etuhampaat olivat katki juuresta asti. Poika oli varmaan iskenyt ne johonkin eilen nujakoinnin aikana. :( Illalla en huomannut tätä ollenkaan, koska se näytti siltä, että söi. Kun tänä aamuna sitten katsoin tarkemmin, niin huomasin, että eihän se mitään sinne suuhunsa pistä! Yritti kovin, muttei raukka pystynyt :(

Nyt Veeti on siis tukiruokinnassa osittain, sillä se ei pysty kunnolla syömään. Ohuet pienet heinänkorret menee, mutta pelletit ja tuoreruoka ei. Annan siis pari kertaa päivässä tukiruoka-satsin, niin saa siinä samalla päivittäiset c-vitamiinitkin. Painoa seurailen nyt, ettei pääse laihtumaan. Kamalan näköiset ne ylähampaat, kun siinä on vain nysä, jolla ei mitään purra. No, ainakin Veeti näytti oppivan läksynsä. Väinön tullessa lähelle toinen kipaisee karkuun, eikä yritäkkään uhitella. Pari kertaa Väinö on vielä sitä ajellut takaa, mutta aika rauhaksiin nuo nyt tuolla ovat. Väinön ei tarvitse kuin tulla lähelle, niin Veeti väistää heti nöyrästi. Masi on tietenkin ihan liimautunut nyt Väinöön, kun hän on niin uljas ja mahtava laumanjohtaja.

Loppuun toivotan vielä Hyvää Uutta vuotta kaikille!


..ja laitan pienen videon Killestä syömässä, jos jotakuta nyt kiinnostaa nähdä, miten kurkku katoaa kilpikonnan vatsaan :)


Ei kommentteja: