Cleo on tuo oikeanpuoleinen.Cleoon päädyttiin, kun aluksi halusin toisen koiran. Ässän takia halusin vanhemman nartun, koska ajattelin toimeentulemisen olevan helpompaa. Lisäksi en halunnut toista "kakaraa", vaan rauhallisemman koira. Harkitsin myös suomalaista koditonta koiraa, mutta en löytänyt kriteereihini sopivaa + olen sen verran epäileväinen, että olen varma jokaisen vanhan koiran olevan kuolettavan sairas, kalliilla lääkityksellä tai nuoremman kohdalla muutenvain käytöshäiriöinen, joka jää entiseltä omistajalta "vahingossa" mainitsematta. Kukapa luopuisi vanhasta kiltistä koirastaan syyttä? Paitsi jos on oikeasti se allergia tai muu ongelma.
Tietysti Cleonkin kanssa hyvinkin varmasti voi tulla omia ongelmiansa, mutta niihin ainakin olen valmistautunut. Lisäksi se tulee ensiksi koeajalle, joten jos Ässän kanssa syttyy ilmiriita tai Cleo ei millään sopeudu kerrostaloelämään, niin emme ole hirveässä pulassa. Tietysti haluaisin hirveästi, että se sopeutuu, ja esim. yksinolon totuttamiseen olen varautunut mielestäni hyvin, mutta ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.
No mutta, asiaan. Tänään ajeltiin Cleoa tapaamaan, ja jo pihan eteen ajaessamme ja Cleon portille jolkutellessa olin myyty - ihanampi kuin kuvissa! Se tosiaan on n. 47 cm ja 17kg, mutta jotenkin olin kuvitellut sitä hieman isommaksi. Aikalailla Ässän kokoinen se on, vaikkakin vankempi. Vanha Rouva päästettiin meitä tervehtimään, ja kiltin rauhallisesti se tuli nuuhkimaan meidät läpi. Neitiä sai silitellä miten halusi, se ei yhtään arastellut. Villen mielestä käyttäytyi paremmin kuin Ässä, joka suunnattomalla innolla syöksee ihmisiä päin. :D Muutenkin oli vaikea uskoa, että tämä koira on joskus ollut katukoira ja viettänyt 5 vuotta tarhalla.. Hampaat tosin olivat surkean näköiset, häkin kalvamisesta lienee menneet. Ja korvassa oli reikä, koska tarhalla steriloidut koirat merkitään muovisella korvalapulla. Silti olin ihan myyty, ja kuulemma koko tapaamisen ajan kyttäsin Cleoa jäätävä virne kasvoillani.
Koirien tutustuttaminen aloitettiin hihnalenkillä. Kun avasin takakontin, Cleo hyppäsi into piukeana takalootaan, ja Ässähän veti hirveät rähinät "minun auto perkule!". Cleo lähti menemään, ja me Ässän kanssa kuljettiin perässä. Aluksi Ässä haukahteli ja meni hirveää vetoa Cleon perässä. Kyllä se siitä sitten kävellessä rauhoittui, ja hakeutui ojanpenkkoja haistelemaan. Sitten käännyttiin takaisin, jolloin käveltiin jo rintarinnan. Cleoa ei päästetty Ässän luo (ei kyllä hirveästi yrittänytkään), ja Ässäkin oli aika neutraalina. Välillä vilkaisi Cleoa ja yritti ottaa jonkun hermostuneen juoksupyrähdyksen.
Pihalle päästyämme alkoi hihnassa haistelu. Ässä haisteli ensin ihan kiltisti, ja veti sitten hirveet rähinät, johon Cleo kyllä vastasi. Vetäisin Ässän pois, ja rauhoittui. Aika usein tekee noin, että ensin haistelee kiltisti ja sitten rähähtää, kun on niin epävarma olo. Kun mitään ei tapahtunutkaan, niin Ässä ei enää rähissyt. Välillä haukkui, mutta sävy ei ollut enää niin paha. Cleoa ei päästetty Ässää hirveästi haistelemaan, ettei Ässä hermostuisi. Muutenkin Cleo suhtautui Ässään aika rauhallisesti ja kohteliaasti, ja antoi Ässän olla.
Tämän jälkeen päästettiin koirat pihalle vapaaksi, ja Ässä lähti vain hajujen perään. Eivät juurikaan kiinnittäneet enää toisiinsa huomiota, välillä vähän kävivät haistelemassa. Ässä kyllä rähähti vähän, jos Cleo tuli liian lähelle vahingossa. Lopussa Ässä jo kulki aika läheltä Cleoa, joten selkeästi luotti paremmin, ettei toinen yhtäkkiä hyppää päälle. Saatiin siis ihan hyvä alku yhteiselolle, mutta asia on tietysti eri, kun Cleo tulee meille kotiin.. On Ässä ennenkin kyllä sietänyt muita tuttuja koiria kämpässään, joten luulisin sen menevän ihan hyvin ja luottamuksen saavutettua varmaan kaverustuisivatkin. Mutta sen näkee sitten. Cleon otto mennee marraskuun lopulle, joten hetki on aikaa vielä valmistautua uuteen asukkaaseen.
Nähtiin Cleon kotona myös kaukasianpaimenkoira tarhassaan. Kunnioitettavan oloinen koira, vaikka jo tosi vanha olikin. Rescue-tapaus myöskin, kuulemma niin pahasti kohdeltu ettei vieraita siedä ainakaan heti. Siellä se tarkasti vartioikin, erityisesti Ässää. Jännä huomata, miten Ässä suhtautui tähän koiraan. Yleensä se menisi räyhäämään moiselle aidan takana kyttäävälle, joskus jopa kiinni aitaan, jos on pelottava niin kauemmas. Nytpä ei vartijakoiralle monta sanaa herunut, ja välimatkakin oli päälle 5 m. Ei siinä, ei itsellekkään tullut mieleen mennä lähemmäs katsomaan. Mutta mielenkiintoista oli kuulla enemmän vartijakoirista ja nähdä niitä, ovat ne vaan niin eriliaisia siitä, mihin on tottunut.
Mutta ei enempää tällä erää, huomenna lähdemme kaverin kanssa lemmikkimessuille turistiksi! Saapa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan uutta asukasta varten, vanhoja tietenkään unohtamatta.
Tietysti Cleonkin kanssa hyvinkin varmasti voi tulla omia ongelmiansa, mutta niihin ainakin olen valmistautunut. Lisäksi se tulee ensiksi koeajalle, joten jos Ässän kanssa syttyy ilmiriita tai Cleo ei millään sopeudu kerrostaloelämään, niin emme ole hirveässä pulassa. Tietysti haluaisin hirveästi, että se sopeutuu, ja esim. yksinolon totuttamiseen olen varautunut mielestäni hyvin, mutta ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.
No mutta, asiaan. Tänään ajeltiin Cleoa tapaamaan, ja jo pihan eteen ajaessamme ja Cleon portille jolkutellessa olin myyty - ihanampi kuin kuvissa! Se tosiaan on n. 47 cm ja 17kg, mutta jotenkin olin kuvitellut sitä hieman isommaksi. Aikalailla Ässän kokoinen se on, vaikkakin vankempi. Vanha Rouva päästettiin meitä tervehtimään, ja kiltin rauhallisesti se tuli nuuhkimaan meidät läpi. Neitiä sai silitellä miten halusi, se ei yhtään arastellut. Villen mielestä käyttäytyi paremmin kuin Ässä, joka suunnattomalla innolla syöksee ihmisiä päin. :D Muutenkin oli vaikea uskoa, että tämä koira on joskus ollut katukoira ja viettänyt 5 vuotta tarhalla.. Hampaat tosin olivat surkean näköiset, häkin kalvamisesta lienee menneet. Ja korvassa oli reikä, koska tarhalla steriloidut koirat merkitään muovisella korvalapulla. Silti olin ihan myyty, ja kuulemma koko tapaamisen ajan kyttäsin Cleoa jäätävä virne kasvoillani.
Koirien tutustuttaminen aloitettiin hihnalenkillä. Kun avasin takakontin, Cleo hyppäsi into piukeana takalootaan, ja Ässähän veti hirveät rähinät "minun auto perkule!". Cleo lähti menemään, ja me Ässän kanssa kuljettiin perässä. Aluksi Ässä haukahteli ja meni hirveää vetoa Cleon perässä. Kyllä se siitä sitten kävellessä rauhoittui, ja hakeutui ojanpenkkoja haistelemaan. Sitten käännyttiin takaisin, jolloin käveltiin jo rintarinnan. Cleoa ei päästetty Ässän luo (ei kyllä hirveästi yrittänytkään), ja Ässäkin oli aika neutraalina. Välillä vilkaisi Cleoa ja yritti ottaa jonkun hermostuneen juoksupyrähdyksen.
Pihalle päästyämme alkoi hihnassa haistelu. Ässä haisteli ensin ihan kiltisti, ja veti sitten hirveet rähinät, johon Cleo kyllä vastasi. Vetäisin Ässän pois, ja rauhoittui. Aika usein tekee noin, että ensin haistelee kiltisti ja sitten rähähtää, kun on niin epävarma olo. Kun mitään ei tapahtunutkaan, niin Ässä ei enää rähissyt. Välillä haukkui, mutta sävy ei ollut enää niin paha. Cleoa ei päästetty Ässää hirveästi haistelemaan, ettei Ässä hermostuisi. Muutenkin Cleo suhtautui Ässään aika rauhallisesti ja kohteliaasti, ja antoi Ässän olla.
Tämän jälkeen päästettiin koirat pihalle vapaaksi, ja Ässä lähti vain hajujen perään. Eivät juurikaan kiinnittäneet enää toisiinsa huomiota, välillä vähän kävivät haistelemassa. Ässä kyllä rähähti vähän, jos Cleo tuli liian lähelle vahingossa. Lopussa Ässä jo kulki aika läheltä Cleoa, joten selkeästi luotti paremmin, ettei toinen yhtäkkiä hyppää päälle. Saatiin siis ihan hyvä alku yhteiselolle, mutta asia on tietysti eri, kun Cleo tulee meille kotiin.. On Ässä ennenkin kyllä sietänyt muita tuttuja koiria kämpässään, joten luulisin sen menevän ihan hyvin ja luottamuksen saavutettua varmaan kaverustuisivatkin. Mutta sen näkee sitten. Cleon otto mennee marraskuun lopulle, joten hetki on aikaa vielä valmistautua uuteen asukkaaseen.
Nähtiin Cleon kotona myös kaukasianpaimenkoira tarhassaan. Kunnioitettavan oloinen koira, vaikka jo tosi vanha olikin. Rescue-tapaus myöskin, kuulemma niin pahasti kohdeltu ettei vieraita siedä ainakaan heti. Siellä se tarkasti vartioikin, erityisesti Ässää. Jännä huomata, miten Ässä suhtautui tähän koiraan. Yleensä se menisi räyhäämään moiselle aidan takana kyttäävälle, joskus jopa kiinni aitaan, jos on pelottava niin kauemmas. Nytpä ei vartijakoiralle monta sanaa herunut, ja välimatkakin oli päälle 5 m. Ei siinä, ei itsellekkään tullut mieleen mennä lähemmäs katsomaan. Mutta mielenkiintoista oli kuulla enemmän vartijakoirista ja nähdä niitä, ovat ne vaan niin eriliaisia siitä, mihin on tottunut.
Mutta ei enempää tällä erää, huomenna lähdemme kaverin kanssa lemmikkimessuille turistiksi! Saapa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuu mukaan uutta asukasta varten, vanhoja tietenkään unohtamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti