Kummasti on blogitekstien väli venynyt usein viikon mittaiseksi. Vaan kesän kiireet vaativat veronsa, sillä nytkin viikonloppu kului taas Salossa vanhempien luona ja arkenakin riittää askaretta. Niimpä tämä(kin) postaus käsittelee Salon reissua, vaikka näitä jo muutama onkin.
Salo-viikonlopuksi valikoitui taas harvinaisen kuumat päivät, joten lenkkeilyn sijaan mieli alkoi halajamaan rannalle viilentymään. Salo ei ikävä kyllä ole sellainen järvien luvattu maa kuin Tampere, mutta kyllä sieltäkin etsinnän tuloksena löytyi muutama paikka, jossa pystyi uimaan sekä omistaja että koira. Toiseen paikkaan oli tosin isketty lappu, joka varoitti koiranomistajia rotanmyrkystä. Kyseessä oli siis entinen yleinen uimaranta (jolla näin ollen saa ymmärtääkseni lainkin mukaan koiraa uittaa), mutta ilmeisesti kaikki eivät olleet tästä ajatuksesta pitäneet.. Niimpä Ässää ei päästetty sinkoilemaan ympäristöön, vaan sen huomio pidettiin rannassa kivojen vesileikkien avulla. Ja niitähän spanieli rakastaa..
Myös marsutrio pääsi taas Saloon ulkoilemaan, vaikka moni kauhistelikin, miten jaksan raahata niitä edes takaisin. Viimeaikoina marsujen lattiaulkoilu on vaan ollut pannassa, sillä isäänsäkkin pahempi tytär Tirri on keksinyt ovelan tempun aitojen läpi murtautumiseen. Näin ollen se karkaa aina ulkoilutuksen yhteydessä sohvan alle ja kiljuu, pissii ja papanoi siellä yksikseen osaamatta tulla pois. Muut eivät onneksi ole tätä keinoa oivaltaneet, joten ne kiljuvat sitten lattialla kateellisina. Niimpä vein marsut Saloon asti nauttimaan ulkoilun suomaa vapautta, ja kylläpä ne spurttailivatkin innolla pihamaalla illan viiletessä. Jospa sitä syksyn tullen saisi rukattua sohvan aitauksetkin taas Tirrin-kestäviksi.
Muuten Salo-visiittiin kuului (koiratonta) mökkeilyä, leipomista ja remontin tieltä tavaroiden läpikäyntiä. Ässä oli viikonloppuna hyvin avulias näissä pikkupuuhissa, sillä leipomisen yhteydessä se tietysti siivosi lattiat ja tulipa se auttamaan tavaroiden läpikäynnissäkin. Ainut tenkkapoo oli se, että Ässä makasi juuri siinä laatikossa, mihin tavaroita laitoimme. Ässä myös avusti veljeäni piha-aidan leikkaamisessa tuhoten perin pohjin kaikki irtileikatut oksat. On se kätevää, kun kotona on oma puusilppuri. Aina avulias spanieli saikin auttamisestaan palkinnoksei hienon huivin, joten kyllä nyt kelpaa poseerata.
Tässä kuvia muokatessa löytyi muuten vielä tällainen kuva kamerasta, kukakohan ottanut? Tai vielä suurempi kysymys, kuka on mennyt antamaan koiralle sipsipussin? Tällästä näköjään, kun en ole paikalla, tarviiko vielä ihmetellä Ässän riemua Saloon päästessä.
Salo-viikonlopuksi valikoitui taas harvinaisen kuumat päivät, joten lenkkeilyn sijaan mieli alkoi halajamaan rannalle viilentymään. Salo ei ikävä kyllä ole sellainen järvien luvattu maa kuin Tampere, mutta kyllä sieltäkin etsinnän tuloksena löytyi muutama paikka, jossa pystyi uimaan sekä omistaja että koira. Toiseen paikkaan oli tosin isketty lappu, joka varoitti koiranomistajia rotanmyrkystä. Kyseessä oli siis entinen yleinen uimaranta (jolla näin ollen saa ymmärtääkseni lainkin mukaan koiraa uittaa), mutta ilmeisesti kaikki eivät olleet tästä ajatuksesta pitäneet.. Niimpä Ässää ei päästetty sinkoilemaan ympäristöön, vaan sen huomio pidettiin rannassa kivojen vesileikkien avulla. Ja niitähän spanieli rakastaa..
Myös marsutrio pääsi taas Saloon ulkoilemaan, vaikka moni kauhistelikin, miten jaksan raahata niitä edes takaisin. Viimeaikoina marsujen lattiaulkoilu on vaan ollut pannassa, sillä isäänsäkkin pahempi tytär Tirri on keksinyt ovelan tempun aitojen läpi murtautumiseen. Näin ollen se karkaa aina ulkoilutuksen yhteydessä sohvan alle ja kiljuu, pissii ja papanoi siellä yksikseen osaamatta tulla pois. Muut eivät onneksi ole tätä keinoa oivaltaneet, joten ne kiljuvat sitten lattialla kateellisina. Niimpä vein marsut Saloon asti nauttimaan ulkoilun suomaa vapautta, ja kylläpä ne spurttailivatkin innolla pihamaalla illan viiletessä. Jospa sitä syksyn tullen saisi rukattua sohvan aitauksetkin taas Tirrin-kestäviksi.
Muuten Salo-visiittiin kuului (koiratonta) mökkeilyä, leipomista ja remontin tieltä tavaroiden läpikäyntiä. Ässä oli viikonloppuna hyvin avulias näissä pikkupuuhissa, sillä leipomisen yhteydessä se tietysti siivosi lattiat ja tulipa se auttamaan tavaroiden läpikäynnissäkin. Ainut tenkkapoo oli se, että Ässä makasi juuri siinä laatikossa, mihin tavaroita laitoimme. Ässä myös avusti veljeäni piha-aidan leikkaamisessa tuhoten perin pohjin kaikki irtileikatut oksat. On se kätevää, kun kotona on oma puusilppuri. Aina avulias spanieli saikin auttamisestaan palkinnoksei hienon huivin, joten kyllä nyt kelpaa poseerata.
Äidin pikku apulainen
Kyllä nyt on tyylikäs, naama trimmattu ja huivi kaulassa!
Tässä kuvia muokatessa löytyi muuten vielä tällainen kuva kamerasta, kukakohan ottanut? Tai vielä suurempi kysymys, kuka on mennyt antamaan koiralle sipsipussin? Tällästä näköjään, kun en ole paikalla, tarviiko vielä ihmetellä Ässän riemua Saloon päästessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti