Onko marsusta villieläimeksi?

Koska viikonlopun vietossa mukana olleet marsut jäivät edellispostauksessa vallan vaille huomiota, saavat ne nyt oman postauksensa kuvineen päivineen. Marsujen Saloon vieminen on aina oma urakkansa, mutta mitäpä sitä ei tekisi kullannuppujensa eteen, jotta ne edes muutaman kerran kesässä pääsisivät viettämään kunnon villielämää pusikkoon. Niinpä viikonlopusta otettiin ilo irti ja marsut laidunsivat pihalla päivät läpeensä ollen vain yöt sisällä.

 

Rambo pusikossa

 

Tirri piilossa

 

Perjantaina ensimmäistä kertaa ulkona marsuista kuoriutui pelokkaita villieläimiä. Tirri-rukkakin oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt, sillä tämä oli sen ensimmäinen ulkoilukerta ikinä. Niinpä ensimmäinen iltapäivä ja ilta menivätkin puskissa piilossa kökkimällä ja kauhistelemalla, varsinkin jotkut linnunäänet olivat suuri hirvitys ja aiheuttivat välittömän pakoefektin. Lauantaina marsuset alkoivat kuitenkin rentoutua ollen lopulta kuin kotonaan sinkoillen puskan alta toiselle, nukkuen, makoillen ja syöpötellen. Ässä oli merkittävä tekijä marsujen rohkeudessa, sillä jostain syystä Ässän läsnäolo sai marsut rentoutumaan. Taitaa marsujen villieläimen perimä olla aika kauas jäänyttä elämää, kun kuvittelevat olevansa koiran kavereita. Ässä viihtyikin marsujen kanssa takapihalla, sillä tottakai päivittäinen papanansaanti oli turvattava. Bodyguard papanapalkkiolla.

 

Aitaukseen kuului kaksi pikkupuskaa ja mänty, Ässä on jo kovassa papanan metsästykssä..

 

Rambo laiduntamassa ruohikossa

 

Matamia pötkötyttää

 

Lauantaina oli erittäin kuuma päivä ja hieman olin jo huolissani marsujen kuumankestävyydestä. Ne kun eivät hikoile tai läähätä ja helteen porottaessa makoilivat vaan pitkin pituuttaan puskan varjossa. Niimpä järjestin kastelukannun avulla puskaan paikallisen kylmän sadekuuron. Sadekuuron iskiessä puskasta kuului kummallista ölinää herkkähipiäisen villilauman hajaantuessa kaikkiin ilmansuuntiin sadetta pakoon. Sen jälkeen vedettiinkin marsurallia ja kuivattiin toisia kauhean ukkoskuuron vedestä.

 



Kuivaustuokio sadekuuron jälkeen

 

  

 

Sunnuntaina koitti vihdoin surullinen lähdön hetki. Marsut olivat tästä tietysti autuaan tietämättöämiä viettäessään kaunista kesäaamua ja päivää ulkosalla, ja sinne ne varmaan mieluusti olisivat jääneetkin. Lopulta oli kuitenkin pakko räpsiä viimeiset valokuvat ja pakata marsut laatikkoihin. Harmi ettei täällä meidän kerrostaloaluella oikein kehtaa ulkoiluttaa marsuja ulkona, mutta saavat ne sentään nauttia lattialla juoksusta ja parvekkeesta. Ehkäpä meilläkin on joskus vielä oma piha..

 



Kaunis Matami Mustikki

 



Tirri kuiskii salaisuuksia Rambon korvaan

 

Rambo ei tahdo vielä kotiin!



 

Kuvat kokonaisuudessaan kansiossa, vaikka aika hyvin tähän saikin näitä laitettua ;) Näin marsujen kuvapläjäyksen lopuksi vielä huonoja uutisia meidän Kille-Kilpparista, sillä syömättömyyteen määrätyt antibiootit ovat olleet mahdottomia antaa (ei tuon suuta saa auki väkivalloin, eikä se suostu syömään juuri mitään). Niimpä varasimme uuden ajan tällä kertaa Hervannan Eläinlääkäriin ja Kille joutuu piikitettäväksi. Joudumme siis varmaan käymään siellä päivittäin piikillä, sillä tuota konnaa on paha ruveta itse piikittämään. Itseasiassa pelkään onnistuuko lääkärikään, vaikka muiden otusten kanssa taitava on ollutkin. Matelijat ja uppiniskaiset kilpikonnat ovat vain aivan oma lukunsa..