Ruhot ulkona ja sisällä

Vähän aikaa sitten kirjoittelin Ässän ruokailuista ja mietiskelin edullisempia lihanhankintapaikkoja. Kennelrehulle lähti tilaus vetämään ja nyt on sapuskat haettu kotiin ja jonkin aikaa jo testailtukkin. Tilaukseen lähti tämänmoinen satsi:

Tuote	Tuotekoodi	Lukumäärä	Välisumma
Rustoluut Musch 5 kg	153	1	10,00 €
Possu paisti 5 kg	131	1	18,00 €
Kalkkuna raaka 5 kg	141	1	14,00 €
Lohiöljy, K-R:n oma 0,9 kg	236	1	7,00 €
summa			49,00 €

Enempää en uskaltanut tilata ja hyvä niin, mahtuivat meinaan juuri ja juuri pakkaseen (meillä on pieni päältä täytettävä pakastin pelkästään koiranruoille ja muitakin lihoja vielä oli..). Omat kokemukset näistä tuotteista ja hankintapaikasta ovat pelkästään positiivisa, tilaaminen onnistui vaivattomasti netissä ja toimituspaikka sattui olemaan meitä erittäin lähellä, joten hakumatka oli lyhyempi kuin kauempana oleviin eläinkauppoihin. Itse tuotteetkin ovat olleet mielestäni hyviä. Kalkkuna on vähemmän vetistä ja jotenkin tummempaa tai punaisempaa, kuin Maukkaan vastaava. Possu paisti on sellaista nyrkin kokoista possun lihapalaa muoviin pakattuna, toimii hyvin keitettynä ja pilkottuna namina. Niitä voisi melkein syödä itsekkin.. Rustoluut ovat aika vaihtelevan kokoisia, mukaan sattui myös muutama isompi 400g köntsä, mutta muuten ovat olleet ihan hyviä Ässän kokoiselle koiralle. Lohiöljyäkin otin nyt kokeiluu, koska Ässä syö tällä hetkellä kalaruokanaan pääsääntöisesti vähärasvaista haukea eikä D-vitamiinilisä ole koskaan pahitteeksi. Lohiöljy tuli pienessä kannellisessa "muoviämpärissä", josta sitä on helppo kuopia lusikalla.

Viimepostauksessa oli myös puhetta Ässän ruokamäärästä, joihin on tullut sen jälkeen suuri muutos. Katselin Ässän rimpulakoipia ja mietin mikseivät sen lihakset kasva liikkumisesta huolimatta. Eräänä iltana surffailin erinäisillä koiran ruokintaan liittyvillä sivuilla päivittämässä tietojani ja päätin lisätä kokeilun vuoksi Ässän lihamäärää entisestään. Nyt Ässä saakin suunnilleen 200g lihaa päivässä + luun ja luuttomina päivinä lihan määrää kasvatetaan entisestään. Olen aina ollut todella tarkka Ässän lihomisesta Ässän kastraation ja polvien takia, ehkä liiankin. Tällä ruoan määrällä on menty jo pidemmän aikaa, eikä lihomisesta ole tietoakaan. Päinvastoin Ässä jopa tuntuu olevan energisempi kuin ennen! Raukka ollut liian vähällä ruoalla..

Paremmin syöneenä jaksaa..

 

.. juoksennella tänään metsässä pupunjälkien perässä ja ulkoilla päälle 1,5 tuntia

 

..olla lauantaina ensin hakutreeneissa ja tehdä sitten 2,5 tunnin lumitaivalluksen

 ..seurata kotona ruoanlaittoa täydestä mahasta, lenkkiväsymyksestä ja silmien lupsumisesta huolimatta

Pari linkkiä:

Näillä tiedoilla rakensin pitkälti Ässän ensimmäisen raakaruokavalion. Alkuperäiset sivut eivät ole enää käytössä, mutta löysin tiedot tallennettuina toisille sivuille! Hyvää perustietoa vähän kaikesta raakaruokintaan liittyvästä:

http://www.espanjankatukoirat.com/adoptio/ruokinta/luonnollinen-ruokinta/

Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin glukosamiinista ja sen vaikutuksesta nivelrikkoon. Käsittelee myös laajasti kaikkia nivelaineita, suosittelen lukemaan:

http://www.katiska.info/ravitsemus/glukosamiini/

Lopuksi niistä ruhoista ulkona. Metsässä ulkoillessa voi törmätä mihin tahansa, kuten polulla odottavaan veriseen taistelutantereeseen. Oltiin sunnuntaina chihu-tyttöjen kanssa metsäretkellä, kun polulla tuli vastaan tämänkaltainen näkymä:

Kuvan ottanut Liisa-Ida

Siinä hetki ihmeteltiin ja mielessä kävi ties mitä teurastuksesta koiratappeluu. Kuvasta näkyy oikealle lähtevä verijana, jota Liisa-Ida lähti tarkistamaan minun pidellessä koiria ja ihmetellessä. Janan päästä löytyi iso kasa suolia, jolloin tapahtumien kulku valkeni meillekkin. Hirvimiehethän ne olivat aamulla käyneet kaatamassa hirven (veri ei ollut vielä jäätynytkään), suolistaneet sen siihen paikkaan ja raahanneet polkua pitkin metsäautotielle (jonne etääntyvä verivana johtaa). Uteliaina lähdettiin sitten koirienkin kanssa katsastamaan suolikekoa, jossa riittikin koirilla ja meillä ihmeteltävää. Suolien seasta löytyi myös pieni kymmensenttinen hirven sikiö, joka näytti kovin hauraalta siinä lumella maatessaan. Ässä eteni suolikasaa kohti erittäin varovasti ja tarkasti nuuskien ja kierrellen kekoa. Seuraavana silmänräpäyksenä tämä syöttöporsas yrittikin syödä paikalle jätettyjä hirvenkeuhkoja. Kauemmaksi siirryttyä ja silmän taas välttäessä suussa oli seuraavaksi hirven vatsakalvot. Että näin, pitäisikö sitä ruoka-annosta nostaa entisestään?

En viitsi laittaa kuvaa tähän kaiken kansan nähtäville, mutta oheisesta linkistä voi käydä katsomassa kuvaa Ässästä tutustumassa suolikasaan (ja ilmeisesti syömässä sitä keuhkoa). Kaveri kuvasi myös surullisen hirven sikiön, siitä kuva tässä.

Eivätkä sen lenkin ruhot siihen loppuneet, sillä takaisintulomatkalla törmättiin vielä Ässää ja Hilla-chihua kovasti kiinnostaneisiin ilmeisesti oravan ruhon jäännöksii.. Siitäkin kummasti joku palanen eksyi Ässän suuhun, mutta ei mennyt sentään kurkusta alas.

Kuva Liisa-Ida