Joululomailua ja uudenvuoden rakettipommitus

Joulu tuli ja meni perinteisesti kotikotona. Koirilla oli vaihteeksi hauskaa, kun rapsuttelijoita ja lenkittäjiä oli tavallista enemmän ja saivatpa nekin vähän maistiaisia jouluruuasta. Tämä oli Femman ensimmäinen joulu ja odotusten vastaisesti se oli niiin kilttiä tyttöä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut joulukuusesta, koristeista tai lahjojen availusta. Toista se oli Ässän ensimmäisenä jouluna, vähän väliä sai olla nyppimässä kuusen koristeita sen suusta pöhelön kannellessa niitä ylpeänä ympäri asuntoa. Taisi fiksu pieni likka tietää, että vain kiltit koirat saavat lahjoja.

Ässän vointi tuntui paranevan huimasti Saloreissun aikana ja se nautti useana päivänä vapaana metsässä kuljeskelusta, vaikka lenkit eivät pitkiä olleetkaan. Tällä hetkellä se on puolitetulla kipulääkityksellä ja jaksaa hyvin 20 min lenkkejä, jos sää on kohtuullinen (ei ole luistinrataa pihalla tai sada räntää/vettä).

Joululomaan kuului myös kovemmista pakkasista huolimatta lenkkeily ja kavereitakin saatiin. Paimenet tosin innostuivat porukalla paimentamaan Femmaa, kunnes ne saatiin houkuteltua perinteisten keppileikkien pariin. Femma tuntui tarkenevat ihan hyvin vähän kovemmassakin pakkasessa, kun piti vapaanaollessaan niin kovaa vauhtia yllä. Hihnalenkeille laitoin sille suosiolla loimen. Maisemat ainakin olivat varsin kelvolliset auringon paistaessa ja pakkasen paukkuessa..

Tällaiselta se Femman meno yleensä vapaanaollessa näyttää, paljon ei pysähdellä.

Uudesta vuodestakin selviydyttiin kunnialla. Tämä oli Femman eka uusivuosi, joten halusin hyvissä ajoin kotiin ennen raketteja. Hyvin ehdittiin ja ensimmäisten paukkujen ajan koirat vain söivät onnessaan luita ja lopun aikaa nukkuivat (taino Femma yritti tulla meidän kanssa taas saunomaan). Ässä on perinteisesti ollut täydellisen välinpitämätön rakettien suhteen, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Erinomainen malli Femmalle siis. Femma ottikin hyvin lunkisti rakettien pamaukset, kunnes keskiyöllä joku pamautteli ihan tuossa takapihan vieressä jotain tosi isoja pommeja. Valot vaan välkkyivät verhoista huolimatta sisälle ja meteli oli aika kova. Sitä sen piti kommentoida (jos joku räjäyttäis vaikka meidän takapihan?!), mutta sen jälkeen jatkoi onneksi luunsa natustamista eikä välittänyt enää lopuista raketeista. Myöhemmin pihalla käydessään kuului vielä jotain vaimeita pamauksia ja niille ei kumpikaan korvaansa lotkauttanut. Ihanaa, ettei kumpikaan pelkää.