Meidän joululomamme on kulunut varsin leppoisissa ja treenaamattomissa merkeissä. Kerran treenautin Ässällä sen kasassa olevan ohjelman alun, joka sujui ihan hyvin kaikesta yli-innokkuudesta huolimatta. Ainakaan vielä ei Ässää ole näköjään alkanut ohjelman hinkkaus tympimään, jes! Siihen treenailut kuitenkin jäivät, ja loppuaika ollaan syöty hyvin ja lenkkeilty. Mukaan mahtui myös reissu Ouluun mummoa katsomaan. Oma järkkäri oli mukana, mutta jotenkin kaikki kuvat tuli räpsyteltyä äidin uudella kätevän pienellä pokkarilla.
Ässän eräs lempitempuista, "jänis", jota on kiva viljellä myös muiden temppujen lomassa.
Äiti olisi mielellään jättänyt Ässän itselleen Saloon kaveriksi, mutta halusin koira(paran) kuitenkin Ouluun mukaan. Reissu ei ollut Ässän kannalta parhain, sillä siihen kuului kaksi päivää automatkoja eli autossa istumista, suhteellisen paljon yksioloa mummolassa Mummon kanssa (jonka spanielirukka tulkitsi törkeäksi hylkäysyritykseksi) ja fleksissä lenkkeilyä tylsiä maanteitä pitkin. Oli reissussa toki hyvääkin, sillä mummolan pihapiirissä Ässä sai riehua vapaana niin paljon kuin tykkäsi ja yhtenä päivänä tehtiin reissu Hailuodon jäälle. Eipä ollut ainakaan tylsää arkea!
Ässä on ruvennut suhtautumaan poislähtemiseeni täällä vanhemmillanikin maanisemmin. Se saattaa jäädä oven taakse vinkumaan ja sen jälkeen kerjää äidiltäni huomiota hirveästi ja ramppaa hermostuneena ympäriinsä. Oulussa Ässä oli ihan hätää kärsimässä ja oli kuulemma itkenyt monta tuntia lähtömme jälkeen, vaikka mummo olikin kotona. Kotiin palattuamme se oli ihan hermona ja juoksi ympäriinsä. Lopulta otin Ässärukan syliin, johon se sitten rauhoittui nukkumaan kuin pieni lapsi. Tampereella yksinolossa ei ongelmia ole, koska pieni lapsonen tietää äitinsä tulevan kotiin. Aina. Mitenköhän raaskin sen tulevaisuudessa jättää kenellekkään hoitoon..
Pieni marsutulokas on saanut vihdoin nimensä, joka on Tirri. Sopii tälle Tirriäiselle kuin voi pullaan. Nimen keksin tällä kertaa minä, mutta se on hyväksytetty Villellä. Ylemmässä kuvassa koko konkkaronkka sylissä kauhea tohina päällä. Tirri on hyvin kotiutunut laumaan, vaikka ihmiset onkin vielä isoja ja pelottavia. Mustikki pitää edelleen jöötä, mutta lempeästi nyt kun pieni tietää paikkansa. Ja Rambo kaitsii laumaansa hellän hurinan säestämänä. Isot marsut tuntuvat taas hirveän isoilta ja pieni pieneltä, vaikka tuo Tirppa kasvaakin kohinalla.
Hailuodon jäät ja takana siintäävät "tuulimyllyt".
Ässä on ruvennut suhtautumaan poislähtemiseeni täällä vanhemmillanikin maanisemmin. Se saattaa jäädä oven taakse vinkumaan ja sen jälkeen kerjää äidiltäni huomiota hirveästi ja ramppaa hermostuneena ympäriinsä. Oulussa Ässä oli ihan hätää kärsimässä ja oli kuulemma itkenyt monta tuntia lähtömme jälkeen, vaikka mummo olikin kotona. Kotiin palattuamme se oli ihan hermona ja juoksi ympäriinsä. Lopulta otin Ässärukan syliin, johon se sitten rauhoittui nukkumaan kuin pieni lapsi. Tampereella yksinolossa ei ongelmia ole, koska pieni lapsonen tietää äitinsä tulevan kotiin. Aina. Mitenköhän raaskin sen tulevaisuudessa jättää kenellekkään hoitoon..
Pieni marsutulokas on saanut vihdoin nimensä, joka on Tirri. Sopii tälle Tirriäiselle kuin voi pullaan. Nimen keksin tällä kertaa minä, mutta se on hyväksytetty Villellä. Ylemmässä kuvassa koko konkkaronkka sylissä kauhea tohina päällä. Tirri on hyvin kotiutunut laumaan, vaikka ihmiset onkin vielä isoja ja pelottavia. Mustikki pitää edelleen jöötä, mutta lempeästi nyt kun pieni tietää paikkansa. Ja Rambo kaitsii laumaansa hellän hurinan säestämänä. Isot marsut tuntuvat taas hirveän isoilta ja pieni pieneltä, vaikka tuo Tirppa kasvaakin kohinalla.
7 kommenttia:
Kannattaa vaan jättää Ässää hoitoon vaikka se itkeekin ja vaatii hoitopaikalta hermoja. Ja olla täysin huomioimatta hunoa ja epätoivottua käytöstä eli perään itkemistä ja antaa huomiota vasta kun on rauhoittunut. Ja kotiin palatessa olla myös huomioimatta niin kauan että koira on rauhoittunut johonkin omiin touhuihinsa. Kuulostaa nimittäin samalta kun Jedi ennen eroahdistuksen puhkeamista! Nykyään kotiintullessa se saa huomiota vasta ollessaan rauhassa ja hiljaa jossain omissa oloissaan.
Kannattaa vaan jättää Ässää hoitoon vaikka se itkeekin ja vaatii hoitopaikalta hermoja. Ja olla täysin huomioimatta hunoa ja epätoivottua käytöstä eli perään itkemistä ja antaa huomiota vasta kun on rauhoittunut. Ja kotiin palatessa olla myös huomioimatta niin kauan että koira on rauhoittunut johonkin omiin touhuihinsa. Kuulostaa nimittäin samalta kun Jedi ennen eroahdistuksen puhkeamista! Nykyään kotiintullessa se saa huomiota vasta ollessaan rauhassa ja hiljaa jossain omissa oloissaan.
Miten/milloin teillä Jedin eroahdistus puhkesi, yhtäkkiä vain? Vähän kyllä huolestuin ja yllätyinkin tuosta Ässän käytöksestä, kun se on niin kiinni mussa. Täällä kotona se on ihan erilainen, jää todella rauhallisesti kotiin eikä sekoa onnesta, kun tullaan takaisin. Nukkuu eri huoneissa kuin missä ollaan eikä seuraile jne. Tuntuu jopa liehittelevän/tervehtivän/innostuvan enemmän muista ihmisistä ja Villestä.. :D Hoidossa sitten sekoaa.. Pitää nyt kiinnittää tähän käytökseen huomiota myös kotona varmuuden vuoksi, varsinkin näin loman jälkeen.
Olen itse yrittänyt toimia noin, eli ollut rauhallisesti huomioimatta koiraa. Äidilläni on kuitenkin tapana hössöttää ja "villitä" Ässää. En tiedä miten on toiminut lähtiessäni, mahdollisesti on yrittänyt rauhoitella koiraa huomiolla ja silityksillä? Pitääkin jutella hänen kanssaan.
Ässä on ennen jäänyt vanhemmilleni ja mummolaan rauhallisemmin, nyt on ollut levottomampi. Tuota hoidossa olemista olisi varmaankin hyvä harjoitella, mutta meillä ei ole muita hoitajia kuin vanhempani ja hekin asuvat Salossa.. :/ Eikä Ässää ennen hoitamattomille viitsi tunkea levotonta riekkuvaa koiraa. Pitänee mennä kyläilemään enemmän sukulaisille ja jättää Ässää sinne tunniksi hengailemaan vaikka siankorvan kanssa, sen aikaa sukulaiset varmaan kestävät sen tohinointia. :D
Jedillä puhkesi eroahdistus silleen osissa. Silloin kun muutin Hämeenlinnasta Helsinkiin se alkoi oireilemaan pikkuisen ja sitten sisko rupesi ottamaan sitä sänkyyn nukkumaan (mitä se ei ennen ikinä saanut tehdä) ja antoi sen lenkeillä nuuskia muita koiria jne., mitkä poikkesi liikaa Jedin normaaleista tutuista ja turvallisista rutiineista = puhkesi eroahdistus, kun tuttu ja turvallinen äippäkin lähti vaikka kauppaan käymään. Pahimmillaan meillä oli päivittäin tuhottuna jotain (sohva, kengät, mitä tahansa) ja pissat matolla tai vaihtoehtoisesti pissat tuli mun tullessa kotiin koska stressi ilmeisesti laukesi kun äiti tuli kotiin.
Edelleenkään toi ei ole poissa. Jedi viettää yöt omalla alueellaan, koska se saattaa protestipissailla ja hakea huomiota pissaamalla makkarin oven eteen matolle. Kotiin tullessa se haukkuu ja hakee huomiota, mutta sitä ei huomioida ennen kuin on hiljaista ja rauhallista. Kun tulee vieraita Jedi menee sekaisin ja joudun pyytämään, ettei ihmiset huomioisi sitä ollenkaan ennen kuin se rauhoittuu ja menee pois. Sitten sen saa pyytää luokse, mutta se ei saa omatoimisesti tunkea syliin. Ja sohvalle se saa edelleen tulla vaan mun pyynnöstä, koska muuten se makaisi mun päällä kaiken aikaa.
Pitkä ja kivinen tie kuljettavana meillä siis edelleen.
Huhhuh, vaikean kuuloista. Puhkesipa Jedin eroahdistus ns. "helposti" ja pienestä. En kyllä tehny täysin samoja rutiineita vieraissa paikoissa Ässän jäädessä yksin, kuin kotona (heitän Ässälle aina nameja, kun lähden). Ässäkin tekee tuota huomion haukkumista varsinkin vieraille.
Jotkut koirathan on herkempiä eroahdistukselle kuin toiset, ja Ässä tuntuu olevan jonkin verran herkkä. Varmaan siis jatkossa hyvä kiinnittää tähän huomiota. Kiitos siis neuvoista! Tänään oli loman jälkeen ensimmäistä kertaa kotona yksin kauppareissun ajan ja oli tyytyväisenä makkarissa nukkumassa palatessamme. Paluu ihanaan tuttuun arkeen..
Hei, näin ihan välikysymyksenä mihinkään liittymättä - mikä trimmikone ja terä sulla on käytössä, kun ajelet Ässää? Meillä kotona jenkkicockeri lyhyessä turkissa, mutta kun en ole onnistunut löytämään sitä just oikeaa terää, mikä leikkais ilman että vetäis ihan klaniksi. Kuvista katsottuna turkki näyttää teillä kivalta, että jos ois jotain vinkkejä? :)
Mulla on Ässän trimmikoneena Moser Rex 1230 eli tällainen http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/trimmauskone-moser-rex-1230/1401090/
Siinä on mukana pari leikkuukampaa, mutta itse en tykkää niitä hirvesti käyttää, koska silloin kone ei leikkaa niin hyvin ja leikattu turkki jää välillä terän ja kamman väliin "jumiin" ja sitä joutuu putsailemaan (Ässällä höttöinen turkki, en tiedä vaikuttaako). Leikkuukampaa käyttäessä turkki ei leikkaannu tosin yhtä lyhyeksi.
(Leikkuukammalla tarkoitan tuossa kuvassa vasemmalla olevia "kappaleita", jotka voi liittää terän päälle. Näin terä ei vedä ihonmyötäisesti. http://www.elec.fi/data/dth/gp/gpb09e_0ayqaah7ej.jpg_860x860.jpg)
Yleensä vetelen ilman leikkuukampoja, koska se on kaikkein nopein tapa. Tällöin vedän turkin vapaalla kädellä lyhyeksi, jolloin yritän jättää sitä vähän pidemmäksi. Kovin esteettinen siitä ei välttämättä tule, sillä välillä käsi lipsahtaa ja tulee kaljuja kohtia.
Kroppaa leikatessa yksi ihan hyvä tapa on joko leikkuukammalla (hitaampaa, mutta ei tule suuri virheitä helposti) tai pelkällä terällä vetäen ajaa karvan myötäisesti kevyesti päältä kuin harjaisi koiraa. Näin itse olen saanut Ässän kropan ajeltua ilman, että tarvitsisi vetää ihan nahkaa myöten :)
Lähetä kommentti