Seuraaminen ei olekkaan ihan hanurista?

Eilen oli taas tokotusta, ja olipa vallan mukavaa. Alan kokoajan enemmän ja enemmän innostua tuosta. Aiheina oli nouto, hyppy, ruutu, seuraaminen, liikkeestä seis ja paikalla istuminen. Kokonaisuutena reenit meni aika putkeen, ja hokasinpa taas uusia asioita. Tulee vaan helposti tehtyä vähän liikaa, kun reenit kuitenkin kestää tunnin. Mielummin tekisi sillai, että reenaa-> taukoa ja odottelun harjoittelua -> reenaa-> taukoa jne. Ettei vaan hinkkaa ja hinkkaa jotain koiran kyllästymiseen asti. Eilen vähän hinkuttelin taas seuraamista, mun suurin pahe. Mutta ihmekyllä Ässä jaksoi tehdä, ja tajusinpa seuraamisesta aivan ihmeellisen asian.. Sehän osaa seurata!

Muttajoo, jos vähän kertoilen muusta, ennenkuin jaan ihmeellisen älyväläykseni tuon seuraamisen parista. Noutoa harjoiteltiin ekaa kertaa puisella kapulalla, ja eihän se sitä suussaan halunnut kantaa. Sitten opeteltiin sen suuhun ottamista, ja toi se lopussa sitä askeleen verren mullepäin. Pitääkin kipaista kauppaan hakemaan tuollainen noutokapula, että saadaan reenejä jatkettua.. Hypyn harjoittelu meni huonosti, kun odotin tuon osaavan enemmän kuin osasi. Sitä pitää treenata kotona. Ruutu meni ihan jees ja paikalla istuminen oli mainio! Alussa vähän kyyläili muita koiria ja oli himpun levoton, mutta lopussa katse oli kuin nauliutunut muhun. Istui 2 min ja palkkasin joku 3 kertaa. Pysyin siinä 5m päässä tai lähempänä, mutta kävin kerran kauempanakin. Liikkeestä seis menee jo ihan hyvin, tosin siihen tarvittais joku viereen katteleen, että korjaako se vaan asentoa vai ottaako ylimääräisiä askeleita.

Mutta sitten se seuraaminen.. Meidän ikuinen ongelma, ainakin ollut. Eilen reeneissä tein sellaista, että en käskenyt seuraamaan, vaan aloin vaan kävellä ja kehuin katsekontaktista. Ja sehän tarjosi sitä, ja seuraaminen oli parempaa eikä katkennut! Saatoin pitkiäkin (taisiis meille pitkiä) matkoja kävellä Ässän kanssa, ja se napitti ja napitti. Välillä saattoi vilkaista jotain, jos jotain tapahtui. Mutta annas olla kun sanoin "seuraa".. Ässä selkeästi hieman hermostui, tuhahti, vilkaisi ensiksi maahan, sitten alkoi napittaa innottomammin, tiputtaa katsetta, katsoo mua, alkaa innottomasti katsella muualle.. Että sellaista. Kouluttaja totesi, että koira selkeästi osaa asian, mutta ei ehkä ihan tiedä mitä vaadin seuraa-käskyllä.

Itse tulin siihen tulokseen, että tämä on nyt sitten niiden monien turhautuneiden tuntien satoa, kun yritin Ässää kireänä ja ärsyyntyneenä saada oppimaan kunnon seuraamista, ja sitten tahkottiin ja tahkottiin ja tahkottiin vaan, ja minä vaan hermostuin, kun etenin liian nopeasti eikä se mielestäni osannut. Ja nyt Ässälle on sitten jäänyt sellainen inhotus sitä kohtaan. Vaihtoehtoina taitaa siis olla vain toisen käskyn opetus, tai seuraamisen siedätys. Tällä hetkellä kokeilen siedätystä niin, että kun Ässä käskemättä seuraa hyvin sanon iloisesti seuraa ja heti namia jossei laske naamaansa inhotuksesta. Katsotaan miten lähtee toimimaan..

Kauhea hinku tokoilla! Tänään piti olla vapaata eilisten reenien jälkeen, mutta tekis mieli nyt tota seuraamista ja noutoa ainakin reenata. Ja ruutua. Ja hyppyä. Ja okei kaikkea muutakin. On niin ihanan rentoa ja vaihtelevaa nyt, ja molemmilla on kivaa.

Ässä muuten kävi tänään heittämässä talviturkkinsa.. En olisi vielä uskonut. Jääthän eivät ole edes järveltä lähteneet, mutta sivupuro virtasi jo kivasti auki.. Jäin sitä katselemaan, kun pohjaan asti näkyi, ja potkiskelin lumipaakkuja. Hetken päästä sinne hujahtaa risu, ja Ässän silmiin syttyi kiilto.. Niinpä se rauhallisen varmasti lipui jokeen risuaan metsästämään, mokoma hupsu. Onneksi kotiin oli vain 10min matka.

ps. kyllä se kevät tännekkin tulee