Pitkästä aikaa taas enempi kuvia, on tullut lähiaikoina vain pölistyä ja unohdettua kuvitus konsanaan. Kuvat ovat perjantaiselta aamulenksulta, jossa Ässä pääsi vähän hömpöttelemään vapaana. Kamera kädessä lenkille tuli aika lyhyenlaisesti mittaa, vaikka vähän päälle tunti ulkona rilluteltiinkin. Illaksi lähdin kouluttamaan koiratanssilaisia ja siitä suoraan Tappien pikkujouluja viettämään. Ässä jostain kumman syystä tiesi minun menevän Tallille, vaikka vaatetus olikin normaalista poikkeava. Se oli kuulemma kotiin jäätyään murjottanut eli maannut eteisessä ulko-ovelle tuijotellen. Jos Ville sattui paikalle haukkui Ässä hälle moittivaan sävyyn. Kun Ville-parka luuli Ässällä olevan hätä ja vei sen ulos, alkoi Ässä kuulemma kyttäilemään kaikkia vastaantulijoita minua etsien. Sisälle ei olisi suostunut tulemaan ollenkaan, mutta linnottautui sitten taas eteiseen ja jatkoi Villen sättimistä. Illalla vastaanottokomitea olikin tavallista riemukkaampi..
Tänään (tai siis lauantaina) spanielilla onkin sitten ollut ohjelmaa. Aamulla treenattiin hieman koiratanssiin etupositioita ennen kuin lähdettiin kolmen tunnin (10 km) lenkille chihu-tyttöjen kanssa. Lenkillä taas sattui ja tapahtui, tällä kertaa vastaan tuli pihaansa vahtiva iso karvainen musta koira. Onneksi meitä oli kaksi, joten kaveri pystyi pitämään koiria minun ottaessani ison koiran kiinni ja syötellessä sille nameja. Hiukanko olin itsestäni ylpeä, kun sain taas säästettyä Ässän yhdeltä isolta järkytykseltä. Kotiin päästyämme treenailtiin vielä mm. noutokapulan pitoa, joka oli aikamoista sählinkiä. Ässä vetää tällä hetkellä koko hommasta sellaiset kierrokset, että kapula suussa rauhoittuminen on haave vain, istumisesta puhumattakaan. Homma menee sähläämiseksi ja piippaamiseksi. Pitää vähän miettiä miten lähden työstämään tätä hommaa.. Iltalenkille lähtiessä spanieli oli vissiin saanut päivälle jo tarpeeksi aktiviteettia, sillä se ehdotti aika pikaiseen kotiinpäin kääntymistä.
Torstaina muuten lenkkeillessämme vähän isommalla koiraporukalla (2 chihua ja 3 mäykkyä), Ässälle kävi pieni äksidentti. Se oli ihan täpinöissään lähdössä metsälenkille kavereiden kanssa ja irtipäästyään tietty lähti juoksentelemaan. Takaisinpäin juostessaan se yhtäkkiä menikin kolmelle jalalle ja muuttui ihan raukaksi. Sillä oli lähtenyt oikea polvi pois paikaltaan. Nappasin Ässän äkkiä kiinni, sillä halusin varmistaa tilanteen. Yleensähän se ravistelee itsensä ja heittää polven itse takaisin paikalleen, joten tilanteet voivat mennä jopa huomaamatta ohi. Nyt polven paikoiltaan lähteminen oli ihan selvää ja Liisa-Ida auttoi sen takaisin paikoilleen. Ässä jatkoi kuitenkin loppulenkin ihan omana itsenään haastaen mäykkyjä leikkiin ja riekkuen, joten ilmeisesti sitä ei tehnyt kipeää. Onneksi näitä ei tapahtu kovinkaan usein, mutta pitää nyt jatkossa vähän seurata noita polvia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti