Möllitoko

Tänään lähdettiin Ässän kanssa kokeilemaan miten tokoilu taipuu koirakoutsin kisanomaisissa treeneissä. Alun perin suunnitelmana oli tehdä kaikki liikkeet täysin kisanomaisesti ja palkata jokaisen liikkeen välissä. Kisaohjelman tullessa mailiin selvisikin, ettei kehässä palkkaamista sallittaisi. Liikkeet siis pitäisi tehdä yhdellä välipalkkaamisella kisakehän ulkopuolella tai jättää osa liikkeistä pois. Pähkäilin aikani ja päätin lopulta jättää toisen seuraamisen ja liikkeestä seisomisen pois, ettei Ässän inhoamaa seuraamista tulisi niin paljon ja saataisiin yhtenäinen kisamainen suoritus. Näillä ajatuksilla lähdettiin siis ajelemaan kokeeseen.

Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin katsomaan rally-toko kisoja, jotka järjestettiin samanaikaisesti koirakoutsin tiloissa. Halleja oli kaksi ja ne olivat täynnä koiria, katsojia ja hälinää. Mietin jo, että saa nähdä mitä tokoilusta tulee tällaisessa häiriössä. Juttelin aikani tuttujen kanssa, katselin kisoja ja sitten käytiin porukalla pieni kävelylenkki. Sitten roudasin häkin toko-halliin ja jäin odottelemaan Ässän kanssa tokoilun alkamista. Rally-tokoilu siirtyi kehän loputtua kokonaan toiseen halliin ja niiden välinen ovi pistettiin kiinni. Paikalle ei jäänyt kuin suorittavat koirakot, joita oli vain muutama. Tunnelma oli siis aika rauhallinen. Odoteltiin EVL ja VOI -luokkien koirakoiden vuorot, jonka aikana pelailin kännyllä ja palkkailin Ässää rauhallisuudesta. Sitten olikin meidän alokkaiden vuoro.

Videota ei harmi kyllä tullut jälkipolville, olisin itsekkin erittäin mielelläni halunnut nähdä tämän setin videolta.

Ensin tuomari kävi kisakehän ulkopuolella koirat läpi, että hyväksyvät kosketuksen. Sitten mentiin joukolla kehään luoksepäästävyyttä varten. Ässä oli numeroltaan ensimmäinen, joten meille tehtiin luoksepäästävyys ekana. Odottelu hallissa ja Ässän rauhoittumisesta palkkailun tuloksena mulla oli käsissäni keskittynyt ja rauhallinen Ässä, eli mielentila oli erinomainen tokoilua ajatellen. Tuomarin lähestyessä meitä luoksepäästävyystestissä Ässä taas tapansa mukaisesti tärisi innosta, mutta malttoi hienosti istua vieressäni. Tuomarin tullessa nousi kyllä seisomaan ja moikkasi tuomaria, mutta erittäin hillitysti. Tavoitteenahan on luoksepäästävä koira (ei saa väistää eikä peruutella), joka pysyy hillitysti paikallaan. Eli aika toivotunlaisesti meni tämä suoritus, pelkäsin kovempaa riemusta repeämistä tuomarin tullessa luokse. Kommentti "hyvin luoksepäästävä" ja saatiin pisteiksi 10.

Koska oltiin ekana vuorossa, kävin äkkiä kehän ulkopuolella palkkaamassa Ässän, jonka jälkeen rynnättiin takaisin. Heti kehään päästyäni ilmoitin haluavani tehdä vain osan liikkeistä, johon tuomari kysyi "miksi?". Selitin tämän olevan ensimmäinen kisanomainen treenimme tokossa, joten en halua ottaa turhia "riskejä". Tuomari ehdotti, että katson miten alkuosuus menee ja sen mukaan sitten joko jättäisin loput pois, kävisin palkkaamassa välissä tai jatkaisin suoriltaan. Suostuin tähän.

Ekana taisi olla hihnassa seuraaminen. Sitä ollaan tehty lähiaikoina (TAAS) liikaa, joten jännäsin hiukan kyllästyisikö Ässä kesken kaiken. Ässähän ei todellakaan tapita minua seuraamisessa jatkuvasti ja olen ajat sitten luopunut sen vaatimisesta. Kontaktia pitää kyllä. Seuruu meni kuitenkin tosi hyvin, Ässä pysyi hyvin oikeassa paikassa ja into jopa tuntui kasvavan loppua kohden (eli jopa paremmin kuin treeneissä!). Tuomari kommentoi (saatiin jälkeenpäin kommentit lapulla, en muista koetilanteen kommenteista juurikaan) "nättiä seuruuta, koira pitää paikkansa, hyvät käännökset". Ja tällä arvosana 9.

Seuraavana taisi olla liikkeestä maahan, joka Ässällä on aika vahva. Se menikin aivan kuten treeneissä. Kommenttina "intoa ja iloisuutta, hyvä alasmeno. Ujo ylösnousu lopussa". Ollaan tietenkin treenattu tätä niin, etten ikinä pyydä Ässää maasta sivulle, ettei rupeaisi ennakoimaan. Tämän ongelman huomasin itsekkin joissain treeneissä tuota kerran kokeiltuani, pitää ottaa nyt tehotreeniin. Arvosana 9,5.

Seuraavan luoksetulo, jonka Ässä suoritti iloisesti ja myöskin paremmin kuin treeneissä (vissiin pitäisi ottaa treeneihin taas lisää sitä paljon puhuttua vaihtelevuutta..) Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10.

Tässä välissä olisin voinut keskeyttää homman ja jättää loput tekemättä, mutta Ässällä oli nyt meno kohdillaan. Päätin käydä palkkaamassa Ässän kehän ulkopuolella välissä. Tähän tuomari kommentoi, että aivan turhaan käyn sitä koiraa välissä palkkaamassa ja oikeassahan hän oli. Ässä olisi innokkaana ollut valmis jatkamaan samoin tein, mutta kävin kuitenkin palkkaamassa oman mielenterveyteni tähden.

 

 Laitan tähän nyt meidän (ensimmäisen ja ainoan!) seuruuvideon treeneistä. Ässän keskittymiskyky ei tässä ole ihan parhaimmillaan, mutta näkeepä vähän meidän tekemisiä. Ei tämä mitään vietikkään pk-koiran seuraamista ole, mutta meille tuollaista ihan perushyvää. Ehdottomasti enemmän pitäisi kuvata treeneissä ja joka paikassa tuota tekemistä, sillä itse tuossa ollessaan näkee loppujen lopuksi  aika vähän. Ja olisi sitten tännekkin ehkä jotain edukasta laitettavaa ;) Olisi ollut mielenkiintoista verrata tän päivän seuruuta tähän.

Seuraavana oli liikkeestä seisominen, joka sekin Ässällä on aika vahva. Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Sitten tuli se pelätty toinen pitkä seuraamispätkä, huh.. Hihnatta seuruu siis. Siinä Ässä tuntui jo hieman väsähtävän tai kyllästyvän ja paikka väljähti hieman käännösten ollessa myös kökömmät. Ässä myös alkoi edistämään, mitä ihmettelin suuresti, yleensä se ennemmin jätättää?? No, kommenttina "lähtee hyvin, pientä väljyyttä, edistää" ja arvosanana 8,5.

Sitten olikin jäljellä enää hyppy, joka meni ihan putkeen, kommenttina taas "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Kokonaisvaikutelmasta saatiin myös 10.

Sitten saatiin palautetta tuomarilta. Hänen mielestään välipalkka oli ihan turha, koira oli kuulemma oikein motivoitunut ja iloinen, vaikka ohjaaja oli kuin seipään niellyt (ehheh). Tosin sanoi näin iloisen, hössön ja menevän koiran ehkä tarvitsevankin sellaista ohjausta. Siitä en tiedä, mutta näköjään mulle tulee helposti tuollainen seipään niellyt -moodi päälle koemaisessa suorituksessa. Enkä edes itse tajunnut, kuvittelin olevani reippaasti etenevä ja liikkeiden välissä kehuin kuitenkin mielestäni tositosi iloisesti (ei kuitenkaan tuomarin mielestä liikaa, eli ehkä en ollutkaan niin yliampuva kuin kuvittelin). Enkä edes mitenkään suuresti jännittänyt etukäteen! Kummallista. Tuomari sanoi meidän olevan tämän suorituksen perusteella ihan valmiita kokeisiin, ehkä sitä siis uskaltaisi nyt katsella sitä virallistakin koekalenteria..

Suorituksemme jälkeen juoksin iloisena Ässän häkille ja palkkasin sen lihaköntsällä ja ihanalla puruluulla, jota Ässä jäysti onnessaan kopassaan. Kaikkien suoritusten jälkeen oli vielä yhteinen paikkamakuu, jossa Ässä oli jo vähän sitä mieltä että "mä oon jo hommani kyllä hoitanu!". Ollessamme ekana päästiin rivin reunaan bernin vierelle. Vieressä pönöttäessä ennen liikkeen aloitusta Ässä meni raskaasti huokaisten maahan pitkälleen makaamaan ihan sen näköisenä, että "joojoo, tää on taas tätä tylsää makoilua, huoh". Koetoimitsijaa taisi vähän naurattaa. Siinä sitten vielä oijoin Ässän sivulle ja liike pääsi alkamaan. Maahan käskystä paneutui hitaasti maahan, mutta siellä pysyi erinomaisesti seuraten rauhallisesti minua (ja maiskutellen huuliaan välillä, kuvitteli varmaan mielessään siankorva-palkkaansa). Kaikki muutkin koira pysyivät hyvin maassa, vaikka vieressä oleva berni hieman katseli Ässää ja minä jännitin. Vihoviimeisin juttu olisi, että joku karkaisi maahanmenosta Ässän luokse.. Kaikki meni kuitenkin hyvin loppuun asti. Lopun sivullekäskystä Ässä nousi suurella viiveellä maasta istumaan, eli todellakin tehotreeniin tämä. Kommentteina oli "hidas alasmeno" ja arvosanana 9,5. Ja siinä meidän koe sitten oli.

Kokonaisuudessaan pisteet siis olivat seuraavat:

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 9,5
Seuruu hihnassa 9
Seuruu ilman hihnaa 8,5
Liikkeestä maahan 9,5
Luoksetulo 10
Liikkeestä seiso 10
Hyppy 10
Kokonaisvaikutelma 10

Eli kertoiminaan oltaisiin saatu kokonaismääräksi (omien laskelmieni mukaan) 189,5 pistettä, jolla olisi saanut sen ykköstuloksen :O Harmittaa suuresti, kun ei saatu meidän kaikkien aikojen (tähänastisista) hienointa tokosuoritusta nauhalle.

Hienointa kokeessa oli se tunne, kun tekee koiran kanssa ilman palkkaa ja näkee sen tekevän innolla ja juuri kuten on opetettu. Tuli sellainen luottamuksen tunne, että jumantsuikka sehän osaa vaikka mitä ja sehän on ihan hitsin hyvä! Milloinkohan oppisin olemaan aliarvioimatta tuota spanielia?