Pikkupakkaset

Nyt on se pakkanen tullut vihdoin tännekkin. Itse saa ruveta vetämään enemmän vaatetta niskaan, ja Ässäkin saa loimen yllensä ainakin hihnalenkeille. Ässä on ihan hulluna jäätyneisiin lammikoihin, jäätä on niin kiva rikkoa ja pureskella. Lunta odotessa, sen jahtaamisesta se vasta riemastuukin.. Varsinkin nyt, kun lehdet ovat jäätyneet tylsästi maahan kiinni.



Vein tänään Ässän pissanäytteen eläinlääkärille, joka soitti iltasella tietoja. Ph-arvot ovat kuulemma normaalit, joka ehkäisee kiteiden muodostumista. Mitään poikkeavaa ei ollut, paitsi että ihan vähän oli sellaista sakkaa, kiteiden alkua. Tilannetta pitää nyt seurailla, josko menee pahemmaksi. Eräästä blogista sain idean syöttää C-vitamiinia, josta kysyin eläinlääkäriltä. Hän sanoi, että Ässän tapauksessa siitä ei liene apua, koska sen tarkoitus on happamoittaa virtsaa ja Ässällä se on jo hapan. Eipä siitä kuitenkaan haittaakaan ole, joten suositteli kokeilemaan, meillä kun on noita marsujen C-vitamiini jauheita. Voisin myös ruveta loimittamaan Ässää jo pienemmillä pakkasilla, kun nämä pissajutut tuntuvat aina kasaantuvan näihin kylmiin aikoihin.. Mielessä on myös pyörinyt raakaruokinnan aloitus, koska ruokahan vaikuttaa kiteiden syntyyn. Sillä saisi sitten paremmin kontrolloitua tuon syömisiä, joten ehkäpä siitä olisi meille apua.



Cleon hakupäivä on nyt sovittu, se on 30pv. tätä kuuta. Ostin juuri huuto.netistä koirien makuupedin halvalla Cleoa ajatelle (tämän tyylinen), siihen voi sitten laittaa vanhoja Ässällä olevia tyynyjä. Salosta ajattelin käydessäni tuoda pari ylimääräistä koirankuppia, uusia voi sitten ostella myöhemmin, kun löytää kivoja. Onhan Salossakin nyt jokunen kuppi kuitenkin oltava. Pantaa tai valjaita en ole vielä ostanut, ne on helpompi sitten sovittamalla katsoa. Ennen Cleon tuloa pitää vielä siirtää marsut aitauksista häkkeihin ja kyhätä verkkokansi tuohon Killen terraarioon, että on muutkin asukit sitten turvattu. Jonkun verran on tullut myös yhdistyksen yhdyshenkilön ja Cleon hoitajan kanssa juteltua Cleon tulosta ja kaikesta siihen liittyvästä, esim. yksinoloon totuttamisest. On tämä odotuksen aika vaan aika jännää :)



Jokunen sanaen myös meidän perheen pienimmistä pitkästä aikaa. Kille-herra-kilpikonna laitettiin puolittaiselle talvihorrokselle, mutta hänpä ei moiseen suostunut. Viikon verran nousi sitkeästi sätkyttelemään lampun alle, kunnes annoin periksi levon suhteen. Koitetaan uudestaan pakkasten kunnolla tultua, kun kämpän lämpö on alhaisempi.

Marsusille taas ei mitään uutta tai ihmeellistä (meillähän on nykyisin enää kolme marsua, kun Masi ja Momo muuttivat pois). Väinö on laihtunut aika luiseksi, mutta vielä se jaksaa painaa menemään. Seuraillaan papan tilannetta, jos laihtuu liiaksi pitää tehdä ratkaisuja, mutta toistaiseksi ainakin jaksaa vielä ihan hyvin. Häkkikaverilla Kanasella on ollut muutama silmätulehdus, mutta muuten neiti voi ihan hyvin. Veeti-veli taas on myös hieman rauhoittunut, mutta on yhä pulska itsensä. Mietinnän alla on, mitä tapahtuu Väinön mentyä. En haluaisi Kanaa pitää yksin, enkä Veetiä ainoana marsuna, joten jotain päätöksiä on silloin tehtävä.