Kahdessa viimepostauksessa olen kirjoitellut Femman lintuinnosta. Täytyy myöntää, että tällainen vietikkyys on itselle aivan uutta ja moneen kertaa on saanut olla ihmeissään sen kanssa. Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että alan vähän ymmärtää tätä intoa ja miten se toimii. Sen myötä koulutus on tuntunut hieman helpommalta ja välillä olen jopa pysähtynyt ihailemaan ja ihmettelemään jotain Femman osaamisia. Se vaan tulee niin selkärangasta.
Suuressa osassa tällaisen vilkkaan viipertäjän kanssa tuntuu olevan oma rauhallisuus ja johdonmukainen järkevyys. Ei ehkä helpoin homma minulta, mukavinta olisi posottaa menemään hösäten vähän sinnepäin. Sellainen omistaja kuin koiransa? Tässä onkin itselle hyvää harjoitusta, kun keskittyy lenkillä rauhallisuuteen ja määrätietoiseen hihnakävelyn koulimiseen. Onneksi tätä on tullut harjoiteltua jo supersählä-Ässän kanssa (vai ehkäpä mä olen ensin tehnyt näistä koirista sähliä ja sitten opetellut rauhoittamaan niitä? Ei kai..) Rauhallisuuden myötä meillä oli tänään aika kiva lenkki!
Lähdettiin sorsapuistolle päin, siellähän Femma vetää herkästi kierroksia maailman tappiin asti. Nyt kuitenkin heti alusta asti vaadin kunnolla hyvää hihnakäytöstä ollen itse erittäin rauhallinen ja ehdoton. Vetämisestä seurasi sanaton vaatimus tulla sivulle ja ottaa katsekontakti, mikä rauhoitti pikkulikkaa hyvin: hösäten ei pitkälle pötkitä. Niinpä järvelle mutkan kautta ja hitaasti edeten päästyämme Femma olikin yllättävän helposti ottamassa kontaktia kaiken maailman sorsista ja lokeista huolimatta. Päästin sen jopa uimaan järveen, jossa kävi hakemassa pari kertaa keppiä rauhallisesti ja yhteisymmärryksen vallitessa. Siitä sitten köpöteltiin kotiin tyytyväisinä.
Olen myös ollut ihmeissäni Femman miellyttämisenhalusta ja miten kehut voivatkin merkitä sille niin paljon. Lenkillä se ei aina ota namia palkkioksi, mutta selvästi se korjaa käytöstään saadessaan kehuja oikeasta toiminnasta. Sisällä se haluaa olla mieluiten kyljessä, josta voi katsoa ihanasti silmiin. Yötkin on pakko nukkua sängyssä tuskaisesta kuumuudesta huolimatta. Semmoinen kainaloinen se on.
Osaa se vaan olla hieno ja liikkis pentu. Kun vaan itse osaisi viedä sitä oikeaan suuntaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti