Osallistuttiin putkiluokkaan, joka meni ihan ok, vaikka unohdinkin yhden putken. Sitten osallistuttiin ihan mölliluokkaan, ja rata ei ollut hassumpi. Meillä vain alkoi rata huonosti, sillä Ässä karkasi odottamasta (ilmeisesti tein jonkun kädenliikkeen, jonka tulkitsi väärin), ja kun käännyin hämmästyneenä sitä päin, se hämmästyi ja rysäytti päin ensimmäistä estettä. Niinpä loppuradan Ässä meni vähän hyppyjä luimistellen, ja parista mentiin ohi. Otin sitten uusinnan, jossa ei suostunut menemään sitä ensimmäistä hyppyä, jolloin otin sen namilla. Siinä vaiheessa taisin heittää hanskat tiskiin, koska loppurata meni vähän sinne päin minun toheloidessa.. Itse rata ei kyllä niin vaikea ollut, joten vähän harmitti. Mutta uusinta oli hyvä, ettei ainakaan mitään kammoa jäänyt tilanteesta!
Radalla meni odotettua paremmin, Ässä ei ollut kuin puulla päähän lyötynä. Asiaa auttoivat tietysti tuttu halli ja aidattu rata-alue. Putkirata meni kuin treeneissä, mutta nuo muut radat Ässä pikkaisen haahuili. Syynä tosin taisi olla epävarmuus esteen rämähtämisestä ja väsymys, kun eka kerta meni kuitenkin niin hyvin.
Kisoissa oleminen oli myös mainiota treeniä Ässän totuttamiseen hälyä varten. Ensin se oli virtaa täynnä ja haukkui joillekkin koirille. Sitten se kyllästyi/turhautui, ja haukkui kokoajan myös seinille. Lopulta se väsähti, lopetti haukkumisen, ja istahti katselemaan maailman menoa. Kolme tuntia me siellä oltiinkin, kolme rataa juostiin läpi, ja vihdoin se rauhoittui. Eli kyllä se osaa olla kiltistikkin. Nyt vaan lisää tälläisiä! Loppuvaiheessa se sai medi-möllit voittaneelta treeniryhmäkaveriltani luun, jota jäysti mistään piittaamatta loppuhetken, joka siellä oltiin. Ja luu suussa käytiin myös pissalla, käveltiin autoon ja autosta kotiin omaan petiin. Hölmöläisen kisapalkinto <3 Ässä kyllä kovasti himoitsi ykköspalkintona ollutta ruokasäkkiä, jospa se motivoisi sitä parempiin suorituksiin! :D
Lunta on ollut edelleen enemmän ja vähemmän, ja olipa yhtenä päivänä viereinen järvikin saanut jääpeitteen!
Mulla on ollut ongelmia kotikutoisten keppieni kanssa. Nehän ovat oikeasti jotain marjapuskan pidikekeppejä (?), enkä ole niitä oikein saanut maahan juntattua kunnolla, kun ovat niin pitkiäkin. Tänään keksin poikkaista ne, ja iskeä lumeen kiinni. Hyvin pysyi! Eipä se Ässää näyttänyt haittaavan, että kepit olivat vain 60cm pitkiä. Eiköhän se osaa yhdistää ne myös normaaleihin pitkiin agi-keppeihin..? Toivottavasti. Mutta nyt ainakin saadaan vihdoin treenailtua kotona keppejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti