torstai 20. joulukuuta 2012

Tanssinäytös lähestyy..

Meidän arkeen on hierontajuttujen lisäksi kuulunut myös ahkera tanssitreenaus.Viimeviikon perjantaina oli kenraaliharjoitus, jota varten olevat liikkeet olivat vielä viikkoa ennen hukassa. Viikko tehtiin iloista tehotreeniä, jotta saataisiin kenraaliharjoituksiin ohjelman kaikki kohdat kasaan. Tehotreeniviikko oli opettavainen paitsi Ässälle, niin ennenkaikkea mulle. Tein kaikki treenit Ässän omalla ruoalla, joten mukana oli aina hunajapurkkiin sullottua lihaa. Tämä pakotti suunnittelemaan treenit kunnolla etukäteen, kun käytössä oleva lihamäärä riitti vain muutamaan toistoon. Ässä oli onnessaan lyhyistä, hyvinpalkatuista ja aina uutta tarjoavasta treenistä. Tällaista sen tulisi aina olla!

Kenraaliharjoituksissa jännitin ohjelman onnistumista, sillä olihan paikka taas eri kuin treenipaikkamme, joina toimivat läheiset parkkialueet lenkin yhteydessä. Ässä kuitenkin yllätti toimimalla täysin, ellei paremminkin, kuten kotitreeneissä. Homma meni siis aivan nappiin, saatiin koko ohjelma kasaan ja tärkeimpänä Ässä suoritti sitä iloisen intensiivisesti! Fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä, ja Ässä saikin ihan megapalkat suorituksestaan.





Huomenna sitten on varsinainen esitys. En oikein tiennyt, miten lähtisin treenaamaan hommaa eteenpäin kenraaliharjoitusten jälkeen, kun koira kerran osaa liikkeet, mutta palkkaamattomuus oli se ongelma. Toisaalta ei uskalla treenata, ettei Ässä kyllästy, mutta mites sitten opettelee palkkaamattomuutta. Tässä kohtaa huomasinkin, että treenamatta oleminen on myös olennainen osa treenaamista. Ässä kun kyllästyy niin helposti, että joskus on parempi olla treenaamatta. Ja kun se kyllästyy, se heittää lekkeriksi "kyllä mä tän jo osaan, en jaksa enää kuunnella". Olen nyt viikolla tehnyt pariin kertaa ohjelmaa yhdistellen eri liikkeitä pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja harjoitukset ovat sujuneet keskimäärin ihan hyvin. Tänään tein kerran koko ohjelman nopealla välipalkalla ja loppuun megapalkka. Ässä ei ollut ihan kuulolla: "joojoo, ollaan tehty tätä täällä ennenkin, osaan jo", mutta teki se silti ihan hyvin. Sen jälkeen kokeilin yhden takunneen kohdan treenaamista, jolloin tein alkupään ohjelman ja lopetin ongelmakohdan onnistumiseen. Ässä oli tässä kohtaa innokkaampi ja paremmin kuulolla, ja se innostui erikoisemmasta loppupalkasta. Pitäisi muistaa vaihdella niitä palkkojakin enemmän, nyt ollaan paljon tehty vain tuolla Ässän omalla lihasatsilla..

Huominen siis vähän jännittää. Ässä kyllä osaa koko ohjelman, jos vain on täpäkkänä ja kuulolla. Treeneissä se tosin on aina enemmän innoissaan kuin kotona, joten luotan sen hoitavan homman. Silti vähän jännittää miten esitys menee ja alanko itse mahdollisen jännityksen vuoksi sooloilla siellä. Iik!





Jottei koirakohtaamisten treenailu jäisi aivan tanssin varjoon, on siitäkin jotain kirjoiteltava. Sitruunapanta on nyt ollut Ässällä käytössä, mutta en ole sitä onneksi kertaakaan tarvinnut! Hihnassa harjoitellut koira->hop->palkka on siis tuottanut tulosta varsinkin, kun vaihdoin tylsän nappulapalkan Ässän aamupalaan (liha hunajapurkissa) ja erikoisempiin nameihin. Irtiollessaan lenkillä on tullut kolme hihnassa ollutta koiraa vastaan, joista kirjoitan nyt lähinnä itselle muistiin. Ensimmäinen oli kiltin ja rauhallisen oloinen ajokoiramix. Itse en sitä nähnyt vaan katselin muualle. Kun sitten näin sen, näin myös Ässän tulevan vapaaehtoisesti luokseni syömään nameja. Tästä tietty megapalkka, koska tähän pyritään. Seuraava oli iso tuijottava siperianhusky-uros, jota en taaskaan itse nähnyt enkä muutenkaan ollut yhtään kärryillä. Ässä jäi tuijottamaan sitä, jolloin kutsuin vain luokse (?), mutta Ässä ei tullut heti. Se kyttäsi koiraa ja haukahti pari kertaa, ei vissiin uskaltanut kääntää sille selkäänsä. Sitten tuli syömään nameja, ja taas palkkasin iloisesti. Viimeisin koira oli tänään, joka oli iso labbis/rotikka-uros. Näin Ässän pysähtyvän tuijottamaan jotain ja näin myös siellä keikkuvan ihmisen pään, joten varmuudeksi huusin hop. Ässä tuli iloisesti haukahtamattakaan luokseni, ja sitten vasta näin sen ison kyttäävän uroksen.. Eli edistystä on selvästi tapahtunut, hienoa Ässä!



Tällaisia ällönameja Ässällä. Vasemmalla kuivattuja muikkuja ja oikealla hunajapurkillinen lohta.

Ei kommentteja: