Marsulauman Matamista on jo jonkin aikaa pitänyt ottaa uusi edustuskuva esittelysivuille. Tänään sellainen sopiva hetki sitten tuli, joten nappasin Mustikin kuvauspuuhiin. Vähintäänkin ylhäisyyssyntyisen elkeet omaava Matami ei ollut kuitenkaan yhtään tyytyväinen kameralla räpsyttelyyn, vaan vuoroin yritti karkailla tai mutustella taljaa parempiin suihinsa. Aitaukseen kantaessa jopa napsautti pari kertaa sormesta: "nyt olisi sylittelyhetkissä parantamisen varaa!" Tässä vähän kuvausten satoa.
Aluksi ihan nätisti..
"Nyt loppu tämä poseeraminen!"
"Minä pistän nyt pötkölle ja maistelen näitä ihania karvoja"
Tähän loppuun vielä pakko kirjoitella, kuinka Mustikki aiheutti mulle positiivisia sydämmentykytyksiä. Salossa joulua viettäessämme marsut asustivat nopeasti kyhätyssä taikisaitausessa saunassa, kuten minun rakkaat edesmenneet Veeti ja Väinö marsusetkin. Menin viemään marsuille porkkanoita, kun sydämeni pysähtyi. Ihankuin Veeti olisi makoillut heinäkasassa niin, että vain pää näkyi! Kyseessä oli kuitenkin Mustikki, joka singahti salamana huutamaan porkkanoita. Mustikin naamakuviot vaan muistuttivat tuolta tummemmalta puoleltaan ihan Veetiä.. Munhan ei Mustikkia pitänyt ottaa, mutta nähtyäni sen sulin saman tein. Muistan, kuinka ajattelin sillä olevan maailman sielukkaimmat silmät. Taisinpa nähdä niissä silmissä vilahduksen Veetistä. Ja kuten sattuikaan on Mustikki muistuttanut myös luonteeltaan Veetiä pienellä akkamaisella vivahteella ;) Sisältä lempeä, mutta tahtoessaan hieman kipakka. Sinä iltana sylittelin Mustikkia kauan ja muistelin Veetiä. Mustikkikin oli normaalia rauhallisempi ja tyytyväisempi sylissä, ja pötkötteli vain. Kyllä nä pienetkin voi olla uskomattoman tärkeitä.
1 kommentti:
Heh. Kyllä taitaa ylhäisön elkeet olla sitten suvussa. Mustikin isä tuli mulle astutuslainaan yhden näyttelyn kautta ja saatteena viesti: Hänen armonsa mielestä
valtakunnassa ei ole tänään kynsienleikkuspäivä.
Kaarle Suuri <3
:D :D
Lähetä kommentti