Me uskallettiin: Ekat koiratanssin möllikisat!

Jospa sitä vihdoin ehtisi istahtaa kirjoittelemaan kovasti jännitetyistä pitkänperjantain möllikisoista. Kovasti olin suunnitellut treenaavani koko viikon kisoihin, mutta Ässän näyttäessä kyllästynyttä naamaa meidän hinkuttaessa jälleen kerran samoja liikkeitä (ihan kuin se ei niitä osaisi) tyydyin vain vahvistelemaan tiettyjen liikkeiden kohdalla olevaa paikalla pysymistä ja lisäksi treenattii loppua, jonka perjantaintreenien perusteella muutin Ässälle helpommaksi. Itse treenasin melkein päivittäin kisaohjelmaa läpi ilman koiraa. Torstaina kummallakin oli totaallinen vapaapäivä, mitä nyt kokeilin ohjelman kerran läpi vaatteiden kanssa, etteivät sitten kiristä tai housut putoa.

Kisojen jännittäminenhän alkoi kunnolla jo maanantaina, jolloin suunnittelin kovasti viikon treeniä (jota sitten kuitenkin onneksi ymmärsin karsia vain olennaiseen) ja aloin käymään päässäni läpi ohjelmaa. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä meni jo yöunet, kun kävin vain päässäni läpi meidän suoritusta. Onneksi sain aivopestyä itseni seuraaviksi öiksi niin, että unet sentään onnistuivat, vaikka perjantai-aamuna saikin rampata vessassa useaan otteeseen. Puhuin muun muassa kisoista harjoituksina ja kuinka mennään vain harjoittelemaan ja kokeilemaan kisatilannetta. Tätä sitten saivat Ville ja kaverini kuunnella ehkä liiaksikin, mutta se auttoi minua. Itse kisapaikalla jännitys kumma kyllä vähän helpotti, kun sai jänskättää tulevaa yhdessä treenikavereiden kanssa toisamme tsempaten (meidän koko treeniryhmä ja ohjaajatkin olivat paikalla!) ja seurata muiden esityksiä. 

Tavoitteita kisoille oli lähinnä se, että saisimme ohjelman vedettyä jotenkin edes kasassa loppuun asti ilman välipalkkoja. Pelkäsin Ässän hermostuvan ja lähtevän haahuilemaan, joten yritin varautua kaikkeen sellaiseen. Kisoissa otinkin sen hyvissä ajoin ennen esitystä tutustumaan halliin (joka oli treenipaikkanakin tuttu Tamskin talli) ja tuleviin meininkeihin. Melkein heti ovesta päästyämme otin Ässän kanssa keskittymisharjoituksia, jonka jälkeen tehtiin yksittäisiä liikkeitä namipalkalla. Ässä oli hermostunut, mutta mukavan oloinen ja seuraili mukavasti minua huutelematta turhia, kun käveltiin hallissa. Käytiin vielä tutustumassa kehään, jossa tein myös muutaman temputuksen, ja sitten Ässä pääsi takaisin autoon ihmettelemään.

Ennen vuoroamme lähdin sitten hakemaan Ässää tarkoituksena tehdä taas keskittymisharjoituksia ja muutama temppu harjoituskehässä. Se ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen, sillä meidän vuoro tulikin yllättävän äkkiä, joten temput jäi kahteen ja keskittymisharjoitukset unohtuivat kokonaan. Mentiin kiireesti esiintymisalueelle, jossa käppäiltiin ympäri aluetta ilman hihnaa ja odoteltiin kuulutusta. Tässä Ässä vähän haahuili ja ihmetteli, kunnes lopulta meidän kuulutettiin ja mentiin alkuasentoon. Loput voikin sitten katsoa videolta :) Kuvauksesta ja muokkauksesta iso kiitos Liida-idalle!

En nyt saanut videota fiksusti tähän, mutta linkistä sen pääsee katsomaan.

Ässä ja Anne koiratanssin mölleissä 29.3.2012

Tällainen on meidän tämänhetkinen ohjelma. Tuomarin kommentti oli "Hyvä ohjelma, ihan valmiita oikeisiin kisoihin. Koira oli häntä heiluen koko ajan mukana tekemisessä. Ohjaaja ohjasi hyvin, varman oloisesti. Hyvä!" ja näillä kommenteilla voitimme oman luokkamme, huikeaa! Olin ihan onneni kukkuloilla, kun meidän suoritus meni näin hyvin, kaikesta jännittämisestä huolimatta! Nyt voidaankin alkaa katselemaan oikeita kisoja.. ;)

Jotain omia kommentteja vielä tuosta videosta. Tuntuu, että käytin kisoissa käsimerkkejä enemmän, kuin normaalisti. Ehkäpä jännityksestä johtuvaa, mutta varmaan ne selkeyttivät Ässällekkin seuraavan liikkeen paremmin. Alussa Ässä harmittavasti katseli yleisöä, joten alku ei lähtenyt ihan yhtä nopeasti, kuin piti. Myös nuo jalan ylitse hyppäämiset eivät onnistuneet, liekö selän kipeys rajoitteena (ei nyt ole muutenkaan halunnut niitä tehdä). Ässää hieman hermostutti, jonka takia yrittää esimerkiksi käsien välistä pujottelussa nuolla naamaa ;) Treenatessa ei ole moisia tehnyt, voi Ässää. Myös jossain kohtaa hyppi vähän päin, kun hermostutti. Myös tuo paikalla malttaminen ennen temppua on eloisalle Ässälle hankalaa, mutta onnistui siinä tässä ohjelmassa aika hyvin! Jossain kohtaa kyllä vähän ennakoi. Lopussa itselle tuli pieni katkos (kun tuli se muutettu kohta), ja koirakin sitten vähän pörrää siinä ihmetellen. Päästiin kuitenkin loppuasentoon, ja sehän on pääasia.

Tällaisia pikkujuttuja lähinnä. Oikeasti olen vain todella iloinen, koska uskallettiin, ei jäädytty tai haahuiltu (kumpikaan), en liikkunut ihan urposti (vaikka jotain hassuja liikehdintöjä siinä mielestäni oli :D), Ässä oli iloisen näköinen ja keskittyi muhun ja, mikä parasta, koko ohjelma meni täysin kisamaisesti ilman palkkaa kehässä! Aivan Superia!

Sille en kyllä voi mitään, että aina tuota videota katsoessani alkaa naurattaa ääneen ja tulee hyvä mieli. Ehkä se on osittain se onnistumisen tunne jne, mutta tuo Ässän olemus ja liikehdintä (ja ehkä välissä vähän omakin) on tuollaista hauskaa. Niin Ässämäistä, häntä heiluu, korvat heiluu, koko koira heiluu ja menee vaan ja jeejee. On se vaan niin ihana, pätevä, paras ja rakas pikkuspanieli !