Tänään se näytös sitten oli. Jostain syystä jännitin etukäteen koko päivän, vaikka porukka oli suunnilleen sama kuin viimeksikin. Yritin piilotella Ässältä jännitystä, vaikka kai se sen tajusi. Ei ainakaan kytännyt iltapalaa, mutta seuraili mua ympäriinsä. Mulla oli lomapäivä, joten treenien lähetessä kyttäilin kelloa ja odotin lähtöä. Ja varoitus heti aluksi: luvassa on tarkka esityksen läpikäynti, jotta saan purettua ja lajiteltua ajatuksiani. Voi siis huoletta skipata, ja siirtyä katselemaan edellisen päivityksen marsu-koira-videota ;)
"Kyllä se nyt jaksaa jaaritella. Minä olin ainakin loistava!"
Treeneissä rakennettiin aluksi kehä ja meidät arvottiin neljänneksi suorittajaksi. Odotin ohjelmien kestävän kauemmin palautteen tai muun treenailun takia, mutta tehtiinkin pelkkä kisamainen treeni ja kommentitkaan eivät olleet mitään jaarittelua. Vein Ässän alkulämmittelyjen ja kehääntutustumisen (jota ei kyllä tehty, lämmiteltiin sivussa) jälkeen autoon, josta sainkin sen samantien noutaa takaisin. Yritin tarkkailla Ässää ennen meidän vuoroamme ja arvioida, paljonko jännitykseni vaikuttaisi siihen. Ässä tuntui ihan kuuliaiselta ja innokkaalta, joten pitäydyin suunnitelmassani palkata se vasta lopuksi.
Irrotin Ässän ennen kehäänmenoa, ja se pysyi kivasti hollilla. Ohjelman aloitus meni ilmeisesti ihan hyvin, mutta sen jälkeen heitin kädessä olevan aseen ja Ässä yritti karata sen perään(!!), joten jatko viivästyi. On se sitä nyt treenatessakin pari kertaa yrittänyt, vaikka aluksi sen kanssa ei ollut ongelmia. Noh, siinä tietysti myöhästyttiin musiikista hieman, ja kun lähetin Ässän kiertämään ohjasin sen jotenkin hassusti, jolloin se lähti haistelemaan jonnekkin! Itse en huomannut, koska liikuin päinvastaiseen suuntaan. Tästä taas viivästys, joten meiltä jäi yhdet pujottelut välistä. Loppu meni ihan ok, vaikka Ässä jumitti jotain ihmettä, eikä ehditty loppuasentoon.
Että sellainen esitys. En osaa sanoa, menikö huonosti vai ihan ok. Toisaalta Ässä ei ainakaan yrittänyt karata kehästä koirien luo ja oli ihan odotettavaa, että mun jännittäminen vaikutti sen esiintymiseen. Lähellä tehtävissä liikkeissä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin kuulolla, varsinkin aluksi. Viimekerran hyvä kenraaliharjoitus valoi muhun kuitenkin toivon, että homma olisi mennyt paaaaljon paremmin. Joten toisaalta olen pettynyt, mutta olihan tämä järjellä ajateltuna ihan odotettavissa. Meillä jäi nopean suorittamisen jälkeen kuitenkin hyvin aikaa, joten saatiin halutessa tehdä ohjelmat uusiksi. Tietysti halusin uusinnan, kun jännityskin vähän hellitti.
"Kyllä sellainen hermoilu pistää pään pyörälle. Luulin jo, että joku yritti varastaa namejamme! Onneksi kantavalla äänellä tehdyt huomautukset pitivät pyrkyrit loitolla. Oletpa vain onnekas, kun satuin mukaasi."
Odoteltiin vuoroamme hallissa, sillä halukkaita uusijoita oli meidän lisäksi vain kaksi. Kun vuoromme tuli, kokeilin aluksi ihan pelkkää kiertämistä valaakseni itseeni varmuutta ja näyttääkseni Ässälle, että sama homma tämä on kuin kotonakin. No, sitten homma taas alusta. Alku meni taas hyvin, mutta sitten se perkule yritti taas juosta sille aseelle sitä heittäessäni! Siihen sain myöhemmin kommenttia, että mun pitäisi käskyttää se viereen ennen heittoa, pitääkin kokeilla sitä. Ehkä taisin jännityksen takia tehdäkkin sen vähän hassusti. No, ohjelma jatkui siitä kuitenkin ihan hyvin, Ässä tuli nopeasti takaisin vierelle käskystä eikä jääty jälkeen. En muista, miten kiertäminen sujui, kai se juoksi ainakin sinnepäin eikä jäänyt haistelemaan. Sen jälkeinen ohjelma menikin sitten muistaakseni lähes kuten kuuluukin, ja päästiin loppuasentoonkin! Se oli hyvä, sillä tuo loppu jännitti pikkuisen etukäteen.
Toka kerta oli siis parempi, ja olin tyytyväinen varsinkin musiikin mukana pysymiseen ja parempaan loppuun. Ihanaa myös, ettei Ässä välittänyt edelleenkään muista koirista, ja jaksoi toisenkin kierroksen hienosti kettuuntumatta palkattomuuteen. Vähän jäi kuitenkin pieni harmitus, kun ei mennyt niin hyvin kuin kenraaliharjoituksissa, kuten salaa toivoin. Jäi myös sellainen olo, että olin vähän kujalla enkä keskittynyt tarpeeksi koiraan, jolloin sen puuhat jäi osasta esityksestä pimentoon ja ehkä olinkin siellä vähän outona. Eikai se auta kuin treenailla kisamaisia tilanteita ja sitä jännitystä, josko sen joskus oppisi hallitsemaan. Kun oppisi menemään niihin tilanteisin asenteella "menee miten menee", niin ei tarvitsisi jännittää etukäteen sitä suoriutumista. Oikea loogisuuden huipentuma.. Ärsyttävä jännittäminen, mutta tästäkin voi jopa mahdollisesti jotain oppia. Ainakin Ässä sai hyvät palkat treeneistä, joten sille jäi toivottavasti hyvät mielikuvat mun jännittämisestä huolimatta. Ja olihan tämä hyvää palkattomuustreeniä, jota viimepostauksessa haikailin.
"Toinen kerta oli minustakin ehdottomasti parempi, silloin ohjelma loppui kuten kuului: siankorva suussa. Vaikka oli ne lihat ja lihapullatkin ihan hyviä."
Vannoin jättäväni tämän ohjelman alkuosan esityksen jälkeen treenauksesta kokonaan, sillä sitä on jo jankattu tarpeeksi. Tämä suoritus jäi kuitenkin sen verran kaivelemaan, että annan itselleni luvan suorittaa sen kerran lomalla. Jää siitä sitten viimeiseksi muistikuvaksi se oikea suoritus. Sen jälkeen vannon keskittyväni ohjelman jatko-osaan, ettei Ässä kyllästy tuohon alkuosaan. Muuten joululoman voisikin viettää treenailusta lomaillen, tekee ehkä vaihteeksi taas hyvää. Huomenna lähdemmekin joulunviettoon Saloon, jolloin myös poiketaan hakemaan marsulauman uusin asukas..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti